EI voi, ei pysty !!

Hassua huomata , että myös koirilla ominaisuudet periytyvät. Essillä on yllin kyllin äidiltään perittyjä ominaisuuksia. Niitä on kummasteltu ja naurettu yhdessä kasvattajan kanssa.
Tyttären kanssa tuli puheeksi koiriemme omituisuudet ja ajattelimmekin hetken palauttaa koirat Sarille, sillä koiria ostimme, mutta saimmekin koko lauman eläimiä. Koiramme naukuvat välillä kuin kissat, mouruavat suorastaan pallon vieriessä sohvan alle eikä sitä tassuilla koukkimalla sieltä saa. Kissamaista on myös tuo käpälien käyttö. Leluja läpsitään tassuilla kuin kissa. Kun sylistä ei haluta pois vaikka emäntä on sitä mieltä, roikutaan käsivarressa kiinni kuin kissa kynsillään. Siinäpä sitten yrität ravistella kädessä roikkuvaa parsonia irti ja kohta on kynnet mahassa kiinni. Nice, tosi kivaa.
Namin perässä tullaan kuin mangusti pystyasennossa kahdella jalalla seisten, koppaan solahdetaan kuin preeriakoira koloonsa. Parsonit ovat täplikkäitä ihostaan kuin dalmatialaiset, se on piilotettu ovelasti karvan alle. Käännäppä koiruus ympäri niin massu paljastaa salaisuudet. Essi pärrää välillä kuin traktori pellolla, siis leikkimurinaa. Hyeenaksi muututaan oitis, kun pihan omenapuuhun tupsahtaa orava keikkumaan.

Mun piha !! Ei tarvii mun puuhun tulla, hmmmh !!!!

Äitiänsä Donnaa Essi muistuttaa pompottamisessa. Siinä missåä Tiuku kevyesti hypähtää kertaheitolla sohvalle, Essi nytkyttää eli pompottaa hyppäämistä. Käy kiertämässä sohvapöydän eli ottaa vauhtia. Ja kaiken päälle sitten yht´äkkiä hypähtää kevyesti sohvalle. En tajuu.

Toinen samis-asia Donnan kanssa on tuo kiiltävän lattian "pelko". Jos lattia kiiltää, siitä ei voi mennä. Maton reunalta kyylätään tuota hirvittävä metrin alue, joka on kuin Sargasso-meri Essin silmissä. Jos mitään tosi houkuttelevaa syytä ei ole, siitä ei mennä. Jos meren toisella puolella on namia tiedossa, meri ylitetään äkäisesti juosten, vauhti siis korvaa uskalluksen.

Meillä onkin mattoja joka paikassa, kiiltäviä paikkoja siis ei paljoa ole. Ulkona ei mitään apua ole. Kadut kiiltävät jäästä, meidän neiti painaa pitkin penkkoja tai mistä vaan sohjon keskeltä, kunhan ei tarvitse kiiltävällä mennä. Ensin kuvittelin Essin joskus loukanneen itsensä liukastumalla, mutta kun kuulin Donnalla olevan näitä samoja oireita totesin sen olevan joku sisäsyntyinen juttu elikkäs perimä.

Leikkimistapa on myös sama Essillä kuin Donnalla, koko ajan pitää pärrätä kuin traktori. Tiuku tuo lelun nätisti suussaan ja pudottaa varpaille, jää odottamaan ääneti että heität sitä. Essi nappaa lelun suuhunsa, alkaa tasainen pärinä joka toistuu joka kerta kun lelua heitetään. Ja jos hän jää lattialle vain jyrsimään leluaan jatkuu pärinä koko ajan.

Kummallista, että silloin kun oravaa kytätään, Essi on aivan liikkumatta ja hiljaa. Kunnes kurre on hänen mielestään sopivalla hollilla, että sen voisi vaikka saada, räjähtää Essi juoksuun ja niin hyytävään huutoon, että kurre-parka voisi vaikka sydäriin kuolla. Minulla on siis todella kissan-koiran-mangustin-hyeenan yhdistelmä. Jotkut kutsuvat sitä parsoniksi. Minä kutsun ihanaksi muruksi.

Niin totta tämä juttu .

Lumet sulavat kiihtyvällä vauhdilla, linnut ovat jo ihan kevätkahjoja. T*otta on se vanha sanonta, että maaliskuu maata näyttää. Arvannette, että olen niiiiiiin mielissäni. Takapihalle olen lunta levitellyt kasoista, jotta sulaisi nopeammin. Tuskin jaksan odottaa narsissejani pääsiäiseksi näkysälle. Puhumattakaan tyttäreni Hollannin tuliaisia, jotka jo viime keväänä upeasti kukkivat isoina ja kauniina omenapuun alla.

Eipä tällä kertaa muuta. Palaillaan kun taas jutun juurta tulee. Se vielä piti sanoa, että mies on parantunut hyvin kaatumisvammoistaan. Luojan kiitos siitä, mutta onhan tuota vaarallista aikaa vielä jäljellä. En siis laita jääörkkejäni (Ice bug) vielä lomalle.

Lopuksi hupijuttu. Tämä on jonkun näkemys naisista. Hmmm.....totta vai ei ??? Tähän ei voi muuta sanoa kuin Sanna Raipe Helminen; emmä mitää tollasta oo väittänykkää.

Voikaa hyvin. Puss och kram !!

                 

                                



             

Monta käyttöö !!

Tuli hauska valokuva tyttäreltä. Kuten huomaa, Onnilla on monta funktiota.  Vai mitäs mieltä ootte.

No mites sitä muuten näkis ulos ikkunasta, jos on pieni parsonityttö.

Vaikka linnut pitävät jo melkoista konserttia , niin lunta vain tupruttelee lisää. Onneksi kovimmat pakkaset taitavat olla jo eletty. Nytkin lämpötila on nollassa. Viikonloppuna mies otti ja kaatui suoraan jään päälle selälleen, kun tennarit lähti alta. Selkä ruhjeilla, onneksi luita ei menny poikki, mutta viikko siaraslomaa. Ja kaikki kardinaalivirheet tuli tehtyä siinäkin kaatumisessa. On se kumma miten ei sitä osaa toimia tarpeeksi nopeasti itse, että olisi voinut estää tuonkin kaatumisen.

Minulla nimittäin oli kunnon kengät jalassa, niin sanotut jääörkit eli Ice bug- lenkkarit.

 Niiden pohjassa on hiilikuitunastat, jotka oivallisesti tarttuvat kiinni jäiseenkin pintaan. Mies osti omasta mielestään myös hyvät lenkkarit. Mutta minusta ei sellaiset kumiset  "nastat" mihinkään auta ja sehän tuli nyt todistettua. Sekin on aika hauska juttu muuten, että nainen jos on kotona sairiksella, ei hän pitkästy. Mies on kotona päivän ja haikailee töihin, kun on kuulemma aika niin tavattoman pitkä. Mitä ihmettä hän aikonee sitten eläkkeellä puuhailla?? Minulla ei kyllä tule aika silloinkaan pitkäksi. Miehillä ilmeisesti sitten ole niin harrastuksia kuten naisilla. Tiedä häntä. Erilaisia kyllä totisesti olemme ja todennäköisesti hyvä niin.

Essi löysi taannoin iskän komerosta jotain jännää. Ja aikansa vonkailtuaan sitä, iskä sitten heltyi sen hänelle antamaan.

Essi ja  "Aslak-lapinkoira"

Kannattaa siis olla hurmaajatar. Lennu- parka on jäänyt kakkoseksi ja Aslak- parkaa retuutetaan innolla. Sekä Lennu että Aslak ovat vähän semmoisia  K18-leluja. Muutama videokin todisteeksi löytyy. Taidan silti olla laittamatta niitä tähän ettei meiän rinsessasta tule käsitystä roisi-Reettana. Kieltämättä hän on aika huvittavan näköinen riehuessaan Aslakin selässä.

Tähän loppuun tällä kertaa muutama kuva.

Kuten huomaatte, pieni auringonkajo hangella on vihje keväästä. Essi kuuntelee lintujen lauleskelua.

Ja meillähän sitten aamukahvi on tosi tärkeä juttu. Ja taitaa vaikutuskin olla yhtä dramaattinen.

Eipä muuta tällä kertaa. Puss och kram ja pitäkäähän huolta itsestänne.
Rakastaaka rekkujanne !! Ja rakastattehan te, kuten minäkin. Ihan hulluuteen asti, luulen mä. itseni kohdalla myös tiedän.

Mukavaa viikonloppua !!

                            



                            

                          

Mimmone mää sit ole !!

No tämmöne. Anskun blogissa taannoin ollut haaste kuvin kertoa millainen on, onkin ollut todellinen haaste. Kuvien latominen tähän blogiin olikin haastavampaa kuin luulin, joten kertomusta tulee nyt sitten paloissa elikkäs osissa vähän sen fiiliksen mukaan, mitä haluan milloinkin sanoa.

Huomasinkin olevani melkoinen tilkkutäkki eri asioita, eikä kaikista asioista löytynyt linkistä edes kuvaa kertomaan jostain pimeästä sairaasta puolestani, joten on pakko säveltää ja soveltaa.

Ensinnäkin ,en tiedä omistanko tällaista ( Messinen vois olla siitä termistä toista mieltä). mutta ihan kahjo olen näihin;

Lisäksi olen ihan kahjo myös näihin;

Lohikäärmeet ovat suuri rakkauteni ja niistä ihanin ilman muuta tämä veikkonen. Niin hellyyttävä siis.

                              

                            

Olkoon nyt nämä paljastukset tällä kertaa. Koska kuvia ei ollut tarpeeksi, haluan vielä paljastaa tämän itämaisen filosofian rakkauteni. Budhismi, tao ja zen ovet minulle mieluisia ajatussuuntia ja siksi taidan pitää myös puutarhan hoidosta. Kevät on siis ihanaa aikaa väreineen ja kasvun ihmeineen. Kädet kyynärpäitä myöten mullassa möyriminen keväisin onkin ihan lempipuuhaa. Olen siis isäni tytär aikamoisesti. Äitiini olen tullut kirjoittamisessa ja kirjojen rakastamisessa. Epäilemättä myös äitini puolelta on peruja tuo maalaaminen

Runojen lausunta, joka kyllä loppui jo vuosikymmeniä sitten, on sitten taas isäni puolelta tulevaa osiota. Isoisäni oli innokas harrastajateatterissa esiintyjä. Muutamia valokuviakin niistä ajoista on jäljellä.

Että tämmöstä.

Messinen voi toistaiseksi ihan ok. Saa nähdä miten aikaisin nyt sitten siitepölyt rantautuvat tänä keväänä. Ensi kesänä on muutakin tiedossa kuin koplan kokoontuminen taas yhteen putkiremontin ajaksi. Tulossa on ties miten nopeasti uudet naapurit. Siinä on aina uusi jännityksensä, kun vanhat tutut ihmiset lähtevät. Miten uudet suhtautuvat koiriin, miten meihin, ovatko meluisaa porukkaa vai niin hiljaisia ettei meiltäkään saisi kuulua mitään????? Nähtäväksi jää. Harmillista silti, sillä nykyiset ovat olleet ihan mukavia ja mutkattomia ihmisiä, jotka eivät turhista ole hötkyilleet. Toivokaamme parasta.

Kevättä ootellessa palaillaan, kun taas on asiaa. Ai niin, sen verran asiaa kummikoirasta. Negruta ja vanha Bobita olivat saaneet itselleen talvitakit pakkasta torjumaan. Aivan ihanat naiset täällä olivat ommelleet takkeja Romaniaan koirille. Hyvyys siis elää ja kukoistaa. Myös laiha ja nälkiintynyt Aureliana on kuin toinen koira. Painoa on tullut lisää ja nyt hän on iloisen ja tyytyväisen näköinen koira, terveen oloinen ja kaunis. Hänestä joku saisi todella kauniin ja oivallisen koiran itselleen. Aurelianassa on selkeästi saksanseisojaa aika paljon. Metsästyskoira siis, jos joku sellaisen haluaisi.

Tuli mukava fiilis kun kuvan näin. Tuntui, että itsekin on saanut ujotain pienellä avustuksella aikaan. Romaniassa keskipalkka voi olla jotain 200 € luokkaa, joten 20 € on paljon avustuksena vaikka se ei sitä omassa kukkarossa ole. Vähällä avustuksella saa siis paljon aikaan.

Voikaa hyvin ja puss och kram kaikille sekä myös ihanille rekuillenne. Ja kaikille rekuille.

Kopla kahtia

Kopla jakaantui kahtia viime viikonlopulla. Autoon pakattiin pari epäilevän innostunutta parsonia,tavaraa yllin kyllin ja nokka kohti pääkaupunkia. Alkutaival oli taas sitä samaa melskaamista ja hökinää, kunnes sitten rauha tuli maahan, tajusivat, että ollaankin menossa kauemmas. 
Koirat kotiutuivat heti, kuin eivät olisi pois olleetkaan. Pienen takapakin kokivat ehkä siinä, että samat säännöt , jotka oli otettu käyttöön mummilassa pätivät myös nyt kotona.
Viikonloppu hurahti ja paluu arkeen tuli eteen meillekin. Täytyy kyllä sanoa, että hiljaiselta tuntui taas aluksi. Oma äänikin kuulosti liian kovalta, senverran taustahälinää tulee enempi kolmesta karvanopasta. 
Essi on ollut tyytyväinen oloonsa myös nyt ollessaan ns. kuningatar huushollissaan. Ei kiistaa leluista, ei kiistaa ruuasta eikä äippää tarvii jakaa. Mikäs parempaa.

Onni ja Essi ottivat tosiaan yhteen ruuan päältä. Laitoin ilmeisesti liian hitaasti sapuskaa vatiin ja nämä kaksi norkoojaa menettivät hermonsa toisiinsa. Ja niin siinä sitten pistettiin pystyyn nokkapokka, jossa valtaisaa ärinää oli enemmän kuin puremista. 
Kumpikin pistettiin omaan oloonsa häpeämään ja sen jälkeen keittiöön ei ollut mitään asiaa ennen kuin kutsusta. Samalla erotettiin ruokapisteet, essi syö yksin ja Onni ja Tiuku yhdessä. otin tavakseni laittaa ruoka-annoksen aina valmiiksi jääkaappiin. Ei tarvinnut muuta kuin lämmittää ja jakaa kuppeihin. Alkukankeuden jälkeen ruokailu alkoi sujua ja koirat tottuivat uusiin sääntöihin. 
Minkäänlaista kerjäämistä ei ole huushollissa suvaittu sen jälkeen, eikä suvaita vastakaan. Kuri on siinä mielessä kovempi ja se on myös pidettävä, sillä kesällä on tiedossa pitkä vierailu, kun putkiremontti tyttären huushollissa alkaa ja koirat tulevat evakkoon meille. Onneksi on kesäaika ja piha paremmassa käytössä koirillakin. Aitaa on vahvistettava Suhosten takia, sillä yhtään siilitapausta en halua pihalle. Kevään tullessa siis aitaa vahvistetaan. 

Sisäoveen on ilmestynyt tämä kyltti. Tiedoksi varkaille. Vaikka ei meille kukaan salaa pääse, sillä oma kultakurkkumme pitää sellaisen kapelin kaikille kolahduksille ja portin avaamiselle. Myös joskus lehdenjakajalle. Olemme siis myös naapuruston suosikkeja. Kaikkihan haluavat olla hereillä kahden aikaan yöllä. Eikö ??

Meillä kävi myös tosi mieluisia vieraita. Alex Marin Romaniasta, kummikoirani hoitaja, eläinsuojelija., Adinan apuri. Hän tuli Koirakamuille jeesiä yhdistyksen Mervin kanssa. Yhtä ihania ihmisiä livenä kuin facebookissakin. Tuli jotenkin niin todelliseksi kummikoirani ja se työ mitä koirien hyväksi tehdään. Tuli äärettömän hyvä mieli. Nämä ihmiset ovat todella hyvällä asialla ja niin pyyteettömiä työssään. Näin voi elämä heittää eteeni uusia tuttuja, jotka tulevat ystäviksi.  ihanaa ja elähdyttävää. Kunhan tulee kesä, toivottavasti tulevat uudestaan, niin voin esitellä kotikaupunkini kauneimmat ja parhaimmat puolet.

semmoisia tällä kertaa. Annamarilla oli blogissaan jälleen hauska "haaste". Tartun siihen vähän paremmalla ajalla.

Voikaa hyvin, odotellaan kevättä .
Puss och kram. Palaillaan.

HYVÄÄ VUOTTA 2013 !!

Heipsuvei ja hyvät tuulet vuodelle 2013. Työelämän puolella vuosi alkaa vasta huomenna, joten tänään on aika päivitellä blogia.
Eilinen pauke oli taas melkoinen ja olinpa kiitollinen hyvähermoisista koirista perheessä. Haukkukonserttia pitivät välillä, mutta kentällä ollutta isoa ilotulitusta (paikalliset liikkeet ja huoltoyhtiö järjestävät joka uosi) katsoivat melkeinpä hartaina istuen sohvan selkänojalla. Essiä ei niin hirveästi kiinnostanut, hän oli sitä mieltä, että nähty on jo viime vuonna.

Onni toivottaa tässä videossa hyviä jatkoja tälle vuodelle.

Videossa näkyy myös tytöt uusine leuineen. Essi sai Lassi-pässin, Tiuku Taavi-Oskari Murmelin joka ujosti välillä piiloutuu pallon sisään ja Onni sinisen valaan, jolta katosi hetkessä toinen puoli pyrstöstä. Sanomattakin on selvää, että kaikkia leluja on korjattu jo sataan kertaan, sillä mikään, paitsi Ikean lasten lelut, ei näiden jyrsijöiden kyydissä kestä.

Essi ja Lassi-pässi

                     Taistelua valaasta ja Taavi-Oskari on piilossa pallon sisällä    siinä välissä.

                                    

                                    Valas palasi isäntänsä luo.

         

Tämmöistä siis täällä. Tytär huitelee vielä Lontoossa ja palaa keskiviikkoyönä Suomeen. Hänen pitäisi körötellä kentältä loppulomaksi tänne koiruja katsomaan, jotka nyt sitten vielä ovat meillä ainakin viikon loppiaisen jälkeen. Jos tyttären wc-remontti valmistuu sitten siinä ajassa, pääsevät koirut sitten kotiinsa ja elämä palaa normiuomiinsa.

Siihen asti elellään näin ja nukun siis yhä siinä parinkymmenen sentin kaistalla kainalossani tuhiseva Tiuku. Onni sitten tyytyy kylkipaikkaan ja Essi nukkuu omalla petillään ylenkatsoen noita kahta. Ja pitää huolen tietysti siitä, että hänen sänkynsä on hänen käytössään. Ja äippä tietenkin roikuttaa kättään oman rinsessan massua rapsuttaen, yrittää säilyttää tasapainonsa ja jossain mutkassa nukahtaa. Herätäkseen aamulla jokseenkin jäykkänä. Mutta mitä sitä ei näitten karvatassujen eteen tekisi.

Palaillaan. Puss och kram !!

               

HYVÄÄ JOULUA

Romaniasta tuli tieto, että joulupaketti oli tullut perille. Jeeee, koiruille herkkuja jouluna. Kylläpäs tuli hyvä mieli.
Joulu olkoon mielenrauhaa, yhdessäoloa kyljessä kiinni se oma karvatassu. Olkoon se myös yhdessäolon aikaa vaikka pelejä pelaten ja mutustellen jotain hyvää, kunhan muistaa namipalan livauttaa rekullekin. Olkoon se tepastelua ulkona karvakaverin kanssa ja iloita hänen nautinnollisesta ulkoilustaan.
Olkoon se myös hyvä ajatus lähimmäiselle ja hyvän kierrättämistä, myös ensi vuonna. Antakoon hyvä jouluntunne myös voimia ensi vuonnakin kannatella käsillään niitä, joilta välillä voimat uupuu. Ja antakoon se ymmärryksen joulun perimmäisestä sanomasta; rakasta, välitä ja vaali elämää.
Onnelista ja mukavaa vuotta 2013.

Palaillaan. Mutta vasta joulun jälkeen.

Joulukortti ja paketti

Koirakamuilla on facebookissa joulukalenteri. Mekin pääsimme siihen ja tosi kauniin kalenteriluukun oli Mervi tehnyt Essistä. Runo oli kuulemma minulle, mutta kyllä se sopii Essillekin ja oikeasti se on tarkoitettu ihan kaikille. runon sanoma on kaunis. Tuli ihan pala kurkkuun , kun sitä luin.
Nämä koirakamujen naiset ovat niin lämminsydämisiä ihmisiä. Hyvää jooulua teille Mervi ja Riikka, jotka niin väsymättä jaksatte puuhata.

Koirakamuille lähti myös kirppistavaraa, jonka Marika kuljetti Tampereelle sinne mennessään. Se on näissä kamu-naisissa niin ihanaa, kun he ovat niin vilpittömästi mukana puuhaamassa. Tiinan pitämälle kirppispöydälle päätyivät nuo varastostani kokoamat sisustustavarat. Samoin kuin työkavereiltani Merjalta  ja Eevalta saamani tavarat. Ja lyhyessä ajassa myytiin nuo tavarat, tuotto Koirakamujen työhön eli Romanian koirien hyväksi menevät saadut rahat. Kaikille heille kiitos tästä avusta, arjen enkeleitä olette kaikki.

Tänään lähtee myös Romaniaan Adinalle, jonka hoivissa on kummikoirani Negruta, joulupaketti. Ostin raksuruokapusseja ja pihvilihatikkuja sekä purkkiruokaa pakettiin koirille jouluhyväksi. Mukaan laitoin myös Fazerin sinistä suklaata muutaman levyn Mervin vinkistä. He kuulemma pitävät siitä kovasti. Lisäksi laitoin joulunpunaisen fleecehuovan, jonka he voivat joko pitää itse tai antaa koirille, miten vain haluavat. Saa nyt nähdä sitten mitä tuo 8 kg:n paketti maksaa. Mervin neuvojen mukaan se on teipattu yltäpäältä ja ympäriltä, teipin alla on molemmilla puolilla Adinan nimi ja osoite. Eli jos pakettikortti irtoaa, osoite säilyy. Paketti on myös sen kokoinen ettei sitä niin vaan varastella, kuulemma pienet paketit eivät aina mene perille vaan mystisesti katoavat matkalla. ei luulisi, että kukaan mitään koiranruualla tekee jollei koiraa ole.

Tässä lopuksi tuo joulukalenteriluukun kortti toivottamaan teille kaikille hyvää joulua ja joulumieltä. Haleja rekuillenne ja hyvää sekä rentouttavaa joulunaikaa koko perheillenne täältä Essilästä näillä kortin sanoilla.

Palaillaan
Puss och kram <3