maanantai 5. lokakuuta 2015

Joka päivä eläinten päivä

Muistin kyllä, että eilinen päivä oli eläinten päivä. Oltiin porukalla sienimetsässä. Isännälle tärkeä juttu, mutta myös koirilleja oli mukavaa keksiä jotain toimintaa heille. Ajattelen kuitenkin tästä eläinten päivästä itse, että en halua muistaa koiriamme erityisesti jonain päivänä, vaan joka päivä. Joka päivä sanon moneen kertaan, kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat ja osoitan sen myös. Ja toki, kun he pitävät minun kunnostani huolta joka päivä, voin tehdä saman palveluksen heille. Tiesittekö muuten, että jos pidennätte jokapäiväistä lenkkiä 10 minuuttia , se pudottaa painoanne 2-4 kiloa vuodessa. Ajatelkaa !!

Onnista on kuoriutunut oikea sienikoira. Vuosi sitten hänelle opetettiin suppilovahveron haju. Jo silloin Onni niitä löysi, mutta tänä vuonna kaverista on kuoriutunut täysverinen suppiksien etsijä. Ja löytää myös, joka kerta. Oma taistelunsa on siinä, että kaveri ei syö saalista vaan antaa poimia ne. Niin nopeita ei kumminkaan ole osattu olla, etteikö sinne massuun häviä ainakin muutama suppis. Viime viikonlopun saalis oli melkein kilo suppiksia, jos kummankin päivän saaliin laskee yhteen.
Valitettavasti Onni palaa emännälleen nyt tulevana viikonloppuna, joten tältä syksyltä on suppis-Onni tehtävänsä suorittanut. Että pitänee koittaa kouluttaa tuosta Essistä tuuraaja. Essi kyllä osaa sisällä leikkiä piilotusta ja löytää turhan nopeasti piilotetut namit. Täytyy koittaa samaa temppua suppiksien kanssa. Josko pelittäisi sitten myös maastossa.

Puutarha alkaa kääntyä syksyyn. Kesäkukat vetelevät viimeisiään. Keltaisia lehtiä on puutarhassa enemmän kuin tarpeeksi.
 Omenapuuhun ei tänä vuonna paljoa satoa tullut. Johtui varmaan kylmästä kaudesta juuri silloin kun kukkiminen oli parhaimmllaan. Pölyttäjät puuttuivat.



Kuten huomata saattaa. työhuoneeni seinällä on vain työtä koskevia oleellisia asioita . Missä tahansa olen ollutkin , olen aina sisustanut oman työtilani kuvilla, joka omin käsin tehdyillä ja/tai sellaisilla, jotka ovat muuten merkityksellisiäTuossa olevat taulut ovat tekemiäni.Nyt on muutaman päivän loma, mutta sitten tuonne pitäisi jälleen palata. Huomaan aina enenevässä määrin kaipaavani lisää omaa aikaa ja näitä omia tekemisiäni. Mutta vielä pitää jaksaa jonkun aikaa.
Meidän naisjoukkomme hajoaa ensi talvena, kun ensimmäinen meistä jää eläkkeelle. Se tulee olemaan iso muutos, hänestä on vuosikymmenien saatossa rakas ystävä ja tärkeä ihminen arjessa. en tiedä miten osaan ilman häntä olla. sen olemme päättäneet, että tiimi tapaa vähintään kerran kuussa kahvin merkeissä. Pidämme yhteyttä, sillä kuka hullu nyt vuosikymmenien kaverista luopuisi. En minä ainakaan.

Että sellaista täällä. Palaillaan taas ja muistakaa, joka päivä on eläinten päivä. Myös niiden jotka eivät kuulu siihen omaan poppooseen. kuljetaan silmät auki eikä jätetä puuttumatta, jos huomaamme jotain eläintä kohdeltavan huonossti. Sitä ei pidä sallia.

Puss och kram.

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Samaa mieltä, eläinten päivä on joka päivä :) Mainio taito tuo sienien löytäminen, wau! Voipi olla, ettei meidän koirat oppisi, vaikka yritettäisiin... Vähän huonosti osaavat etsiä mitään, jos nakkeja lattialla ei lasketa ;) Tuosta työpaikan seinästä tuli mieleen, että mun pitäisi kans katsoa muutamia valokuvia omalle ilmoitustaululle, kun se on aika tyhjä ja tylsä. Mukavaa loppuviikkoa teille! :)

    VastaaPoista