Voi Hitsi !!

Ei vaan saa itseään ruotuun tämän kirjoittamisen kanssa. Aika karkaa käsistä ja muuta tekemistä on mukamas niin paljon. Kun sitten ajatuksensa kääntää tähän blogiin, onkin jo aika painua pehkuihin jotta jaksaa seuraavana aamuna töihin. aina vain useammin käy mielessä se ajatus eläkkeelle jäämisestä. Vaan kuka tietää onko sitä aikaa silloinkaan. Eläkeläisillä kun kuulemma on vielä kiiruumpi kuin koskaan ennen.

No, tästä lähtee pikapäivitys. Kirsikkapuu kukki ensimmäistä kertaa kunnolla. Omalla pihalla oli ihan ikioma Hanami eli kirsikkapuu kukki. Ja se oli myös viimeinen Hanami, sillä kukat putosivat yht'äkkiä ja kaikki lehtisilmut kuivuivat. sitten alkoi oksien päät kuivua ja niin kirsikkapuuni kuoli silmieni edessä. Syytä en tiedä miksi ja ihmettelen mistä se otti voiman kukkimiseen. Nyt se on paloina jätesäkissä. 

Puutarhaan tuli sitten ihan uutta suunniteltavaa. Päätin ettei enää mitään puuta sinne istuteta. Peräaidan muutama tuijakin on kuoleman kielissä. Pihaan tulee "alaterassi", sellainen pieni. Piha itsessäänkin on pieni, joten kovin isoa siihen ei saa. Terassin viereen tulee ruukkuihin ehkä puksipuuta tai varrellinen tuija ,jossa on pallomuotoinen se varsinainen lehtiosa. Ja kukkaruukkuja sekä pieni pöytä ja tuoli kahvipaussia varten. Työ on vielä vaiheessa, joten en laita kuvaa. Vasta kun on valmiimpaa, voin laittaa kuvia tänne.

Etupihalla palloiksi leikatut puksipuut myös kärsivät takatalvesta. Siinä ne ovat olleet varmaan ainakin seitsemän vuotta ja nyt sitten saivat siitä viimeisestä lumisateesta, joka kylmää ja märkää, niin takkiinsa , että saapa nähdä selviävätkö. Harmittaa niin sairaasti.

Täällä on taas asukkaita. Sinitiaiset ovat yhden välivuoden jälkeen palanneet pesimään. Nyt on ollut pari päivää hiljaisempaa, että mietin josko ovat jo lähteneet pikkuiset maailmalle. Oikein ei uskalla vielä kurkata sinne. Ja vielä tässä on kesää jäljellä, että toisenkin pesueen ehtivät tehdä.

Lauantaina palaavat Tiuku ja Onni hetkeksi kotiin. Heinäkuun lopussa he palaavat taas, sillä tytär lähtee matkalle taas. Ikävä tulee, kun olen taas jo niin tottunut tähän kolmen koplan kokoonpanoon. Essillä on ollut mukavaa kavereiden kanssa. Ensi viikolla hän on päivät taas yksin. Kun tiedän miten tärkeä Essi on minulle ja aivan tukahtuisin jos hän olisi pitkään muualla, ymmärrän tytärtäni hyvin ja hänen ikäväänsä. Ja milloin hän itse on maan rajojen ulkopuolella, olen lohduton kaivatessani häntä taas takaisin lähemmäs. Silloin joka kerta tuo pääkaupunkiseutukin tuntuu olevan ihan kulman takana verrattuna euroopasta.

Tähän loppuun kuva salaatistani, joka kasvoi todella nopeasti. Nam.

Palaillaan taas puutarhaan ja arkeen. 

Sillä aikaa, pitäkäähän huolta itsestänne ja mussukoistanne. Ihan kaikista sellaisista. Maailmaa pitää täyttää hyvillä tunteilla, positiivisuudella ja rakkaudella. Nyt, kun se on niin vihainen ja agressiivinen. Jotta hyvä alkaisi saada jalansijaa.

Palaillaan.