lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kevättä

Keikkuenhan se tulee. Yhtenä päivänä räntää ja vettä, seuraavana aurinkoa ja lämpöä.
Tässä välissä tämmöinen pikapostaus , kun mukamas on kiire eikä mitään ehdi. No, enempi syynsä on omassa terveydentilassa ollut ja on edelleen. Mutta eiköhän se tästä, lääkärille maanantaina.
Yksi auttava asia jaksamiseen olisi saada lopultakin työhuoneeseen se jäähdytin, josta olen puhunut jo useamman vuoden. Se on myös useampana vuonna luvattu, mutta eipä ole tullut. Josko se tulisi sinä päivänä, kun eläkkeelle lähden :).

Puutarhasta on tulossa pressuparatiisi. Uusin hankintani on maastokuvioinen pressu väliaitaan. Sen tarkoitus on katkaista näköyhteys naapurin koiraan, jotta kummallakin puolella saisi olla rauhassa pihalla. Sen jatkeeksi on tarkoitus rakentaa lauta-aidan pätkä estämään tuija-aidasta niin läpitulo kuin menokin. Aika sitten näyttää, että pitääkö tässä rakentaa siihen peräti tiilimuuri. Viereisellä pihalla ulkoilutetaan koiraa laittamalla se pihalle ja ovi kiinni. Nyt sinne ei ole edes tultu katsomaan, kun koira metelöi. En tiedä enää mitä muuta voisin tehdä. säälittää koiran puolesta. Pelkoagressiotahan tuo lienee.



Pihalla vieraili myös kukkapoika ja kukkaistyttö katselemassa kukintoja.



Toivon totisesti ettei lunta sada näitten päälle. Lupaavassa kasvussa ovat. Täytyy miettiä  mitä muuta siihen hankkii ja miten puutarhaa muotoilee, sillä omppupuun alla ei oikein tahdo nyt kasvaa mikään. Perennoja olisi kiva hankkia, mutta ensin pitäisi kaivaa tietoa ja suunnitella . Pitäisi saada kukkivaa pitkin kesää ja vihreää ja ja ja...... huoh ! No ei sitä Roomaakaan päivässä tehty, lohdutan itseäni. Tuo tännimmäinen tyhjä laatikko todennäköisesti häipyy ja siihen ehkä varrellinen tuija, ehkäpä sellainen varrellinen jossa on kolme palloksi muotoiltua osaa. Tai sellainen ihan puu , jonka oksat kääntyvät alaspäin ja on täynnä kukkaa. Olen avoin ehdotuksille kaikki viherpeukut huom.!!


Essi on vatsavaivojen takia nyt sitten ns. eliminaatiodieetillä. Vatsan löysäily ei vain loppunut maitohappobakteereista huolimatta. Elli epäily, että josko oisi herkistynyt kalkkunalle. Ajattelin että prkl..... ja totesin , että rauhoitetaan sitten tilanne ja katsotaan miten käy. Tämä on nyt pitkä tie, vaan mitä ei rakkaansa eteen tekisi. Essi syö nyt toukokuun loppuun asti vain perunaa ja lohta. Kolme viikkoa on nyt menty, suunta on parempaan kyllä. Toukokuun lopussa lisätään sitten aina yksitellen uusi laji. Jos sopii, niin sitten jatketaan samalla systeemillä kunnes sopiva ruokavalio löytyy Essille loppuelämäksi. Essi täytti 9 ja haluan niitä vuosia vielä paljon lisää.

Tällaista tällä kertaa. 
Palataan ja rakkautta, riemua ja energiaa kaikille. 
Puss och kram <3



tiistai 15. maaliskuuta 2016

UUDET TUULET !!

Olen miettinyt pitkään miten uudistaa tätä blogia. Essillä alkaa olla jo ikää ja elämä soljuu tuttuja polkuja. Ei oikeastaan ole niin usein mitään uutta kerrottavaa, koirakerrottavaa. siksipä ajattelinkin uudistautua laajentamalla aihepiiriä. Yritän tästä lähin kirjoitella vähän kaikenlaisesta , mielipiteitä, näkökulmia ja päivän polttavaakin. Niin omasta elämästä kuin muustakin. 
Jalo tarkoitus, saa sitten nähdä miten se toteutuu ja miten aika riittää kaikkeen.

Ensinnäkin, tämän kevään projekti on polkaista käyntiin kuntoprojekti. Se on pitemmän ajan suunnitelma. Vuosia eläkkeelle jäämiseen on muutamia ja haluan olla kunnossa kun sinne pääsen. Eniten toivon, että kunnon ylläpitämisestä kasvaisi tapa. Joten lumille toivottelen hyvästejä mahdollisimman nopeasti, jotta Essin kanssa pääsemme mummohölkkäämään. Yritän herätellä uudestaan sitä juoksun euforiaa. Silmäleikkaukset toivat sellaisen tauon hölkkään, jota oli sitten vaikeaa sytytellä uuteen alkuun. Yrittäessäni reväytin sitten vasemman pohkeen ja taas oli edessä tauko. Siihen minä sitten hyydyin. Mutta jospa nyt päästäisiin Messisen kanssa taas vauhtiin.
Messisellä ja minulla on toinenkin yhteinen projekti tulossa ja se on painonpudotus. Meikäläisellä tosin on pudotettavaa monen messisen verran. Messiseltä jos saan lähtemään reilun kilon ja sitten painon pysymään siinä niin kaikki on hyvin.



Harrastukset kaipaavat elvyttämistä myös. Maalaaminen/piirtäminen on ollut jumissa jo kauan. Päässä on aiheita vaikka kuinka, vaan en ole niitä saanut ulos. Kaikki olosuhteet eli tila tekemiseen on olemassa ja välineet myös. Energiaa puuttuu, mutta ehkä se sitten tulee kohoavan kunnon kanssa. 

Facebookissa kirjoitti eräs kavereistani hyvän kirjoituksen ihmisten tämänhetkisestä olotilasta, kuinka niin moni tuntuu olevan täynnä vihaa. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että se on huolestuttava ilmiö tänä päivänä . Miksi pitää olla niin paljon vihaa ja suvaitsemattomuutta.Puhumattakaan siitä, kuinka sitä puretaan väkivallaksi asti. En käsitä mistä se kumpuaa. Onko niin, että levottomuus yhteiskunnassa ja epävarmuus omasta toimeentulosta, jota nykyinen hallitus omalta osaltaan on kiihdyttänyt ihan kiitettävästi, saa ihmisissä liikkeelle jonkin alkukantaisen luolamies-ilmiön. Rintaa lyöden ollaan menossa sen nuijan kanssa barrikaadeille puolustamaan kotiluolaa vaikkei sinne ole kukaan tulossakaan. Meillä on kaikkea paljon, mutta mihinkään ei olla tyytyväisiä eikä mitään ole tarpeeksi paljon. Miksi ennen tultiin toimeen vähemmällä, oltiin onnellisia yksinkertaisista asioista, puuhasteltiin askareita ja tehtiin tyytyväisinä töitä ?? Sellainen tunne minulla ainakin on.
En tiedä, onko tuo mediavalta tehnyt meistä levottomia. Kaikesta halutaan tietää kaikki aivan heti, ei anneta arvoa ihmisen yksityisyydelle lainkaan. TV suoltaa reality ohjelmia toinen toisensa jälkeen. Kurkistellaan milloin kenenkin elämään. Huomaan miettiväni yhä enemmän tuon masiinan sulkemista ja mietin , että pitäisi oppia valitsemaan katsottavia asioita. Laittaa se kiinni, kun ei huvita katsoa tai sieltä tulee jotain roskaa jota ei tosissaan halua katsoa. On vain jäänyt siihen löhöämään paremman tekemisen puutteessa. Sitä parempaa tekemistä varmaan silloin löytyy jokaisen kirjahyllystä esimerkiksi.
Viha on asia , joka kuluttaa, se ei anna mitään. Suuttuminen jostain on eri asia kuin viha. Huoh !! Ehkä parempi näin iltamyöhään on olla pohtimatta liikaa tuota asiaa. Täytyy pitää vain huoli siitä, että aamulla herätessään päättää tehdä päivästä hyvän. Ystävällisen ja lämpimän antamalla hyvän kiertää. Ehkä se vihan laantuminen alkaisi siitä. 

Kevättä kaikille ja rapsutuksia muruillenne. Saatte itse määritellä keitä he ovat, karvakavereita tai niitä ihan taviskavereita :).

Palaillaan.
Tyttären valokuvanäyttelystä oheisesineitä. Teemana oli rakkaus, ja hänellä se oli rakkaudesta satuihin. Kuvassa on vanha satukirjani Prinsessa Ruusunen. Näyttely on Helsingin Virka galleriassa ja avoinna toukokuun loppuun asti. Näyttely koostuu valokuvaajiksi valmistuvien kuvaajien töistä. Olimme avajaisissa ja sanon vain, että kyllä kannatti. Hienoja töitä.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Löpsäillen Helmikuuhun

Ei voi mitään, tästäkin postauksesta tulee pikakirje. Jos ei nyt ihan sähkösanomaa, jotain sinne päin kuitenkin. 

Essi on taas kipeänä, vatsa vaivaa. Kävimme Helsingissä hakemassa toissa viikonloppuna pari karvanassua meille. Helsingissä sitten Essinvatsa meni tosi löysälle. Piti aamuyöstäkin lähteä ulos. Isäntä sääli minua ja kävi ulkona Essin kanssa. No oli ihan normilääkkeet löysään vatsaan mukana, joten selvittiin ihan kunnialla kotiin.  Tilasin kumminkin lääkärin ja kävimme vakiopaikassa katsastamassa Essin kunnon. Typyssä ei mitään vikaa sen kummemmin ollut, mutta suolistotulehduksen vaivaa siinä taas uumoiltiin. Antibioottia pistoksena sekä B12-vitamiinia. Enteromikrokapseleita suoliston flooraa kuntouttamaan. Kakan kiinteytykseen suositeltiin Visibliniä. Minähän en Essille uutta tuotetta anna tutkimatta. Jossain takaraivossa  kolkutti, että olen tämän asian tutkinut. Mutta miksi olin päätynyt kielteiseen kantaan. 
Visiblin on psylliumia eli ratamokasvin siemeniä, ja Essi on ratamolle allerginen. Ei siinä sen enempää sitten. Muuten jos halutte valmistetta käyttää kuitulisänä koirallenne, annostus on puoli teelusikallisat desilitraan vettä ja turvonneen annoksen voi sekoittaa ruokaan. Minusta tuo desilitra tuntuu paljolta nesteeltä, mutta koskapa en kokeillut, en tiedä miten se turpoaa ja milta seos näyttää. Visibliniä on myö sokeriton versio. Sopii diabeetikoille siis myös. Tämähän on taas yksi niistä tuotteista, jota ihmisetkin käyttävät. No toivotaan parasta, kävimme nimittäin uudestaan lääkärillä ja nyt saimme oikein antibioottikuurin. Se reissu onkin sitten tarina sinänsä, siitä toiste enemmän.


Tämä on outo talvi. Yhtenä viikkona tai jopa päivänä on maisema tämmöinen. Seuraavana aamuna , kun heräät se onkin toisenlainen.



Ja  sitten se on tätä. Vielä pahempaakin. Nyt tällä hetkellä sataa vettä ja lumikinokset ovat taas kohta historiaa. Ja nyt totisesti toivon ettei sitä enää tule, Kaikki tuo liukkaus tekee selästäni tosi kipeän. Kävelen töpöttäen , kun pelkään kaatuvani noissa liukkaissa keleissä.
Kuinka kaipaankaan tätä :

Mutta ehkä se tästä. Tämä on taas sellainen sairauspostaus. Ehkä seuraavassa postauksessa pääsen parempaan moodiin. Kunhan saan tuon oman muruni kuntoon.

Haleja omille rekuillenne ja palataan taas.



tiistai 19. tammikuuta 2016

Talvea talvea grrr.....

Juu , ei tykätä talvesta. On se niin turhauttavaa, kun lenkille lähtiessä saa turjustaa itsensä päälle michelin-ukko vaatteet ja koiralle saman verran. Ulkona on kuminkin niin kylmä, ettei Messinen sitten suostu kuin korttelin verran tallustamaan.
Onneksi nyt on ollut välissä päiviä jolloin pakkasasteet on olleet siedettävässä lukemassa. Talvi ! Huoh !!!!
Jos lehtiin on uskomista niin kevät tulisi aikaisin. Nähtäväksi jää.


Kolmikko hajosi loppiaisen jälkeen osiin kokoontuakseen jälleen tammikuun viimeisenä päivänä yhteen, taas pitemmäksi aikaa. Kyllä onkin ollut ikävä. ja minusta Messinenkin on ollut vähän hukassa ittensä kanssa, kun kaverit ovat olleet poissa,. Tyttären työprojektit ja koulun loppusuora vievät taas e3nergiaa ja aikaa niin, että koirien on parempi olla mummilassa. Meidän elämä kun on niin tasaista rytmiltään. Lue = tylsää siis. Jotain pitää kevään aikana keksiä, että saa kaikki ideat pääkopasta myös ulos tekemisiksi.


Tämä postaus on nyt vain tämmöinen pikapostaus. Halusin tuon joulukuvan pois tuosta.
Paremmalla ajalla pohditaan sitten enemmän juttuja. Tätä blogiakin pitää uudistaa. No , näette sitten , miten se tapahtuu.


Palaillaan ja halirapsut rekuillenne <3

torstai 17. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua



HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA !!


Aika kulkee käsistä pois , ei perään ehdi. Ja niin sitten jää asioita tekemättä liiankin paljon.
Kaikenlaista on ollut tässä välissä. Onni sairasti jälleen haimatulehdusta, joka saatiin kuriin ja poika on taas kunnossa. Ikävä tietysti, että tilanne on kroonistunut  ja nyt saa olla tarkkana ruokavalion kanssa . Ja yrittää pitää olotilaa stressittömänä. Tilanne ei lääkärin mukaan Onnin elinkaarta lyhennä, mikä oli lohdullinen tieto. Meidän se saattaa kyllä lyhentää, kun murehdimme asiaa.
Essin massu on hiukan parempi, kiitos maitohappobakteeri- valmisteen. Ostin pikkuisen tymäkämpää valmistetta ja syötän sitä nyt jonkin aikaa hänelle, jotta saisin hiivan karkoitettua sieltä suolistosta.

Jatkossa annan tämän jauheen sijasta sitten tablettimuotoisena. Jos hyvää maitohappobakteeri valmistetta kaipaatte, niin tässä sellainen on.

Muuten on sellaista tavallista arkitohinaa. Siivousta , jouluun valmistautumista jne jne. Tänä vuonna olemme päättäneet hankkia vain yhden lahjan jokaiselle. Ja se tulee olemaan joku tarpeellinen. Hömpsötyslahjat , niitä ei osteta. Huushollissa on jo kaikkea, uusia härpäkkeitä ei tarvita eikä kippojakaan. Hyvää ruokaa kaikille ja ehkä joku uusi lautapeli tai palapeli joulun viihdykkeeksi. Ennen kaikkea rauhaa ja lötköilyä. Jos sitten voimia kerättyään jaksaisi ponnistaa parempaan ensi vuoteen.

Eli joulun rauhaa kaikille.   Rapsutuksia rekuille ja paljon hyvää massuntäytettä ja lämpöä heille.

Palaillaan taas. Voikaa hyvin.