maanantai 2. marraskuuta 2015

Syksy

Onpa ihanan lämmintä, vaikka on marraskuun alku. Tänään on ollut lomapäivä ja Messisen kanssa olimme lenkillä ihanassa auringonpaisteessa. Puutarha on karistanut lehtensä ja on taas paljas. Lehtiä on korjattu jätesäkkeihin säkkikaupalla. Omenapuu vielä sinnikkäästi pitää yläoksillaan lehtiä. Mustarastaat viettävät näköjään joka päivä juhlaa puussa muutamien omenoiden kimpussa. Syököön, ei niistä ole kuin piirakkaomenoiksi, niin ovat muikeita vaikka aika muhkean kokoisia. Vaan ei näillä kurveilla vedellä kyllä enää piirakkaa.
Laihdutushaastekin facebookissa veti aika vesiperän, mutta joitakin euroja pistän pottiin kumminkin, sillä rahat menevät Romaniaan koirien hyväksi.



"Ei ol ompui enää, eres kukkase seas."

Nämä kaksi vintiötä tulevat taas joulukuussa joksikin aikaa mummilaan. Ja yhteiseen joulun viettoon. Ehkä myös kevään mittaan tulevat, että emäntä saa tehtyä valokuvauksellisia duuneja ja valmistaa näyttötöitään ja näyttelyä. Tulevaisuus sitten näyttää miten lahjakas tyttäreni saa uuden uransa vauhtiin. Nyt jo hänellä on ollut kuvauksia. Vaikka sen itse sanonkin, lahjakas hän on. Piirtäminen ja maalaaminen on minun juttuni, mutta hän tekee sitä samaa kameralla, maalaa asioita.
Tuossa blogini sivussa on linkki hänen kuviinsa, jos kiinnostaa.




Siskokset täyttävät tässä kuussa 9v. En voi uskoa , että aika on kulunut näin nopeasti. Juuri olivat kahvipaketin kokoisia vintiöitä. No, vintiöitä taitavat olla vieläkin , sillä ei heistä vanhenemista huomaa muusta kuin muutamasta harmaasta karvasta. Pään maski on vaalennut kummallakin. 


Onkohan se tämä syksyn kaamos , joka saa ihmiset olemaan kärttyisiä ja haastamassa riitaa yhtenään. Taloyhtiössä nyt käydään sotaa pensasaitoja vastaan. Vaikka yhtiöjärjestykseen on tehty se muutos, että etu- ja takapihat ovat asukkaan hallinnassa, niin sen ovat jotkut unohtaneet tyystin. Ja nyt sitten uhkaillaan, että tullaan pistämään aitoja matalammiksi. No , minä ja naapurini olemme sitä mieltä, että istuttamamme aidat ovat omaisuuttamme. Ja koskapa me keskenämme pystymme kyllä sopimaan niiden korkeudesta, leikkaamme niitä tarvittaessa ihan itse. Joka pihalleni luvatta tulee ja omaisuuteeni koskee, saa kyllä kestää sitten seuraukset, sanon vaan. Pihallamme oleva omenapuu , jota olemme karsineet paljon, harmittaa vielä jotakuta joka ei edes tässä talossa asu, että vaatii sitä kaadettavaksi. Se kuulemma varjostaa. No naapurit eivät siitä valita, ja puu varjostaakin kyllä juuri sopivasti ihan omaa terassiamme. Että jos siihen joku koskee, niin silloin täällä kyllä on sota pystyssä. Minä en sitä jaksa ymmärtää ettei ihmisten anneta elää omaa elämäänsä. Että siihen puuttuu joku, jokakuvittelee, että paikka taloyhtiön hallituksessa antaa hänelle diktatuurin. Ans kattoo ny mitä tuleman pitää. Mutta jos tältä suunnalta kuuluu meteliä, tiedätte jonkun talloneen varpailleni pahemman kerran. Nih !!

Eipä sitä tällä kertaa muuta. Arki menee omalla painollaan. Remontointi on ollut nyt pikkuisen tauolla, mutta ajatukset muhii kyllä sitä ja tätä. Kunhan pääsen vauhtiin taas niin hmmm....voi isäntä parkaa.

Palaillaan Rapsutuksia rekuillenne. Puss och kram.



6 kommenttia:

  1. Muiskusii Essille! Pitäähän sitä ny pihalla olla puu, jonka vierellä voi nostaa jalkaa, ainaskin Onni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iha ole samaa miältä. Ja siin omppupuun varjos kesäkuumal on nimpal mukava köllii. Siit o seki ilo, et joskus siihe tulee orava istuma ja saa sit haukkuu sitä. Vaik siit heti joutuu sisal. Mut voi sitä siältäki haukkuu.

      Poista
  2. On se kyllä kumma, kun ei voida elää sovussa, eikä tontin koolla ole asiassa mitään tekemistä, samaa kyräilyä se on täällä maallakin. Omia puita ei saisi kaataa, vaikka ovat ristissä ja rastissa toistensa päällä ja vaarallisesti konkelossa. Kaadettiin silti ja naapuri on sen jälkeen itkenyt kolme vuotta, että pilattiin hänen maisemansa. Ja korostan, että puut olivat meidän tontilla. Koeta kestää ja pidä pintasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, voit olla varma etten senttiäkään taivu. Olen silmitellyt puuta monesta vinkkelistä, eikä se kyllä ketään voi haitata tai varjostaa.
      Se on niin tavallista, että kaikki toistenkin pihalla olevat asiat ja jutut, niihin ikään kuin olisi jotain sananvaltaa, luulevat jotkut. Suomalaisilla on tuo merkillinen kyräilyn halu ja selän takana sanomisen halu. Ja sitten jos kysyt suoraan asiaa, se on aina se mystinen "Joku" joka on sanonut jotain jossain. Ikinä et saa selville kuka se on, sillä kysytyltä et tunnustusta saa.
      Tämmösii me ollaan. Kaamosaikana vielä ehkä herkemmin kuin muuna aikana.

      Poista
  3. Kai suomalainen on edelleenkin sen verran mettäläinen, että pitäisi edelleenkin asua kaukana muista. Lähin naapuri toisessa lähiössä taikka naapurikunnassa, ei yhtään likempänä!
    Voi, kovasti ihailen tyttäresi taitoa. Minä havittelin nuoruudessani ryhtymistä samalle alalle, mutta eivät luontaiset taidot riittäneet. Siksi ihailen itseäni lahjakkaampia.

    VastaaPoista
  4. Voih, ihana maanantain vapaapäivä! Sellainen tekisi välillä terää :) Saisi nukkua pidempään ja ulkoilla karvaisten kanssa valoisaan aikaan. Täytyykin käydä kurkkaamassa valokuvia. Tsemppiä kaamokseen ja rapsuja Essille tietty <3

    VastaaPoista