keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Lunta ja loskaa

Jep, ensin tuli lunta. Onneksi sillä tavalla varoen tänne lounaaseen, että jotenkin ehti orientoitumaan. Tyttärellä kävi huonompi tuuri, Helsinkiin se tuli rysähtämällä. Kärvisteltiin pakkasessa ja tuulessa, kiroiltiin kuin tukkijätkät. Vannoimme ostavamme liekinheittimen ja vähintään omalta pihalta sulattaa pois sen vähäisenkin lumen. Uupunut tytär ei jaksanut uhota.
No nyt sitten tulee silkkaa vettä taivaalta ja on luvattu jopa kuusi astetta lämpöä. Do You hear me mr Trump ?? Climate warming is no joke and not an invention by the chinese. 
Eli suameksi että älä sinä Rumppi houraile, tää ilmaston lämpenemine mikkää kiinalaisten keksintö oo tai huijaus.


Kuustakin on tullut superkuu. Kännykällä otettu kuva ei anna ihan oikeaa tunnelmaa, eikä se pilvenrötkäle, joka purjehti eteen just kun näppäsin. Pilvet kun häipyi, oli kyllä niin kirkas möllykkä, että oikein häikäisi.

Meillä on kolmikko kasassa taas. Tytär tuli työhaastatteluun käymään. Ei tärpännyt tällä kertaa. Halu päästä takaisin kotiin on suuri. Jos teiltä riittää muutama ponnekas toive, niin pistäkää tulemaan tänne, olis tarvis kyytipojaksi omille toiveille saada hänet lähemmäksi ja mielenkiintoisempaan työhön. Hän kun on kyllästynyt pääkaupungin tapaan hoitaa , liian kylmää kyytiä siellä tällä hetkellä. 
Täytyy kyllä sanoa, että tämän hallituksen toimesta on ajettu ahtaalle ei ainoastaan lasten ja nuorten psykiatria vaan myös vanhusten huolto.
Työkaveri on viimeisen puolen vuoden aikana taistellut sairaan veljensä puolesta raivokkaasti. Vaan törmäyskurssilla ollaan yhä edelleen. Pysyvää hoivapaikkaa ei muka löydy ja kotona on yli kahdeksankymppinen huonokuntoinen äiti, joka on kestokykynsä rajoilla. Sossut vain sönkkäävät voivoi ja levittelevät käsiään. Jos velimies menisi ihan omaan asuntoon, jos semmoinen yritettäisiin hankkia. Siihen touhuun hukkasi kotisairaanhoito ja sossu kuukausitolkulla. Ei kuunnellut omaisia eli sisarta ja äitiä, jotka selittivät kerta toisensa jälkeen ettei velimies pärjää omillaan. Ei kai se äitikään niin uupunut olisi jos  poika olisi pärjännyt.  Huoh !! Hunningolla ovat vanhukset ja huonossa hapessa eikä siitä välitä hallitus eikä kukaan muukaan jos omaisia ei lasketa. Hallitus kiristää elinolosuhteita viemällä tuhkatkin pesistä ja eikun kotinurkissa pitäisi vain olla. Pärjää tai ei. Viikon intervallijaksoille pääsee, mutta vain jos on sattunut esim. kotona kaatumaan. Saa nyt sitten nähdä, notkahtaako asia mihinkään, kun työkaveri otti yhteyttä potilasasiamieheen. Surkea, surkea on asioiden tila täällä. Samalla kädellä kun valtio meitä köyhdyttää antaa se konkurssikypsälle kaivokselle satoja miljoonia rahaa. Ei mikään ihme jos ihmisten kärsivällisyys loppuu monessa asiassa.



Tiuku matkustaa aina hienosti, Onni sen sijaan karjui kuulemma boxissa koko matkan juna-asemalle. Vasta junassa hiljeni.


Tämä lulu oli Messiselle tosi rakas, mutta vain hetken. Se nimittäin ei kestänyt parsonin kyydissä kauaakaan kun oli jo aika riekaleina. Muutenkaan en kyllä osta enää lelua jossa on vinku. Ensimmäinen asia , jonka saa tehdä on tappaa se vinku sieltä sisältä. Jatkuva vinku käy hermoille ja koirat menee ihan kierroksille siitä äänestä. Miksi ihmeessä niitä joka leluun tuupataan, en ymmärrä.

Joulu on kohta vaan kuukauden päässä. Kortit olen ostanut ja siinä kaikki. Mitään ei ole mietittynä saati tehtynä. Todennäköisesti joulu tulee ja menee ilman sen suurempia kommervenkkejä. Joulukuu on muutenkin minulle surullisten muistojen aikaa. Äiti kuoli muutama päivä ennen jouluaattoa ja isä lucian päivänä. Sen jälkeen joulussa on ollut hienoiset surun reunat. surun ja ikävän, joskin myös muistojen . 

No, ehkä se tästä. Kaamosmasennus tuppaa olemaan kannoilla niin ettei saa oikein aikaan juuri mitään. Ainakaan niin paljoa kuin ajatuksia päässä on.

Rakkautta rekuillenne ja palaillaan taas hetken päästä. Voikaa hyvin. Ei tässä pimeässä ole mitään mitä pala hyvää suklaata ei hoitaisi pois :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti