tiistai 11. syyskuuta 2012

DFO eli Dog Force One

Facebookissa on ollut Parsonistien ryhmässä syyskeräys koirien hyväksi, Espanjassa ja Romaniassa tarhoissa olevien kulkukoirien. Siinä on mukana kaksikin järjestöä ; Koirakamuille jeesiä sekä  tämä DFO. Tyttären kanssa kokosimme kaikki meille tarpeettomiksi käyneet koirakamppeet säkkiin ja toimitimme kerääjälle. Pussia oli höystetty sitten myös ruualla, puruluilla ja muulla pikkukivalla. Oli ihan yllättävää huomata, kuinka sitä komeroiden loukoista tulikin niin monta hihnaa, valjaita, vaatetta. Kaikkein mahtavinta oli se hyvä mieli , jonka siitä sai.
Niinpä se kipinä siitä sitten laajeni ja liityin DFO:n kannatusjäseneksi. Maksoin 20€ vuosimaksua (saa toki maksaa enemmänkin jos haluaa) ja olin tyytyväinen itseeni. Olin tehnyt jotain hyvää. Vaan yön yli  "väyrysteltyäni" tuli sellainen olo , ettei se riitä kumminkaan. Mietin asiaa ja vertasin sitä Unicefille maksamaani avustusta. Maksan sitä joka kuukausi, miksipä en avustaisi tätä yhdistystä samoin. Kyselin asiaa Marianna Alaselta, jokaon DFO:n puheenjohtaja. Hän asiasta ilahtuneena kertoi sen olevan ihan mahdollista ja niin minä sitten päätin ruveta avustamaan heitä 10€ kuukaudessa. Se ei talouttani kaada ja joku rekku jossain saa ruokaa ja suojaa.
Toinen  syyskeräystä järjestämässä oleva kahden naisen ryhmä on "Koirakamuille jeesiä ". Olen laittanut tiedustelua heillekin, millä tavalla heille voisin luoda samanlaisen avustuskanavan omasta pussistani. Tätä kirjoittaessa en ole vielä saanut vastausta, mutta kyllä se varmasti tulee. Ja toimin sitten sen mukaan.
Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat nähdä vaivaa eläinten hyväksi. Kenties heille virtaa antaaa rakkaus eläimiin, mutta varmasti myös se järjettömän hyvä mieli joka auttamisesta tulee.

Jos minulla ei olisi tuota omaa rinsessaani, minulla varmasti olis joku näistä hylätyistä koirista. Ehkä kaksikin. Mutta ainakin vielä tapaus "Armi" on niin hyvässä muistissa, etten uskalla Messisen seuraksi toista koiraa ottaa. Ettei käy kuten silloin, eivät tulleet toimeen. Eikä tällainen hylätty koira kestä enää toista hylkäämistä En voisi sellaista surua aiheuttaa.

http://www.dogforceone.com/  Tästä linkistä pääset tämän yhdistyksen sivuille. Siellä on ohjeet miten voit liittyä heidä tukijakseen. Jos kopioit tuon flyerin omalle koneellesi, saat suurennettua sitä. Ja mikä ettei, vaikka tulostaa ja jakaa ystävillesi.

Syyskeräys on käynnissä vielä syyskuun loppuun.


Tähän saavat osallistua kaikki halukkaat. Tehkää ihmeessä niin, jos vain teiltä ylimääräisiä tarvikkeita löytyy. Tai voitte vaikka ostaa ruokapussin. Kuten listasta huomaatte, kaikkea otetaan vastaan.

Hyvän mielen voi saada ja antaa muulloinkin kuin jouluna. Eikä se vaadi paljoa. 


Palaillaan ja mukavia syyshetkiä oman karvaturrin seurassa. 
Puss och kram  (kuten isäni aina tapasi sanoa).


5 kommenttia:

  1. Juu, mekin kannatetaan eläinsuojelutyötä! Meijän Pyry-pappa (mäyris kuten mekin), kuoli 16 vuotiaana viime vuonna, tuli meijän perheeseen eläinsuojelun kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin kyllä silloin Pyry-papankin touhuja. Olin ihan mykistynyt kuinka virkeä papparainen hän oli vielä vanhana. Sitä en tiennyt, että hän oli tullut perheeseen tuota kautta. Kyllä lämmitti tämä tieto ja miten ihana asia Pyrylle itselleen. Hyvä koti ja rakastava perhe.
      Kyl teil Myrsky ja Tuisku on tosi tuuri käynyt, kun ootte päässeet samaan kotiin Pyry-papan jäljille.
      Olen tukenut joskus myös Animalian toimintaa, mutta nyt on lähellä sydäntä nää koirat.
      Kaikki apu on tarpeen ja kukin auttaa tavallaan. Kaikki yhtä hyvää ja tärkeintähän se on antaa hyvän kiertää.
      Moiskis teille Myrsky ja Tuisku kuononpäähän ja iso hali perään. Terkkuja sille äipälle kans. Olkka kunnoll häne kans, nimpal hiano ihmine ku o.

      Poista
  2. Hieno juttu löytää kanava, minka avulla voi oikeasti olla avuksi. Itse en tykkää antaa omaa pientä avustustani suuren organisaation kuluihin, vaan mieluummin avustan pienimuotoista, pitkälti vapaaehtoispohjalta kumpuavaa hyväntekeväisyyttä. Ja sellaisen olen onnekseni löytänyt.
    Vuosia sitten otin yhteyttä Turun eläinsuojelutoimintaan, se oli vielä sitä Eerikäisen aikaa, ja tiedustelin, millä tavalla voisin rahallisesti säännöllisesti avustaa. Vastausta ei ikinä tullut...
    Olet hyvällä asialla Liftari! ♥

    VastaaPoista
  3. Tää oli (taas) tosi hyvä postaus - kiitos ihana! <3

    Lueskelin ton DFO:n sivuilta heidän toiminnastaan ja olen ihan vakuuttunut ja vaikuttunut. Liityin jo jäseneksikin ja täytyy vielä tutkailla, mitä kaikkea voisi lahjoittaa/askarrella myyjäisiin yms. Kummikoira-toiminta kuulostaa myös ihanalta tavalta auttaa.

    Mä oon aina ollut sitä mieltä, että kaikkien koiraa harkitsevien pitäisi miettiä myös hylätyn koiran ottamisen mahdollisuus omalla kohdallaan. En oikein edes tiedä, miksi meillä on vaan näitä rotukoiria, joille olisi löytynyt koti ilman meitäkin. Itseasiassa pohdin tätä aihetta aika usein ja soimaan itseäni. Ehkä vielä joskus ryhdyn sanoista tekoihin! Arvostan todella suuresti kaikkia löytökoirille ja muille löytöeilämille (hyvän) kodin antaneita.

    Leppoisaa menoa teille kaikille sinne, puss o. kram! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Ansku <3<3 Eix tuukkin hyvä mieli ihan tämmösestä pienestäkin omasta teosta.
      Parsonisteilta ja heidän keräykseensä liittyneiltä onkin lähtenyt tavaraa ihan mahtavat määrät. Ja lisää tulee koko ajan. Kun meitä on yhdessä monta saamme aikaan paljon. Kaikki ideat on tervetulleita noille toimitsijoille, kaikki pienikin apu otetaan vastaan kiitollisuudella. Ja mikä minusta tärkeintä, se annettu apu todella mene kohteeseen.
      Mä tiesin, että sä oot ihan älyttömän ihana ihminen. Laav juu <3<3<3

      Poista