Pläjäys !!

Kiireiden keskellä kuvapläjäystä puutarhatuunauksesta.  Puutarha hakee muotoaan ja onkin muotoutumassa joksikin. Isännän kuntouduttua = auto taas käytössä, on tuunauskin saanut uutta puhtia.
Laattaa poluksi vielä puuttuu, valkoapilaa kasvaa nurmikon tilalle ja se buddhapatsas on vielä hakusessa. Hitsi, aivan ihana ystävä oli valmis sen minulle hankkimaan ja lähettämään. Ja minä luulin näinkin isosta kaupungista sen löytyvän tuossa tuokiossa, vaan toisin on käynyt. Vielä on muutama paikka käymättä ja sitten on nostettava tassut pystyyn jos ei löydy. Ja käännyttävä ystävän puoleen sitten. Kyllä on maailmassa ihania ihmisiä, jotka ovat valmiita ilahduttamaan sinua tavalla jos toisellakin.
Tässä siis ihan vaan kännyllä otettuja kuvia, kun varsinaisesta kamerasta oli taas akku tyhjä.

Enkelit vartioivat yrttilaatikoita

Lammas taasen vahtii taka-aitaa kehikon takaa

Alliumit kohoavat ylitse muiden

Tuolla taka-aidan vihreyteen sulautuu pari mustaherukkapensasta

Ja oikeassa reunassa on kukkalaatikko, jossa on minulle pari ihan uutta tuttavuutta eli ruusuliisaa. Niissä on kirjavat lehdet ja kuta tosiaan ruusumaisia. Tämä on muunnos tutusta ahkeraliisasta. Tähän pieneen länttiin on tulossa se pieni polku , jotta voi kastella kukat ja puskat, sillä apila ei näköjään kestä kunnolla astumista. Puskien juurille ajattelin laittaa soraa. Koristekehyksetkin tulevat paremmin nyt esille. Vaikika ne tosin eivät tässä kuvissa kunnolla näy, kun ovat niin tummia.

Joo, mä olen ihan naatti kaikesta tuunaamisesta.

Rakkautta ja haleja rekuillenne. Palaillaan.

Puss och kram .

Kevät toi........

Kevät toi kukkalaudat pihamaalle. Aiemmin jo kirjoitinkin vapun ajanvietteestä, kuinka uudistimme pihaa. Ja siitä se sitten lähti. Siitä lapasesta.

Varsinaisesti näiden suurin tarkoitus on estää "suhosten" alias siilien tulo pihalle. Kukat ovat olevinaan päivänkakkaroita.

_Ja Essin piti tietysti suorittaa tarkistus

Ja puutarhurinaapuri lahjoitti laatikollisen keltavalkoisia, ihanasti tuoksuvia narsisseja.

Kevät on siis oikein hyvässä alussa nyt. Pihalle on tulossa vielä Budha-patsas ja sen taakse myös vihreä lauta, johon tuleekin sitten mystisiä merkkejä. Minähän en kuulu kirkoon ja elämänkatsomukseni on lähempänä budhismia kuin mitään muuta. Olen muutenkin kiinnostunut itämaisesta filosofiasta, Zen on kiinnostavat asia. Tai Chi aivan ihana liikuntamuoto, joka tuo myös kaikissa kauniissa liikkeissään mielenrauhaa. Jos nyt tohdin ja miksi en, aion verestää niitä taitojani pihamaalla aamuisin. Tai illanpimeydessä.

Pihalle saattaa myös ilmestyä joitain pieniä kivisiä leppäkerttuja, pupusia tms. maalattuina kiveen. Kunhan en innostu liikaa. Ja kaiverrushärpäkekin odottelee tekemistä. Sain sen joululhjaksi vaan enpäs ole vielä kokeillut.



Isäntä kuntoutuu mukavasti. Elämäntavat ovat muuttuneet  ja toivottavasti entisiin ei enää palata, sillä sen verran hyvä olo on tästä tullut. Ja kummaltakin myös painoa pudonnut . Ei mitään valtavaa määrää, mutta suunta on oikea ja itselläni ainakin on jotenkin energisempi olo. Saattaa se johtua monesta muustakin asiasta tuo energia. Kuten esimerkiksi siitä, että se peevelin talvi lopultakin hellitti.

Messinenkin on selvinnyt keväisestä korva- ja silmätulehduksestaan. Ja lääkekuurin jälkeen palattiin entiseen malliin. Eli kosteustippoja silmiin, allergialääkitys päälle, nassun ja tassun pyyhintä lenkin jälkeen. Pitkän tauon jälkeen Messinen on myös nyt saanut Ziwi Peakin peuraa ja että likka mässyttää ja nuolee kuppiaan. Siis maistuu hyvälle. Seuraavaksi meillä tyhjennetään pikkupakastinkaappia, jotta saadaan sinne muschin kalkkunaa ja lohta neidille sapuskaksi. Kyl tää siis tästä.

Tänä keväänä sain myös vihdoin läpi taloyhtiön yhtiöjärjestykseen muutoksen, joka antaa asukkaille hallintaoikeuden asuntonsa etu- ja takapihalle. Kyllä siitä sai taistella, että sai immeiset ymmärtämään asian. Kaikkihan ovat aina vallanneet sitä pihaa itselleen ja pitäneet sitä omanaan. Oli niin pölhöä jotenkin, että ihmiset sitten vastustivat sen valtaamisen lailliseksi tekemistä. Eikä meinannut millään mennä tajuntaan ettei mikään muu käytännössä muutu, kuin se seikka, että tästä lähtien siihen on myös oikeus ihan laillisesti siihen pihansa hallintaan eli määräämisoikeuteen. Kuinka yksinkertaiset asiat voivat olla noin vaikeita. Huhhuh !! Tämä asia on aina puitava yhtiökokouksessa ja yhtiöjärjestys vahvistettava maistraatissa, joten ei pelkoa, että seuraava yhtiökokous kumoaisi asian. Tämä on jotenkin niin kaunainen ja riitaisa yhtiö muutamien ihmisten takia ja taholta, etten ihmettelisi vaikka sitä yritettäisiin.

Tämmöistä tällä kertaa. Isot halit ja suukot rekuillenne. Ja samat kissoille tai mikä lemmikki nyt sattuu teillä olemaan. Kaikki ovat arvokkaita ja rakkauden ansaitsevia.

Palaillaan. Puss och kram <3

Sitä ja tätä......

Viime ajat on olleet juuri tuota, sitä ja tätä.  Saimme juuri puutarhaan uusittua laatikot. Purimme pois vanhan pitkän laatikon ja toimme tilalle kaksi.

Tätä jäinkin sitten itsekseni tuunaamaan, kun isäntä joutui sairaalaan. Hän sai aivoverenkierron häiriön, onneksi ei paha. Siellä osastolla sitten makoili aikalailla sekavissa tunteissa mies, joka inhoaa sairaalassaoloa. Vappu siinä hurahti, kun miestä tutkittiin kaikenlaisilla kuvauksilla. 
Silläaikaa minä sitten istuttelin yrtit laatikoihin, kanniskelin harmaan sepelin laatikoiden väliin . Ja koiran kanssa ulkoillessa kalastelin kiviä sepelin reunaan, jottei se valu laatoille. Mies kotiutui torstaina iltapäivällä uusilla elämänohjeilla varustettuna. Niitä on nyt sitten noudatettu. Sairaslomaa on kuukausi ja autolla ajaminen kielletty saman verran. Että puutarhan muu tuunaus saa ootella myös ehkä saman verran.

Essi oli ihmeissään missä iskä on. Ilataisin tosin tyytyväinen siitä, että nukkumatilaa olikin sitten yllin kyllin.

               

                                        Joko isi tulee, kysyy Essi.
Ja tulihan iskä. Nyt meillä sitten huusholli pyörii minun näpeissäni. Koska mitään ei saa mies ponnistella vaan on otettava iisisti. Niimpä minä siivoan, lenkitän koiraa, käyn kaupassa töistä tullessa jne jne. Ja ajattelen usein, miten ihmeessä selviäisin kaikesta tästä, jos minun pitäisi asiat tehdä kuten äitini joskus meidän ollessa pieniä. No, äiti oli kotiäiti, mutta eipä hänellä ollut apuna näitä kaikkia härpäkkeitä kuin minulla.

Äit. Jos joku minulta kysyisi mikä on ikiliikkuja, sanoisin ; äitini oli. Sillä ei hän juuri hetkeäkään ollut tekemättä jotain. Kun päivän työt huushollissa oli tehty, hän istui ja teki käsitöitä. Televisio, sitten kun se tuli 50-luvun lopulla huusholliin, ei se todellakaan tarjonnut ohjelmaa sadoilta kanavilta tuntitolkulla vuorokauden ympäri. Alussa sitä tuli vain yhdeltä kanavalta, olikohan nelisen tuntia illassa. Ja koko ajan katsoessaan puikot heiluivat uutta villapaitaa jollekin meistä. Rakas ihana äitini.
Joten minun on parasta pitää suusni supussa siitä, että olisi jotenkin rankkaa. Ei ainakaan fyysisesti voi olla. Henkinen puoli on sitten asia erikseen. No se riittäköön tästä.

Uudet naapurit ovat kotiutuneet myös ja tutustuttukin ollaan. Eloisa puhelias puutarhuri ja hiljaisempi it-alan mies. Vielä kuuluu rempan ääniä, mutta loppusuoralla kuulemma ovat. Minä olen sitä mieltä, että naapurissa on koputtelusta huolimatta ihanan hiljaista. mitä nyt kolme koiraa totuttelevat uuteen kotiin ja välillä haukahtelevat ääniä. Kun olemme osuneet yhdessä takapihoillemme, ovat koirapojat olleet todella kiinnostuneita Essistä. Ranskispoika (ranskanbuldogi) varsinkin on kovin innoissaan hänen suloisuutensa kauneudesata. Eikä Messinen ilmeisestikään näytä hassummalta pimulta näiden kahden venäjänvinttikoira-poikienkaan silmissä. Mutta kokonsa vuoksi jotenkin ovat Essistä pelottavia. Hyvin pojat tottelevat isäntiään, kovin kilttejä ovat.  Eloisan ja vilkkaan puutarhurin kanssa on todella helppo puhella ja paljon meillä on tuntunut juttua riittävänkin.  Ja kuinka hassua, että meillä on myös aika samanlainen makumaailma kukkien suhteen. 
Vaikka kyllä tässä varmaan hiki pintaan tulee, kun hän ehtii toteuttamaan omia suunnitelmiaan, sillä minä kyllä nostan tassut pystyyn heti. En minä puutarhurille pärjää. En muussa kuin neuvojen kalastamisessa. Mutta ehkäpä häneltä sitten saankin kunnon vinkkejä.

Nyt sinänsä kiinnostaa ihan toisella tapaa pihan tuunaaminen, kun lopulta saimme uusittua yhtiöjärjestyksen. Saimme siihen nimittäin myös lausekkeen, joka määrää asuntokohtaiset  etu- ja takapihat asukkaan hallintaan. JEEEE !!!!  Enää ei voi kukaan määritellä sitä mitä pihallani on. Toki se toi mukanaan myös vastuun sen hoitamisesta. Etupihan kulkuväylä täytyy hiekoitella, ettei siihen lehdenjakaja tai kukaan muukaan kaadu. Lumet olen aina itse luonut siitä ja hiekoittanutkin olen itse, ei sitä huolto ole tehnyt, vaikka alue ei olekaan ennen ollut minun hallinnassani vaan yhtiön. aika outoa, eikö totta. Pääasia kuitenkin nyt, että saimme tahtomme läpi.

huhtikuun loppupuolella pongasin myös lenkille mennessäni nämä ensimmäiset leskenlehdet. Ja nyt on myös terassinreunalla auennut ensimmäinen narsissi. Tulppaanit ovat myös työntyneet uhmakkaasti esiin, mutta epäilen tokko äitienpäiväksi ehtivät kukkaan. Perennapenkissä pienet pallotuijat näyttävät kärsineen talvesta. Saa nähdä kuinka niiden käy, jaksavatko ponnistaa uutta vihreää ylleen. Päivänliljat ovat hyvässä vauhdissa ja pihalle jostain kotiutunut sinivuokko on tehnyt aivan ihanan pienen "kimpun" kukkasia. Kielot sen sijaan ovat antaneet odottaa itseään, vielä ei näy edes pientä vihreää piikkiä. Ajattelin metsästä napata niiden seuraksi muutaman mustikkavarvun. Metsämansikkaa minulla jo onkin. Minulla on siis ihan pieni luonnonpuutarha myös. 
Rastas, se musta, hautoo muniaan tuija-aidassa. Koska meillä on myös oravia täällä, minua hiukan huolettaa miten käy munien ja poikasten. Ei olisi kivaa mikään murhenäytelmä omalla pihalla.

Tämä lause on syytä muistaa kaiken sattuneen keskellä. Ja suhteellistaa asiat
En suinkaan tarkoita mitään vertailua siitä, että on joku jolla asiat on vielä huonommin. Sitä en kestä ollenkaan. Olisin hirviö, jos iloitsisin sellaisesta murheesta jonkun hartioilla. Tämä on enemmänkin asennekysymys. Vastoinkäymisissään voi ajatella näin, että tämä on vain paha päivä, ei paha elämä. Ja sitten kokoaa itsensä ja tallustaa taas eteenpäin. voimavarat pitää aina hakea sisimmästään, ei toisen onnettomuudesta. joskaan en kestä niitäkään ihmisiä, jotka aina nokittavat. Eli siis niitä, jotka kertoessasi jostain sairaudesta tai muusta ikävästä jutusta, aina keskeyttävät sinut huokailemalla kuinka heillä itselläänkin on ollut just tuota samaa mutta vain pahemmin. Kyllä pitäisi kyetä myös empatiaan ja kyetä toteamaan vain; voi kuinka ikävää. Tarjota sitä teetä ja sympatiaa. Sitähän se toinen silloin tarvitsee.

Joten teetä ja sympatiaa teille kaikille. Palaillaan, kun kertomista taas tulee. Ja kuvia puutarhasta. kenties onnistun kuvaamaan myös mustarastaan.

Puss och kram. Rakkautta ja rapsutuksia rekuillenne. (jos kissoja sattuu olemaan niin samaa niillekin).

Töitä ja töitä

Heeei ....onks täällä ketään ??? Tyhjältä näyttää, mutta olenkin täällä kameran takana hahaaa.

Olenpa ollut sitten missä tahansa töissä, olen aina rakentanut työpisteeni/huoneeni oman näköiseksi. En osaisi ollakaan missään steriilissä huoneessa seinillä vain tylsiä papereita. Ei, minulla on oltava värikästä ja inspiroivaa kamaa pitkin seiniä ja pöytiä. Pöydällä tosin työmapit ja paperit ovat useimmin sellaisissa röykkiöissä, että kaikki se muu tilpehööri on sitten kukkien seassa ikkunalaudalla, tietokoneen päällä tai roikkuu katosta.

Tässä on työhuoneeni tällä hetkellä ja näillä näkymin eläkkeelle asti. Kuten saattaa huomata, seinillä on nämä tuiki tärkeät asiat elämässäni. Eli koirat, harrastukseni maalaus sekä kaikki ne tärkeät voimakuvat ja mietelauseet. Kukkia tai viherkasveja pitää olla myös. Valkoisella pohjalla, hopeanvärisissä kehyksissä oleva taulu on ommeltu. Tein sen joskus äidilleni hänen huoneensa seinälle osastolle. Taulun nimi on "Onnenlinnut". Äiti vietti osastolla hoivahoidossa todella pitkää muistisairauden vuoksi. Halusin hänelle jotain mukavaa katseltavaa ja päädyin tekemään tämän siitäkin syystä, että äitini oli kova käsitöitä tekemään. Ja jotain siitä taidosta perin.

Koska olen työssäni lähes joka asiassa mukana assistenttina, on pöytä täynnä jos vaikka mitä lokerikkoa eri asioille. Lähinnä työni on olla suunnittelun assistenttina, mutta jotenkin vain kontolleni on kasautunut aikamoinen nivaska kaikkea muutakin, aina ajoittaisesta toimitusjohtajan avustamisesta alkaen. Monipuolista työtä siis. Mutta kaikkein mieluiten olisin vapaa taiteilija, siihen vain ei ehkä rahkeet ihan riitä. Ainakaan niin, että sillä eläisi. Mutta unelmoidahan saa ja pitääkin.

Essin työ onkin sitten se leikki ja sitä neiti harrastaa kiitettävästi, melkeinpä kellon tarkkuudella. Aamuisin neiti kerää pallonsä tai muut lelut, joita yleensä on heitelty, vessan oven taakse odottamaan iskää. Iskän tehtävä onkin sitten heitellä niitä neidille aamujumpaksi. Ja sama toistuu illalla töistä tullessa, kun sohvalle istutaan. Essi on sitä mieltä, että töistäsi oot tullu ja nyt on mun vuoro. Ymmärtäähän tuon, sillä Essillä ei ole koiraseuraa, hän on päivät yksin. Paitsi silloin, kun syystä tai toisesta kolmen kopla on koolla eli Tiuku ja Onni ovat myös meillä. Ensi kesänä juhannuksesta lähtien kolmen kopla on koolla varmaan parisen kuukautta putkirempan takia. ”Mä Suhosia jahtaan, niitä terassilta vahtaan ”, laulelee varmaan Onni. Sori Onni, aita on kyllä sitten tilkitty niin, ettei näitä suhos-kohtauksia tule meikäläisen verenpainetta nostamaan.

Oman lukunsa kesään tuonee myös uudet naapurit kolmen koiransa kanssa. Kaksi niistä on venäjän vinttikoiria ja yksi ranskanbuldogi. Ja tietenkin kaikki poikia !! Reviirivahtimista siis on tiedossa Onnin kannalta, joten suotavaa olisi, että saisivat siihen mennessä tehtyä sen korkeamman aidan. Kiitos !!

Uusista naapureista tulikin mieleeni se polemiikki, jonka he ovat aikaan saaneet vaikka eivät ole vielä edes muuttaneet. Kyseessä on nimittäin miespari ja siitäkös jotkut ovat vettä myllyynsä saaneet. Minä en ymmärrä. En ensinnäkään lainkaan pidä ihmisten luokittelusta missään suhteessa ja tässä asiassa en varsinkaan. Pikkuisen täytyy olla myös "kieroutunut luonne", jos pitää olla kiinnostunut toisten ihmisten seksielämästä. Minä näen vain kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä, jotka ovat sitoutuneet elämään keskenään perheenä toistensa kanssa. Aivan kuten me muutkin ihmiset. Rakkauden vuoksihan sitä naimisiin mennään eikä seksin vuoksi. Ainakin näin pitäisi olla. Saas nähdä miten käy lakiesityksen tässä asiassa eli tasa-arvo oikeudelle mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Pakko sanoa etten ymmärrä miksi sitä vastustetaan. En sitten miltään kantilta. Olisi korkea aika ottaa rohkeasti askel eteenpäin tässä ja antaa kaikille sama oikeus rakastua ja sitoutua. Ranskahan nyt hyväksyi ns. homoavioliitot. Toivottavasti nyt muut maat seuraavat perässä. Täytyyhän meillä olla tasa-arvoiset oikeudet rakastumiseen ja avioliittoon.

 

Puutarhatöissä alkaa lopultakin kevät/kesäkausi. Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, ekä sekään ole kovin tärkeää, sanoo kiinalainen sananlasku. Rentouttavaa se ainakin on. Tai tiedä häntä miten tänä vuonna. Uusi naapuri on myös puutarhuri, että tervetuloa vain paineet tarhuroinnissa. En ole mikään viherpeukaloinnin paras esimerkki. Pikemminkin semmoinen ”tää on aika nätti kukka”-tyyppi, joka saattaa ostaa sitä ja tätä. Ilman mitään suurta suunnitelmaa. Olen kyllä pitkään päässäni suunnitellut, että oispa kiva laittaa kunnon perennapenkki. En vaan ymmärrä mitään perennoista. Sekin pitäisi kirjoista opiskella, kuten sata muutakin kiinnostavaa asiaa ja minulta alkaa ihan tosi loppua tunnit vuorokaudesta kaikille asioille. Pitäisi vihdoin opetella kameran käyttö, ettei mene ihan hukkaan kaikki sen hienot ominaisuudet jne jne. Pitäisi ehtiä maalaamaan ja kirjoittamaan, hoitaa kotia ja Essiä, käymään töissä, lukemaan kaikki ne pinossa olevat kirjat ja ja ja……..Apuaaaaaaaa !!!

Jos jollakulla ois ylimäärästä energiaa myydä, niin kiitos ottaisin kyllä. Tekemistä riittää ainakin minulle. Välillä tuntuu siltä, että mies ottaa asiat lunkimmin (lue= pelaa tietsikalla ja katsoo tv:tä, täyttää ristikoita tai lukee). Tosin  lauantaina hänellä riitti puuhaa. Kävimme nimittäin hakemassa hänen synttärilahjansa. synttäri oli jo maaliskuussa, vaan grillikausi ei ollut vielä akuutti juttu. Nyt se on ja terassin nurkassa kiiltelee ihan uusi grilli, joka on jo korkattu. Lauantaipäivä ehti kellahtaa iltakuuteen ennen kuin isäntä sai grillin koottua ja lastattua sinne sapuskat kypsymään. Minä en grilliruuasta niin piittaa näin kasvissyöjänä. Mutta pääasia, että lahja oli hänelle mieluinen.

Lahjoista puheen ollen, uusi naapuri tuli tuomaan perjantaina tämän. Hän sanoi heidän tekevän pintaremppaa viikonloppuna ja toivoi, että tämä hiukan auttaisi metelin kestämistä. Ja kyllähän me kestimme, sillä se oli loppujen lopuksi hyvin vähäistä. Entisistä naapureista lähti enemmän ääntä lapsiperhe kun oli.

 

Eipä  tässä sitten enempiä tällä kertaa. Rapsutuksia rekuillenne ja iso hali itsellenne.

Pitäkäähän huoli itsestänne ja voikaa hyvin. Puss och kram !! Palaillaan.

Stadissa!

Pääsiäisenä vierailtiin Tiukulassa eli tyttären luona. Matka kului Messiseltä tuttuun tyyliin.

                                

Turvavöissä on mukava nukahtaa, kun jarrutuksista ei tarvitse sen kummemmin välittää. Typykkä pysyy penkillä napakasti. Onhan kaikille varmasti itsestään selvyys, että koira matkustaa joko boxissa tai turvavöissä. Ei milloinkaan vapaana autossa vaeltamassa sinne tänne. Messinen kuuluu matkustajan siihen tyyppiin, joka ei autossa kitise muuta kuin silloin, jolloin ollaan tulossa tuttuun määränpäähän. Silloin voi olla viimeisin kilometri kitinää, kun ei millään malttaisi odottaa .
Tiukulassa Messinen otettiin vastaan hyvin ja hymyillen. Oli kuin ei erossa oisi oltukaan. Nukkumaan mentiin kylki kyljessä ja tilaa annettiin puolin ja toisin. Onni tyytyi olemaan pahnan pohjimmainen arvojärjestyksessä. Ruokailu sujui myös mallikkaasti ilman napinaa.
Kiiltävät lattiat olivat kyllä sitten taas se normijuttu  "ei voi mennä kun kiiltää". Muutamalla maton siirrolla saatiin Messisellekin sitten sopiva olotila aikaan, eli ylitystä sopivilla etapeilla.

Teimme tyttären kanssa kuvausreissun  näköalapaikalle. Hieman ooli vaikeaa kiivetä sinne ylös, sillä lumi upotti jonkun verran. Polveen alkoi ottaa senverran, että ihan huippu jäi minulta väliin, kun säästin polveani paluumatkaan. Kunhan saan kuvat kamerastani purettua, voin niistä joitain laittaa tähänkin. Mutta tyttären blogista näette paremmat kuvat. Se löytyy täältä kuvia pääsiäiskävelyltä.
Tytär on opiskellut valokuvausta ja toivookin sen puitteista uutta uraa itselleen. Toivon, että hänen unelmansa toteutuisi, sillä liian harva meistä on unelma-ammatissaan. Taidamme olla useimmat vain olosuhteiden mukaan ajautuneet tekemään jotain työtä. Ja perheen tullessa olemmekin sitten jämähtäneet uraamme. Kenties monella on ajatus, että eläkkeellä  sitten. Sitähän elämässä ei koskaan tiedä tuleeko se eläkeikä, että siinä mielessä ei ehkä kannattaisi odotella. Mutta sekin on arjen fakta, että unelmien toteuttamiseen tarvitaan sitä rahaa ainakin jos ei muuta. Ja aikaa myös ja sehän on lapsiperheessä tunnetusti kortilla, ainakin äideillä.

Mutta tällä kertaa ei sitten muuta. Palaillaan taas, kun asiaa tipahtaa.
Voikaa hyvin ja kevättä yhä odotellessa iso hali niin teille kuin rekuillekin.

Puss och kram

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Oikein aurinkoista pääsiäistä kaikille. Me matkaamme pikkuiselle lomalle pääkaupunkiseudulle. Tyttären luokse mennään, kun on jo niin ikävä, vaikka joka päivä soitellaan. Vaan ei se ole soittaminen sama kuin hali.
Saapi nähdä miten "ilahtuneita" koiruudet ovat jälleennäkemisestä.  Onnista on tullut teinari. "Mä en kato välitä, mä oon cool. Ja likat on naurettavii ja mummi ihan naurettava ja äippä ihan sikanaurettava ja toi kerpsukka (lue Tiuku) on ihan dorka-naurettava. Mä oon niin cool ". Tämmöisestä tietysti on Tiuku sydänjuuriaan myöten loukkaantunut. Nyt sitten pakkaa pikkuisen ajan sekoitetaan Essillä. Saa nähdä miten suhtautuu Essi. Onko kolmen kopla vielä kopla ? Toivottavasti. Ja juuri siksi tämä reissu onkin paikallaan. Kesällä alkaa heillä putkiremontti tässä asunnossa ja Tiuku sekä Onni saapuvat taas mummilaan hoiviin.

Jostain syystä nää suloisuudet yhdistetään pääsiäiseen. Aika hassua, sillä eihän nämä muni. Ja kuitenkin pääsiäinen on pullollaan pupusia ja munia. tämä on ainakin niin suloinen, että syliin ottaisin ja paijaisin.........jos en olisi niin vietävän allerginen näille.

Ensi viikolla sitten taas töihin, kuten huomaatte. tiistaina on varmaan just tämmönen fiilis. tulossa on taas kehityskeskustelut, resursseista käygään polemiikkia (=lisää työtä vaan kyl se jaksaa). Aamukampaa eläkkeelle lähtöön jo kehiteltäis, mutta siihen on kuitenkin vielä muutama vuosi. Huoh !!!

Mutta voikaapas hyvin ja iloista Pääsiäistä nyt ennen kaikkea. Toivotaan aurinkoa ja plussasäätä. Eikä suklaakaan oo pahitteeksi.

Palaillaan Puss och kram. Rekuille isot halit.

Ruokasentoja täälläkin

Tässä Tuiskuliinille mallia ruokapöydästä mallia Essi. Ruoka-asentoa voi, kuten huomaat Tuisku, myös vaihdella. Nykyisin tuo pöytä on hippasen lyhyempi ja maalattu vihreäksi. Mutta yhä riippuu tuo kyltti "Doggy Diner" merkiksi kenelle kuppila kuuluu.
Pieni valkoinen spanieli-vahti on lahja vanhemmiltani, saatu kauan sitten. Tässä asunnossa se sitten lopulta haki paikkansa tuossa. eikä sitä ole kilpailijaksi koettu. Johtuiskos siitä, että hän vain jököttää eikä edes tuoksu miltään. Taitais olla toisin, jos pinnan sivelisi vaikka tonnikalapurkin öljyllä. Vaan enpä taida. Säilyköön muistona siinä.

Nykyisinhän Tiuku ja Onni syövät eri paikassa kuin Messinen , silloin kun meillä ovat. Yksi ruokarähinä riitti siihen. Eikä porukalla ole keittiöön asiaa kuin kutsusta ruoka-aikaan. Joku roti sentään. Nytkään Essi ei saa tulla ihan liki ennenkuin annan luvan. Liian lähelle tulemisesta ennen kuin sapuska on valmis seuraa komennus pois keittiöstä kokonaan.
Tylsää varmaan ja ihan hirveetä komenteeraamista Messisen mielestä.

Useimmiten Essi syö seisten. Korotettu ruoka-alusta antaa luonnollisemman asennon ruualle solahtaa massuun ja on lempeä vanhemmankin koirun niskanikamille ja muullekin ropalle. Näin ainakinminä olen sen silmäillyt ja jostain olen sen lukenutkin aikoinaan. Mäykkypoikamme söi myös korotetulta alustalta.

Tämmönen pikkupostaus nyt. Ai niin, Alex on tulossa Romaniasta Suomeen, itse asiassa tänään. Mukana tulee Aureliana, saksanseisojan näköinen koira josta nyt voi todella sanoa, että koiran näköinen. Laiha, nälkiintynyt Aureliana on puhjennut kukoistukseensa ja iloisuus on palannut silmiin, painoa on tullut ja muutenkin näyttää hyvältä. Ja olokin on hännän vispaamisesta päätellen myös hyvä. Aurelianan seurana tulee myös toinen haukku, pikku- Lisa, joka liikkui muistaakseni yhdessä Aurelianan kanssa. Lisa on pentu, ymmärtääkseni alle vuoden ikäinen. Kuvassa topakan näköinen söpöläinen, ihanan oloinen tuttavuus. Toivon mukaan löytävät kodin nopeasti. Jos sinulla on facebook-status pääset näkemään ( ja ehkä ilmankin) Koirakamuille jeesiä- sivuilta kuvia heistä. Luulisin, jos laitat nettiin hauksi tuon Koirakamuille jeesiä, niin löydät nuo sivut. Facebookista löytyvät haulla.

Paljon on esiintynyt ihan hassuja luuloja näistä pelastetuista koirista. Koirat tulevat Suomeen rokotettuina, steriloituina ja eläinlääkärin tarkistamina. Eivät ne ole sairaita, eivät levitä mitään vaarallisia tauteja. Ne ovat ihmisen hylkäämiä, kaltoinkohdeltuja koiria, joiden sydän on murrettu . Mutta saadessaan hellyyttä, ne ovat valmiita jälleen uskomaan onneen ja hyvyyteen. Koira on siitä ihmeellinen eläin, että se osaa antaa anteeksi helpommin kuin ihminen.  Pentutehtailulla ei ole mitään tekemistä näiden koirien kanssa. Romaniassa tehdään pitkäjänteistä työtä juuri sen eteen, ettei kadulle enää syntyisi pentuja. siksi luovutettavat ja pelastetut koirat steriloidaan. Niitä ei siis kukaan voi käyttää tehtaillaakseen pentuja. Kannattaa ottaa selvää ja miettiä onko kaikissa kiertävissä jutuissa totuutta nimeksikään.

Hups. Tulikin pitempi postaus ja meinasin taas päästä oikeen vauhtiin. Siis  palaillaan ja oikein hyvää kevättä, joka lienee nyt kumminkin tulossa. Jos on luottamista noihin muutamiin öihin jolloin pakkanen ei enää ole kirinyt täällä ainakaan yli kymmenen asteen.

Puss och kram, rekuillenne isot halit. Kaffepaussin aika !!