Hiljaa hiljaa hiivitään...

                                           Näin söpöä ei voi häätää mistään !!!

Niinpä niin. Miten sitä voikaan kymmenen kiloa parsonia hypätä sänkyyn niin, etten siihen herää. No  varovasti tietenkin ja jalkopäähän. Aamulla sitten herään siihen , että jalkopäässä kuorsaa Onni todella tytyväisenä ja Tiukun naama on tyynylläni. Essi on ainoa, joka ei ole sänkyyn tunkenut. Joko ei ole harmitukseltaan kyennyt tai sitten vain nauttii oman sänkynsä rauhasta.  
 

                           Naruleikkiä avaruusolion kanssa...alias Onni

Suuremmitta mölinöittä on yhteiselo sujunut, joka on hyvä asia. Itse alan olla aika loppu ätä huushollirallia, kun miehestä ei nyt mitään apua ole. Tosin nyt on pikkuisen helpottanut, kun kipsi on poistettu ja minun ei enää tarvitse vahtia portaissa kulkemista. Sen tilalle olenkin saanut sitten stressin siitä, ettei mies millään tahdo uskoa varoituksia jalan heikkoudesta. Hyvä ettei maratonille ilmoittaudu yksintein. Miehiin on selkeästi sisäänrakennettu systeemi, jolla he kuulevat vain puolet siitä mitä sanotaan ja lopun ymmärtävät miten haluavat. Yleensä aina väärin. Huoh !

Mieluisia vieraita kävi ja heidän kanssaan tuli käytyä  Turun Linnassa pitkästä aikaa. Elähdyttävä elämys ja ihana katko arkeeni ja siihen raatamiseen. Linnassa oli minusta paljon uutta ja kivasti järjestettyä historiaa. Videoesitys Turun Linnan rakentamisen eri vaiheista oli hieno ja anoi hyvän kuvan koko prosessista. Ihmettelen miten ihmiset ovat moiseen saavutukseen yltäneet, kun mitään tämän päivän vempeleitä ei ole ollut. Kaikki on tehty hevos- ja miesvoimalla. Käsityöt, niin puiset kuin kankaisetkin ovat aivan uoeita. Mikä ihana asia, että ne ovat tallella meidän ihasteltavina.

Aidan pressu on paikoillaan. Sitä ei käy pois ottaminen, sillä Onni ei vaan opi sietämään naapurin poikia, varsinkaan Jekkua. Eikä Jekku kestä Onnia senkään vertaa. En tiedä mikä  siinä on, mutta jotenkin sydämeni sykkii kyllä tälle Jekulle. Jekun luonne on ehkä niin parsonimainen, vilkas ja kekseliäs jääräpää. Ihana pikikupakkaus koiraenergiaa jäntevässä kropassa. Ja ne korvat ovat parasta. Jekku on rodultaan ranskanbuldogi, ei mikään lempirotuni, mutta luonne paikkaa sitä mikä muuten puuttuu. Kaikki koirat ovat minusta arvokkaita elollisia olentoja, mutta myönnän kyllä, että rotusuosikkeja on.  Kauneus on aina katsojan silmässä ja jokkaisen kaunis ei oo kaikkien kaunis. Niin se vaan menee.

Aika on kulunut tänä kesänä melkein vain huushollihommissa ja isäntää palv…. siis hoivatessa. Mitään omaa aikaa harrastamiseen ei ole sillä tavalla jäänyt. Ja jos olisi jäänyt, energiavarastot olisisvat kumminkin olleet tyhjät. Mutta ehkä  se tästä. Katotaas kui eukon käy. Palaillaan, kun on enempi jotain kirjoitettavaa.

Rakkautta rekuillenne. Puss och kram.

Muistiaisia

Tällainen ihanuus on ilmestynyt katukuvaan täällä. Jakokaappeja kadun varsilla on maalattu erilaisilla aiheilla ja nyt on yhdelle kadulle keskustaan ilmestynyt tämä. Aivan mahtavaa, että noita harmaita ikävännäköisiä kaappeja kaunistetaan maisemoinnilla. Tätä on tehty jo useampi vuosi ja hämmästyttävän rauhassa ovat saaneet myös olla töhrijöiltä.

Ja sitten niitä varsinaisia muistiaisia tuulisten poikien eli  Tuiskun ja myrskyn innoittamina.



Tässä Essi pikkuisena







Ja siskonsa Tiuku myös , huomaa Tiukun korvat.



Onni, eikö olekin ihanat leuat

Tiuku käänsi korvansa pystyyn hampaiden tullessa. Ja siihen jäivät. Mutta Tiuku ei olisi Tiuku ilman näitä kkorvia.

Essistä ja Onnista tuli näin söpöjä aikuisina. Ja huomattavasti Tiukua pörröisempiä. Hassua ajatella, että Tiuku on Essin sisko, kun ovat niin erinäköisiä tyypiltään. Mutta parsoneita kaikki tyyni. Parsonpentueessa voi olla sekä sileämpää karvoitusta ja tätä pörrökania.

Essi on kuin ilmetty äitinsä ja Tiuku tullut taas isäänsä. Onnilla on eri äiti, eli Essin ja Tiukun äidin, Donnan ensimmäisestä pentueesta oleva Milli. Sukupuuta jos kertoisi Ovat Pardonnas Sweet Esmeralda eli Essi ja Pardonnas Tinkerbell eli Tiuku Mojovan Madonnan(Donna) ja Gwragged Dawns Four Wheeler (Tarmo) tyttäriä.

Pardonnas Porthos eli Onni on siis Pardonnas Athenen eli Millin ja Jacksonvilles Glenin eli Klenin poika.

Tytöt täyttävät tänä vuonna marraskuussa 7 vuotta jo. Aika menee kuin siivillä, liian nopeasti.

Tämmöistä tällä kertaa. Palaillaan.

Puss och kram. Haleja rekuillenne ja voikaa hyvin.

Sateenkaaren tuolla puolen.......

Vili on poissa.

Blogien kautta sinut löysimme ja saimme lähemmin sinuun tutustua ajan kuluessa. Monia asioita matkan varrella jaoit Essin kanssa, kokemuksia ja onnistumisia.

Suru emännälläsi on suuri. Haluaisin kuitenkin tämän kappaleen myötä muistaa niitä kaikkia iloisia ja mukavia asioita joita toit isäntäväkesi päivään. Ja muistuttaa myös siitä, kuinka paljon hyvääkin maailmassa on. Vilikin sai sitä kokea hyvän kodin puitteissa, vaikka elämisen alku ei ollutkaan ihan niin mahtavaa.

 Liian pian sinä lähdit sinne sateenkaarelle. Mutta kohtaloitamme ohjaa joku niin paljon isompi voima, ettei sitä vastaan juuri mitään voi sanoa. Kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Vaikka sitä ei aina se pieni lapsi sisällämme jaksakaan eikä tahdokaan ymmärtää.

Israel Kamakavivo´ole; Somewhere over the rainbow/What a wonderful world



Pekko on poissa

Myös naapurissa on murhetta, joka koskettaa meitäkin. Essin kaveri Pekko nukkui pois 16-vuotiaana. Essi ja Pekko tutustuivat toisiinsa muuttaessamme nykyiseen kotiimme. Ja yhteinen sävel löytyi heti, sanotaan miä sanotaan kissoista ja koirista. Pekko oli onnekas kisu myös, sillä hän sai elää rakastavassa kodissa. Nyt on Carlos-kissa yksin vailla kaveria. Carlos on rescue-kissa siinä mielessä, että hänet oli hylätty eikä omistajaa löytynyt lapuista huolimatta. Ja niin Carlos sitten jäi tähän rakastavaan kotiin.

Myös tähän sopii tuo kappale jonka valitsin. 

Haleja <3

Etupihan entrausta

Etupihan aidan ehti isäntä ennen onnetonta jalkapakettiansa vetämään palinsanterin värisellä pinotexilla. Ja sehän tarkoitti sitten sitä, että koristelu oli vedettävä uusiksi.
Entinen kullanvärinen suttu sai lähteä ja tilalle tuli keltaiset numerot ja pari pientä päivänkakkaraa kummallekin puolelle.

Myös enkelin istuimena toiminut kanto sai uuden muodon. Sehän on vanha koivun kanto ja siitä alkoi kuori irrota ja sammal peittää koko kantoa. niinpä sitten kuorin kaarnan eli tuohen irti ja hioin sen puhtaaksi. Mikä homma ja että mokoma kanto haisi kerrassaan inhottavalle. Kun sain pinnan puhtaaksi ja roskat siivottua, vetelin kannon samalla pinotexilla kuin aitakin on malattu. Ja kun se kuivui, istahti enkeli takaisin sen päälle päivää paistattelemaan.

Koirat sen sijaan seuraavat minua kuin hait laivaa, mihinkään en pääse. Paitsi Messinen. Hänen mielestään olen nyt varmaan melkoinen luopio ja ihan yäk-äippä, koska yhä edelleen täällä on nuo kaksi. Siis juuri näin. Hän ressukka joutuu jakamaan aivan kaiken.

Jo viimeksi kun tytär läksi, jaksoi Messinen sinnikkäästi katsoa ovelle. sillä kyllähän se nyt olisi huomata pitänyt , että jotain jäi.

Tiuku vahtii isännän jalkaa

Tuu ny Essi leikkiin !!

Mummiiii, Essi ei leiki mun kaa !!

Että semmoista peliä täällä. Huomenna on työpäivä eli loma loppu. Isäntä joutuu nyt sitten jotenkin täällä pärjäämään näiden kanssa. Kun tulen kotiin, minun kimpussani luultavimmin on lauma tylsistyneitä parsoneita. Ja sehän tietää hommia minulle.

Palaillaan taas.

Halit rekuillenne. Puss och kram.

Paluu 50-luvulle

Pieni postaus kiireiden keskellä.

Nyt tiedän miltä tuntui, tai ainakin olen saanut tuntumaa siihen, mitä oli olla nainen 50-luvulla. Eli hoitaa kaikki huushollin asiat.
Mies tuli kotiin pieneltä lomamatkaltaan kotiseudulleen vuorokauden kuluttua lähdöstään. Tuli puolen yön aikaan paaritaksilla reisiluu murtuneena. Nyt on kotona kainalosauvoilla köpöttelevä, passattava mies. On ollut ihmeellistä huomata kuinka tarpeelliset ovat raajat ihmiselle ja kuinka avuton sitä on, kun jokin niistä otetaan pois pelistä. Ja väittäisin, että jalat tekevät olon vielä hankalammaksi, jos jompikumpi niistä ei pelaa.

Niimpä minä nyt sitten huolehdin aivan kaikesta. Tässä tilanteessa ei helpota se, että kolmen kopla on koossa. Kun yksin kipittää luontopolkua kolme veturia edessä, sitä vain rukoilee ettei yhtään vastaan tulevaa mustia ole irti. Kädet eivät riittäisi millään.
Pyöritän siis huushollia kaikin voimin ja lihaksin. Ja kiitän luojaani moderneistä masiinoista, jotka voi vain laittaa päälle ja ne hoitavat hommat itsekseen (=pyykinpesu). On pölynimuri, jonka ansiosta ei tarvitse raahata mattoja ulos. Mutta se kaikki muu onkin sitten tehtävä smaan tyyliin kuin ennenvanhaan. Tuntuu siltä välillä, että oma aika on kadonnut jonnekin utsjoen suuntaan, sinne ohueen yläpilveen. Enkä uskalla edes ajatella, miten on keskiviikkona , kun palaan töihin lomalta jota ei ole ollutkaan. Itsesääliä ?? Kyllä, jonkin verran ja sehän sitten suututtaa vielä enemmän, koska se on tunne jota en nahkoihini haluaisi. Asiat ovat miten ovat, joten tämä aika on nyt sitten kestettävä.

Ehkä tähän tyyliin ??

Onni ei sitten siedä naapurin Jekkua yhtään. Vaikka näköyhteys on terassilla poikki pressun ansiosta, on jätkä keksinyt luovia tuija-aidan väliin ulvomaan ja räksyttämään. Olen kalastanut kaverin niskavilloista jo tarpeeksi monta kertaa. Nyt on sitten niin, että Onnipoika saa nauttia pihasta vain päivisin , kun naapurin koirat ovat sisällä. Illalla sinne pääsee vain hetkittäin. Jekku taitaa olla myös mustasukkainen Essistä, sillä pojun mielestä tämä ihana friidu on hänen. Onni on siis oikea rotta hänen paratiisissaan.

Kauppareissut ovat myös aika rankkoja. Hankalaa tunkea linja-autoon täydet painavat kassit mukanaan. Kyllä taas arvostaa omaa autoa. Jaa, että miksen sitten käytä sitä?? Poliisi ei anna. Minulla nääs ei ole sitä ajolupaa eli ajokorttia. Ja arvatkaa vaan ottaako sekin päähän juuri nyt. Mutta enpä lyö rahojani, niitä olemattomia, siihen kiinni. Ikääkin on senverran ettei se taida kannattaa enää. Ja toivoa sopii ettei isäntä enää itseään teloisi. Noissa muissakin hänelle puhjenneissa sairauksissa on tarpeeksi.

Että semmoista täällä. Voikaa hyvin ja palaillaan 

Halit rekuillenne ja muillekin lemmikeille.

Terve taas !!

Kesää on kulunut melkeoinen tovi jo. Aika on mennyt lomaa odotellessa ja sitä viettäessä. Kaikenlaista on puuhattu.
Olohuone koki muutoksen, sellaisen pienen, kun revimme kahdelta seinältä tapetit pois ja läiskimme maalin niihin. Yhdestä seinästä tuli harmaa, jonka sävy otettiin  tapetin kuvioista. Olohuoneeseen siis myös jäi tapettia., viime vuonna laitettua.
siinä kuumimpien päivien kuluessa sitten hikoiltiin maalit seiniin, yhteen seinään sitä harmaata ja toiseen luonnonvalkoista. Tavarat paikoilleen takaisin, koirat yhä syntymäväreissään ja muutenkin ehjinä. Kyllä kelpasi löhötä.
Mutta niin se on, että yhtä paikkaa kun alat uudistaa, kasvaa halua ja ideoita muuhunkin huushollin uudistamiseen. Antaas ny sitten katsoa miten se lähtee tästä. että lähteekö taas ihan lapasesta.

Meillä on taas juhannuksesta ollut kolmen kopla koossa. Yksi rähinä on koettu lelun päältä ja siksi ei leluja nyt sitten heitellä. Että arvon neidit ja herra, jos huvittaa leikkiä , niin siitä sitten vaan ihan omin nokin. Apua ei tule. Muuten on sujunut ihan kivasti ja porukka on kotiutunut hyvin, niin kuin ei olisi poissa ollutkaan.
    

Että mahtuuko sohvalle herran kanssa joku muukin ?? No, nippa nappa. Tässä Onni sitten kääntyilee kuin aurinkoa ottaisi, selälleen ja mahalleen. Ja juu kiitos, saa rapsuttaa.

Tiuku taas rakastaa kaivautumista joko tyynyjen alle tai huopien alle. Välillä löydän myös sängynpeitteessä epäilyttävän möykyn. Ja Tiukuhan se siellä. Eli meillä ei heittäydytä päikkäreille ilman ettei ensin tarkisteta missä arvon neiti on, sillä hän saattaa olla juuri siellä.

Puutarha on näille kahdelle selkeästi paratiisi ja toki Essillekin, joskin naapurien vuoksi paratiisissa on myös käärme. Nimensä on Jekku ja lajinsa ranskanbuldogi, ikää vuoden verran. Ensimmäinen katsekontakti Onnin kanssa johti niin raivoisaan sylkemiseen, että lopun vierailun ajan aitaa peittää pressu. Kun ei näe toista, vaikka kuulee, ei synny sellaista raivoa.

Jekku on tietysti sitä mieltä, että naapurin kaunis Esmeralda on hänen friidunsa, eikä tuommoisen surkimuksen. Ja Onni.....kaikkihan sen nyt tietää mitä mieltä Onni on. Essi on sitä mieltä että hihiiiii.....typeryksiä kaikki miehet.Kenties.

Juuri ennen kesälomaa sopivasti saapunut työpöytä päätetelineineen osoittautui tosi hyvksi. Silmäni eivät rasitu yhtään niin paljoa ja muutenkin työasennon vaihtelu, istua tai seisoa tai melkein siltä väliltä, on tosi helpottavaa. Hieno keksintö tää moottoroitu pöytä.

Että tämmöisiä välikuulumisia. Lisää sitten , kun taas on jotain saanut aikaan. Pääkopassa kun raksuttaa ihan koko ajan. Kädet vaan ei oo kerinneet mukaan vielä joka juttuun. Ulkoseinämaalari kävi ja nyt pitäisi pestä ikkunatkin. No, ehkä huomenna. Tänään käyn maalaamassa porttiin kuvion ja numeron.

Palaillaan ja halit rekuillenne ja kisuillenne. Voikaa hyvin ja nauttikaa mansikoista. Ne on siis niin ihania nyt.

Puss och kram !!

Hän on täällä !!

Lopultakin hän on täällä. Ja Prisman kesäpihalta hänelle löytyi myös istuin ihan sattumalta.

Kuva on otettu kännykällä  eikä ihan siis pääse oikeuksiinsa. Takana olevasta laudasta myös puuttuu vielä itämaiset kirjaimet tai kenties laitan sinne jotkin mystiset merkit, jotka vain minä tiedän-
Tähän tarvittiin ystävän vierailu. Hänen vinkkinsä oli Indiska ja kas, siellä olikin monen monta Buddhaa. Tämä sitten päätyi kanssani kassalle. Ihana ansku, kiitos !!

Puutarhaan on nyt ilmestynyt myös polku, jossa voi kävellä iltalenkin, joka ei liiaksi rasita.

Bauhausissa oli aivan ihania laattoja, jotka näyttivät puun rungosta leikatuilta, vaikka olivatkin kiveä. Mutta hinta oli kappaleelta liian kova joten päädyimme liuskekivilaattoihin, jota pihala on muutenkin. Polku kiertää kirsikkapuun ja tarjoaa hyvän reitin kastella kukat ja puskat tallomatta valkoapila"nurmea", kunhan se kasvaa. Kukkalaatikko lepää nyt myös liuskekivien päällä ja sai allensa soraa koristeeksi.
Etupihaa on pikkuisen fiksattu myös.

Puksipuut ovat saaneet seurakseen pyöreän varrellisen tuijan, jännästi palloksi leikattu.Aidan vieressä ruukussa on kuulemma tämän kesän hitti eli Inka-Lilja. Muuten etupihalla onkin sitten tuttua orvokkia ja pelargoniaa.

                    Tässä muuten takapihan Ruusuliisat laatikossa

Viikonlopulla tapasin kaksi ystävää, vanha tuttu toi mukanaan uuden. Yhtä ihania ja mutkattomia kumpikin.  olivat oppineet tavatessamme jo muutaman paikallisen sanankin, kuten "kukei" ja "lokei". Tässä voinkin heille kertoa, hämmentääkseni murteen lyhyttä oppikurssia, että  lokei voi sanoa myös  lokkei ja kukei voi sanoa myös kukkassii. Että ota siin sit murtteest selvä.
Tuliaisiksi sain aivan oikean aarrepussukan. Essi hurmaantui leluunsa niin, etä naapurirauhan, siis sen unirauhan vuoksi , lelu piti yöksi takavarikoida. aamulla sitä sitten viiden aikaan kerjättiin hyllystä. vaan en antanut. Kyllä mentiin yhdeksän paremmalle puolelle ennen kuin äiti heltyi. Puutarhahanskat tuli (mistähän idea??) , teetä, ihanan tuoksukynttilän ja mmmmm...niin ihanaa suklaata että. Tummaa suklaata maustettu sitruunalla ja inkiväärillä, aivan huikeaa.
Mutta kaikkein ihaninta oli jutustella, kävellä putiikeissa ja vain viettää aikaa kahden ihanan naisen seurassa. Essi muuten lähettää ihan extra  kiitokset Jimpsulle. " Nimpal hianon lelun lähetit, hihii suukko sulle, lelu mulle", sanoo Essi.

Omaan ateljeeseeni ostin pari puista laatikkoa, kummassakin kuusi pientä laatikkoa. Niiden päälle sitten asetin vihreäksi maalatun hyllyn ja kas, taas on ihanasti tilaa tehdä kaikkea.
Kaupunkireissulla muuten tarttui käteen myös pari kirjaa; koirien akupainantaa ja Tommy Tabermanin kootut runot (hänen koko tuotannostaan.) kirjakaupassa oli 50% ale joten eivät maksaneet paljoa. Alan siis päästä vauhtiin pikkuhiljaa. Päässä pursuaa kaikenlaisia ideoita, aika vaan ei tahdo riittää ja vaikka työ on tärkeä "rahasampo" (lue pitkä ja kapeaa), se kyllä nyt häiritsee hiukan tätä kiitoa ja inspiksien toteuttamista. Siis ajanviejänä. Ja miksei energiankin.

Semmoista kaikkea tämän viikonlopun aikana ehdin. Mukava viikonloppu kaikkinensa. Ainoa häiriötekijä oli Tiukun saama allerginen kohtaus. Tyttären soittaessa meni mieliala hetkeksi tosi ison huolen puolelle, kun ilmeisesti taas Tiukua pisti jokin örriäinen (ei siis mateleva) ja neiti meni ihan veteläksi. Kyytablettia ensiavuksi ja perään vielä antihistamiini/kortisoni ja neiti palautui juottamisen jälkeen taas tolpilleen. Turvotus laski kasvoissa ja kaikki palautui normaaliksi. Mikä helpotus, sillä pääkaunkiseudulla on tosi hankalaa viikonloppupäivystykseen päästä edes puhelimitse neuvoa saamaan. Linjat koko ajan varattu. Täällä on asiat kyllä paremmin. Ja sitten taas toisaalta, kun tarvitaan neurologista osaamista, on pakko tulla pääkaupunkiin .

Kummikoirani Negruta voi hyvin ja elelee aika  pulleasti nykyisin. Mutta siitä en ole niin huolissani, sillä olen niin hyvilläni ettei hänen tarvitse kovaa elämää enää viettää. Nyt on ruokaa ja suojaa.

Isot halit rekuillenne, rapsutuksia ja rakkautta.
Palaillaan kun taas on asiaa.

Puss och kram.