Äitienpäivää

Tänäpän o äitiepäivä. Meil o viaraana se äipän karvato kakara eli tytär. Ja sit meit karvatassui tääl o kolme. Onni ja Tiuku asustaa taas tääl ainaki toukokuuv verra. Mut äippä o mun äippä ja sil siisti. Äippä huamioi mua tosi paljo ja ain kuiska korva et kui rakas mää ole. Nii ettei noi kaks kuule. Sit se muaron vuaks kehuu kyl neki ja silittä, taputta ja pusutta. Mut se suukko ku mää saan on iha erilaine, mää kyl tiärän sen. Ja sen takkia mää sit suan niil ne kakkospusut. Et hyvää äitienpäivä vaa kaikil. Äitit ne kyl ain tiätä mitä me tarvita. Sillo o mailma mallillas.

Essikin on tosiaan joskus kahdeksan vuotta sitten ollut näin pieni. aika on mennyt siivillä.

Tosiaan , kolmikko on kasassa taas jonkun aikaa. Tyttären opinnot teettää niin pitkiä päiviä, että katsoimme viisaammaksi rauhoittaa hänet opintoihinsa ja ottaa karvatassut tänne hoitoon. En lakkaa sitä ihmettelemästä, miten hyvin se oleminen yhdessä aina käynnistyy. On kuin eivät välillä erossa olisi olleetkaan. Eikä Essi ole moksiskaan, kateellinen tai puolusta reviiriään yhtään. Onni ja tiuku ovat läheisiä kavereita joiden kanssa jaetaan nukkumapaikkakin. Ja siitä jos mistä tietää, että sielujen sympatiaa on.
Onni ja Tiuku tapansa mukaan ottavat kaiken irti omasta pihasta. Siellä oltaisiin aivan koko ajan. Ja nyt on erikoisvahdinnassa aidassa oleva linnunpesä. En ole vielä päässyt selville, onko se mustarastaan tai varpusen. Kova meteli lähtee kummastakin linnusta, kun pihalla joku liikkuu. Saattaa olla siis, että pesiä onkin kaksi. En ole halunnut enempää häiritä kuikuilemalla aitaan. Aika näyttää mitä siellä sitten on.
Etupihalla oleva pönttö on myös seurannassa. Joka vuosi siellä on pesinyt talitiainen tai sinitiainen. Pönttö varaston seinällä on oivallinen suoja oravaa vastaan suuakko on vain pienen linnun mittainen ja pesä sen verran syvällä ettei oravan käpälät yletä sinne.

 Pöntön sai isäntä lahjaksi joskus vuosia sitten. Se päätyi tähän ensin vain koristeeksi. Yhtenä keväänä sitten kuitenkin huomasimme , kuinka aina portin avautuessa pöntöstä kuului voimakas sirpitys. ja kas, pöntössä asui viisi sinitiaisen poikasta. Kiva seurata niiden kasvua, mutta kertaakaan emme ole nähneet sitä pöntöstä lähtemistä. harmi.

Puutarha on taas heräämässä eloon ja mietintämyssyssä on kaikenlaista. Saa nyt sitten nähdä. Tänä kesänä kuitenkin uusimme taka-aidan. Ja muutakin mielessä on. Juuri näin yhdessä television monista puutarhapohjelmista ruusuista juttua. Ja taas tekee mieleni kokeilla, josko onnistuisi. Nyt oli kyse hyvin kukkivasta ja helppohoitoisesta lajista. Voisi muutaman istuttaa ja katsoa miten käy.

Että semmosta. Ei tässä tällä kertaa muuta. Ai niin, Onni on ollut nyt ihan hyvässä kunnossa. Tarkkaa dieettiä noudatetaan, muutamia lisäravinteita otettu käyttöön kroppaa tukemaan. Essikin on rasvattoman ruuan ansiosta hoikistunut. Hölkkäkauden Essin kanssa avasi tytär ja minun pitäisi nyt jatkaa. Se onkin haaste minulle, kun selkä on ollut kuukausia jo huonossa kunnossa. Kipeä ristiselkä ja tuo oma kastanjettimainen rytmiryhmä mukana. eli toisin sanoen, selkä naksuu koko ajan. Tässä nyt ei muu hyvi kuin saada itselleni jostain hyvä selkälihaksien korsetti tukemaan tuota naksuvaa rankaa. Sehän ei muulla tule kuin työllä ja vaivalla. Että rankat reenit edessä. Huoh !!

Palaillaan. Voikaa hyvin ja iloista kesää kaikille. rapsutuksia ja haleja.