Essi on taas kipeänä, vatsa vaivaa. Kävimme Helsingissä hakemassa toissa viikonloppuna pari karvanassua meille. Helsingissä sitten Essinvatsa meni tosi löysälle. Piti aamuyöstäkin lähteä ulos. Isäntä sääli minua ja kävi ulkona Essin kanssa. No oli ihan normilääkkeet löysään vatsaan mukana, joten selvittiin ihan kunnialla kotiin. Tilasin kumminkin lääkärin ja kävimme vakiopaikassa katsastamassa Essin kunnon. Typyssä ei mitään vikaa sen kummemmin ollut, mutta suolistotulehduksen vaivaa siinä taas uumoiltiin. Antibioottia pistoksena sekä B12-vitamiinia. Enteromikrokapseleita suoliston flooraa kuntouttamaan. Kakan kiinteytykseen suositeltiin Visibliniä. Minähän en Essille uutta tuotetta anna tutkimatta. Jossain takaraivossa kolkutti, että olen tämän asian tutkinut. Mutta miksi olin päätynyt kielteiseen kantaan.
Visiblin on psylliumia eli ratamokasvin siemeniä, ja Essi on ratamolle allerginen. Ei siinä sen enempää sitten. Muuten jos halutte valmistetta käyttää kuitulisänä koirallenne, annostus on puoli teelusikallisat desilitraan vettä ja turvonneen annoksen voi sekoittaa ruokaan. Minusta tuo desilitra tuntuu paljolta nesteeltä, mutta koskapa en kokeillut, en tiedä miten se turpoaa ja milta seos näyttää. Visibliniä on myö sokeriton versio. Sopii diabeetikoille siis myös. Tämähän on taas yksi niistä tuotteista, jota ihmisetkin käyttävät. No toivotaan parasta, kävimme nimittäin uudestaan lääkärillä ja nyt saimme oikein antibioottikuurin. Se reissu onkin sitten tarina sinänsä, siitä toiste enemmän.
Tämä on outo talvi. Yhtenä viikkona tai jopa päivänä on maisema tämmöinen. Seuraavana aamuna , kun heräät se onkin toisenlainen.
Ja sitten se on tätä. Vielä pahempaakin. Nyt tällä hetkellä sataa vettä ja lumikinokset ovat taas kohta historiaa. Ja nyt totisesti toivon ettei sitä enää tule, Kaikki tuo liukkaus tekee selästäni tosi kipeän. Kävelen töpöttäen , kun pelkään kaatuvani noissa liukkaissa keleissä.
Kuinka kaipaankaan tätä :
Mutta ehkä se tästä. Tämä on taas sellainen sairauspostaus. Ehkä seuraavassa postauksessa pääsen parempaan moodiin. Kunhan saan tuon oman muruni kuntoon.
Haleja omille rekuillenne ja palataan taas.
Muiskusia paranemisterkkuja, Essi Messinen! Toivotaan parempia kelejä ja vointeja. Ilosta menoa!
VastaaPoistaVoihan turkanen sentään. Mitä tuohon vatsavaivaan osaisi neuvoa? Onneksi oot tarkka ja katsot, mitä tytteli saa elliltä, ettei tule takapakkia terveyden suhteen.
VastaaPoistaMeillä ei tuota löysävatsaisuuden ongelmaa ole, mutta anaalirauhasta ajatellen annan joka päivä Wupelle Digest Powder-nimistä yrttiä, jotta kakka pysyy jatkossakin mahdollisimman kiinteänä.
http://www.petherbs.co.uk/
Tulipa mieleeni, Turussa kun olet, niin voit ottaa yhteyttä myös siihen luontaishoitajaan, joka suureti auttoi Vilin tapauksessa. Ei ollut edes hintava käynti.
Anna Multanen http://www.annamultanen.net/
Terveiset sinne kotoTurkuun, eiköhän talven selkä ole jo taitettu...
kiitos terkuista. Käyn katsomassa tuon linkin, että mitä tuote sisältää. Voin verrata essin listaan.
PoistaPitäs aina säilyttää se vaisto ja tsekata ensin ennen kuin antaa mitään Essille. Onneksi nyt olin skarppina.
Mustarastas laulaa, mutta eiköpä sitä perskuleen lunta tullut taas. Huoh.
Essille paranemispusuja!<3 <3 Voe harmi tuota kippeetä mahhoo...!:(
VastaaPoistaOotko huomanna oesko mittää yhistävätä tekijätä näellä löösämahasilla aejjoella? Vae tullooko ne yhe´äkin millommitennii? Äet käski kysyvä.
Heipsan Iivari. Mää olen vähä semmone herkkävattane,kun noit allerkijoit on. Niitte akia mää jourun ain välill ottama semmost ku Vetaraxoid (kauhja vaikkia sana) kutinaan ja niit oireit sit hillittemä. Siin o antihistamiinii ja kortisoonii. Ja se vissiinki on just se kortisooni ku pistä sit välil mu vattani löysemmäl.
VastaaPoistaÄiti on iha varma et kaua sitte , ku yritettii hillitä noit allerkijoi, mula annettii semmost ku Atopica vet ja äiti o iha vakuuttunu, ku se oli semmost oikke tuju melkkee myrkkyy, et se sit mun maha lopullisest pilas. Ei ol iha tullu kunttoo sej jälkkee. Eikä äitikä sillo tiänny noist maitohappobakteereist. Ny yritettä sit korjata asioi. Jos mää ressaan jostaki jutust ni mene maha löysäl. Ton ruuan täytyy olla nii tasasest samaa, et siit jos poikke nii hukka tuli. Ja jos mää sit joskus pääse ihav vaa vähä nappaama jotta ehkä vähä luvatont, nii se o taas löysäl. Mut ny mul oli sit oikke joku pöpö, ku tuli kuumetki. Mul oli sualistos kans, ku syksyl, kuvittele, piti viärä kakkaa sinne ellulle. Ihmettelin kyl mitä semmosel teke. Mut jottan se siit sit oli kattonu ja sanos et hiivaa o sualistos enampi ku pitäs. Et semmonenki sit sitä vattaa haittaa. Sanos se ellu ja äiti. Ja siit tuliki semmone murhe ettemmää ny saa sit juustoo enää. Mun herkku, enkä saa. Äiti ei ol viäl iha tarkka tutkinu et vaikuttaak se hiivaan mut ei sit kuulemma ota sitä riski. Ku joku ihmiste tauti ku hiivasyndrooma voi asustaa koiraski. Ja semmoset ihmiset ei syä juusto.
Et tämmössii äiti sanos.
Pususii Iivari sulleki sinne. toivoo Essi