Massut kuntoon

Anicol Four Legs maitohappobakteeri on osoittautunut maineensa veroiseksi. Kyllästyin ruikkuiluun ja iänikuiseen antiloopin syöttämiseen (=antibiootti ). Kun hain Onnia varten Dorwestin puunkuorijauhetta, kyselin samalla mitä voisin Messiselle antaa. Myyjä sitten esitteli tämän tuotteen, koska oli sen hyväksi havainnut omille koirilleen. Otin kokeeksi  ja hyvin pelittää. Messisen massu ei enää ruikkuile eikä tarvitse yöllä ulos mennä, kun massu on vaivannut. Myös Onnille siitä tuntuu olevan hyötyä, sillä ulostemäärät on Onnilla pienentyneet. Ruoka siis imeytyy nyt paremmin. Tuota puunkuorijauhetta olemme käyttäneet keväästä asti tukemaan haiman toimintaa tavallaan eli ruuansulatusta. Kumpikin aine tepsii eikä Onni ole laihtunut yhtään kevään laihtumisen jälkeen. Poju on energinen ja ruokahalu on suorastaan valtaisa.
Onnille on muutenkin tämän vuoden aikana erityisesti tullut tapa huutaa ruokaansa. Tarpeeksi nopeasti sitä vissiin ei kukaan hänen mielestään tarjoile. Alahuuli väpättää, silmät pyöreinä katsoo Onni ja vinkuu; ruakaa ruakaa ruakaa...anna jo....miks kestää koko päivän. No, kyllä hän tottelee, kun komennetaan, mutta joka päivän show tämä on. Oscarin arvoinen suoritus joka kerta.


Kolmikko on koossa vielä pari viikkoa, sitten palaavat Onni ja Tiukumiina kotiin ja heidän emännälleen alkaa taas koira-arki. Joka Tiukun ja Onnin kanssa tarkoittaa sitä ettei omaa rauhaa niin kauheasti ole, koska he haluavat olla niin lähellä, niin lähellä. Rakastavat ihmisen seuraa. Ja Tiuku rakastaa loputonta leikkimistä. Typy täyttää 9v mutta leikkii kuin 1v vanha vintiö. Loputtomasti jaksaa hakea lelua. Ja loputtomasti myös jaksaa sinua tuijottaa ja pudotella lelua jaloillesi, jos et muuten ymmärrä sitä heittää.
Ihania ovat ja ikävä tulee.


Puutarhassa vielä kesäkukat kukkii ja omenapuukin on lehdessä vahvasti. Päivänliljatkaan eivät ole lehtiään kuivattaneet. Lämmin sää kukittaa pelakuita ja ahkerialiisoja kovasti. Siinä mielessä ihanaa kyllä. Viikonlopulla pitänee pestä takapihan laatat, kun tuppaa sammalta tulemaan. Ja samalla siivota ne kukat jotka jo ovat vähän kärsineen oloisia, pois penkistä. Ensi keväänä menee omenapuun alla oleva penkki uusiksi. Jotain japanilaistyylistä ehkä, selkeämpää ja hmmmm......enpäs kerro enempää. Katsotaan sitten.


Flunssakautta vietetään ja nyt huomaa miten työterveydessä on trendi jo muuttunut. siinä missä ennen pistettiin saikulle vähintään kolmeksi päiväksi, saa nyt yhden päivän. Niinpä meillä on töissä jatkuva kierre, kun ihmiset tulevat sairaina töihin ja levittävät ympärilleen sitten ns. yhteistä kivaa. Minä en ymmärrä mikä järki tässä on. ei se käsidesikään ihan joka asiaan auta. Tämäkö nyt sitten on se uusi todellisuus, joka on edessä tulossa. Voi voi, en muuta sano.


Mutta palaillaan ja sillä välin voikaa hyvin ja rakastakaa rekkujanne.


 Tässä on Ansku (Annabella), rescuekoira, joka etsii pysyvää kotia. Käykää tutustumassa Koirakamuille jeesiä- sivustolla, jos kiinnostuitte. Aivan ihana koira ja kaunis. Osaa jo kotiolot ja käytöstavat, iloinen ja rakastava. Jos minulla ei olisi tuota kolmikkoa , niin voisin kuvitella hyvin hänet itselleni. Mutta Ansku ei tarvitse pettymyksiä, joten on parempi minun pitää näppini poissa, vaikka kuinka haluttaisi. Pakko harrastaa realismia vaikka ei lainkaan haluaisi. Kaikkea paraasta tälle ihanalle tytölle toivon, on niin vienyt sydämeni.