Venähdyksiä ja muuta kivaa !!

Kitsinapatut Tiuku ja Onni ovat taas solahtaneet huusholliin. Kuin eivät olisi poissa olleetkaan. aamurutiineihin on jo totuttu ja lenkkeilyyn kolmen koirulin kanssa. Leikit sujuu yhdessä hyvin ja muutenkin kaikki on hyvin.
Ja sitten tulee se mutta. Lauantaina lenkkeilimme Ruissalossa luontopolulla sillä aikaa , kun tytär kuvasi ystäviensä pikkulapsia kasvitieteellisessä puutarhassa. Lenkkipolun varrella oli yksi osuus, jossa rannan tuntumassa meni ns. pitkospuut. Pelkäsin jo portaita , jotka rantaan veivät, kun pelkäsin liukkaudessa kaatuvani. No siinä liukasteli sitten myös Onni, jolla oli kova veto hajujen perässä. Illalla alkoi poju sitten varoa hyppimistä sohvan päälle eikä portaitakaan halunnut kulkea. Annettiin Onnille hänen omaa kipulääkettään ja yö meni hyvin. Seuraava aamu näytti lupaavalta, mutta päivä päättyi siihen, että lääkärissä piti käydä. Onni voi silmin nähden huonosti, emme olleet enää sitten niin varmoja syystä.

Mää olen ihan parka !!

Lääkärillä käynti sitten toi kumminkin varmuuden siitä, että Onnilla on selkä venähtänyt. Tai pikemminkin siis lihasvamma. Nikamat ovat kunnossa ja liikeradat kaikki ok. Kipulääkitystä siis ja lepoa nyt tämä viikko.. Pidäppäs nyt sitten toipuvaa koiraa paikallaan. Onneksi heillä päivisin on vain tämä alakerta reviirinä. Rappusia ei siis voi juosta ylös alas. Koko ajan silti saa vahtia, ettei hypitä. No, kyllä sitä viikon seisoo vaikka päällään kunhan poju vaan kuntoutuu.

Messisen kanssa onkin sitten taiteilemista. Suolistossa on hiivaa ja se tekee vatsaan löysyyttä. Kävin juuri hakemassa vähän tujumpaa maitohappobakteeria. Tuotteella on hauska nimi; Yumpro . Oikeastaan se on Yumpro bioactiv ja siinä on probiootteja sekä prebiootteja. Se on tuoteselosteen mukaan hyvinkin monipuolinen. Essillä on ollut se kokeilussa aiemminkin hyvin tuloksin. Jatkoin silloin hoitoa Forlegs'in maitohappobakteerivalmisteella, mutta näyttää siltä että tämä tuote on hänelle parempi. Essin ulostenäytteissähän oli hiivaa liikaa. Nyt olen ottanut häneltä myös pois sen makupalan , josta hän erityisestä pitää eli juuston.

Äiti on ihan pöhlö. Juusto kasvattaa luustoo, oon kuullu. Ja nyt ei sit saa enää. No ehkä kakin sisälle joo, ja tais se ollakki vähä löysää. Mut tartteek siit rankasta jos ei ehtiny ulos. Ku äitil kesti nii kaua tulla ylhäält alas. Keskel yätä. Vanha ihmine ja hiraski näköjäs, onk se mun syy , kysyv vaa. Hitsi !

No toivotaan , että pääsemme tasapainoon.

Tässä sitten kuvia, jotka tyttäreni (ensi keväänä valokuvaajaksi valmistuva) on ottanut juuri äsken. Kuvia otettiin monta ja kaikki aivan ihania. Ajatella miten Ikean pehmorotta voikin saada heidät pysymään niin paikallaan. Rotta oli välillä sivulla ja välillä tyttäreni päässä. Olisi pitänyt videoida tuokin.

Palaillaan. Rapsutuksia rekuillenne ja voikaa hyvin.