Karkaileva arki

Aika on hupaa tavaraa, jos et pidä varaasi, se karkaa käsistäsi. Kohta loppuu tammikuu ja kaikki suunnitelmat ovat enempi pääkopan sisällä kuin ulkopuolella toteutettuina.

Näppieni alla on uutuuttaan kiiltelevä joululahja, Applen macAir läppäri. Ihana otus, jonka tutustumiseen näyttää menevän aikaa, systeemit ovat niin erilaisia. Näyttö ja värikylläisyys hivelee silmiä, mutta windowsin systeemeihin tottuneena olen tämän kanssa enempi sormi suussa. Yritän silti nyt päivittää tämän kanssa blogiani edes hiukan. Kuvat tulevat sitten myöhemmin.

Vuosi alkoi huonosti, sillä Onni tuli kipeäksi. Hän oli silloin vielä täällä, joten käytettiin päivystävää täällä. Kaiken häsläämisen jälkeen ja parin käynnin jälkeen ei oltu yhtään viisaampia. Onni vietti myös yhden yän klinikalla tarkkailtavana. Poju oli sen oloinen, että luultavimmin massuun sattui eikä ruoka oikein maistunut, sehän on Onskulle ihan tavatonta. Vaan mitään vikaa ei pojasta vieläkään ole varmaksi löytynyt. Antibioottikuuri on korjannut asiaa ja pojulle ruoka taas maistuu, mutta vieläkin tutkimuksia jatketaan, emme siis ole yhtään viisaampia. Onni on reipas ja virkeä taas, me ehkä emme. On vähän sellainen olo kuin odottaa josko taivas ei sittenkään putoaisi niskaan vaan syyksi löytyisi joku ihan helppo juttu korjattavaksi. Tällä viikolla Onni menee uuteen ultraan ja verikokeisiin, katsotaan mitä sitten tuleman pitää.

Poju on niin rakas kuin vain perheenjäsen voi olla. Lapsesta on aina huoli, karvaisestakin, jos joku vaivaa. Näin se vaan menee.

Täytyy sanoa, että päivystävän klinikan toimiin en ole kyllä ihan tyytyväinen. Kohtelu oli ystävällistä, mutta sekavaa. Lääkäri pomppi sinne tänne, ei ollut rauhaa tutkimushuoneessakaan, kun tultiin sinnekin lääkäriä hätistelemään sanomalla, että kolme potilasta jonossa. Entä sitten, meidän potilaamme oli tutkittavana, eikö se ollut yhtä tärkeää kuin muutkin. Onni oli sentään ollut siellä koko yön. Eiköhän hän ollut siis tullut ensin. 

Kun Onni sitten palasi emäntänsä kanssa kotiin ja valmistautui kontrolliultraan omalla paikkakunnallaan, pyydettiin hänestä otettuja kuvia ja labratuloksia kopioina. Vaan niitä ei sitten löytynytkään, ei kuvia eikä labroja.

En voi ymmärtää, miten voi sellaisen klinikan toimintaan luottaa oman lemmikkinsä terveydenhoidon, joka ei pysty kortistoimaan sen paremmin kuvia kuin labroja. (Syvä huokaus)

No asiaa hoidetaan nyt muualla ja toivon todella, että se selviää. Mutta kustannuksia tästä kertyy. On vähän sellainen fiilis ettemme saaneet ihan täydestä rahoillemme vastinetta ensimmäisillä kerroilla.

Kehon kutistus on myös meneillään, sekä minun että Messisen. Minuun luodaan merkitseviä katseita aina välillä. Ruokakupin kimppuun käydään kuin olisin pitänyt neitiä nälässä ja kuppia nuollaan monta minuuttia ihan vaan mieltä osoittaakseen. Nälkää neiti ei siinä mielessä kärsi, olen vain nyt paremmin katsonut liikunnan määrää ja laittanut kuppiin sapuskaa sen mukaan.

Kunhan tuo vietävän lumi ja liukkaus lähtee, lähdemme Messisen kanssa jälleen hölkkäpolulle.

Minä pidän omaa dieettiäni ja kotijumppaa. Kesän tullen on kyllä syytä olla pikkuisen toisessa mallissa, ihan kaikki. Mieli ja kroppa.

Mutta tämä nyt tällä kertaa. Palaillaan ja halirapsut rekuillenne. 

Puss onch kram.

Vuosi päättyy , uusi alkaa

Hyvää uutta vuotta kaikille. Vuosi on päättymässä ja uusi alkaa. Toivon, että se on parempi kuin mitä tämä on ollut.
Kolmikko on kasassa meillä tuonne loppiaisen jälkeiseen viikonloppuun. Silloin palautamme koko kolmikon eli Tiukun ja onnin sekä emäntänsä jälleen kotiinsa. On ollut aika haipakkaa tämä aika.

                                       "mää ole nii rakastunu"

Onni löysi jonkun juoksuisen nartun ja on tehnyt meidät kaikki ns. hulluiksi levottomuudellaan. Oli pakko käydä lemmikkiliikkeessä hakemassa jotain rauhoittavaa levottomuuteen. No se pullo on tuolla alakerrassa ja minä täällä ylhäällä, en jaksa hakea. Se on joka tapauksessa uutuustuote, sprayn muodossa, dappina  puksuttamaan, ihan miten vain haluaa. otin itse matkakoon sprayna ja siitä tippa kuonon päälle ja tippa niskaan. Jonkin verran on auttanut. En kuitenkaan halua yliannostella, kun Onni on allergikko. Katsotaan nyt miten käy.
Paukkuherkkiä tämä kolmikko ei ole, joten uudesta vuodesta meille ei ole haittaa. Kaikki istuvat sohvan niskalla katsomassa isoa ilotulitusta tuosta kentältä. Ainoa pelkoni on ihmiset, jotka viime vuosina eivät ole pitäneet väliä mihin suuntaan ampuvat. Niinpä meidänkin terassilla asti on ilotulitteita tullut,
Ei, näitä ei pitäisi yksityisille myydä. Kyllä se riittää, kun ammattilaiset  järjestävät ilotulituksen ja turvallisesti sen tekevätkin. Ei sitä pauketta jaksa kuunnella yöhön asti.

Messinen toipui hyvin Tylosin-kuurilla siitä vatsapöpöstään ja on ollut taas oma ittensä.  Meillä onkin sitten tytttären kanssa yhteinen projekti taas vuoden alusta. Laihdutus ja kuntokuuri ja sori vaan Messinen, että sinäkin kuulut siihen. Kohotetaan taas sinunkin kuntoasi ja hoikennetaan linjojasi. toivonkin talven häipyvän sinne mistä tulikin, että voimme alkaa juoksun taas uudestaan.
Hyvässä mallissa toive on, sillä tullut lumi sulaa tällä hetkellä oikein mukavasti. tosin nyt on se pahin vaihe eli liukasta. Mutta mistäpä ei Ice Bugeilla mentäisi, paras keksintö ikinä.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SIIS KAIKILLE toivottaa Onni tässä ja me myös. Nähdään ja kuullaan ensi vuonna.
Puss och kram.

Kiirettä pitää

No ei hitsi vieköön ole !! Olen reuhonut huushollissa kuin mikäkin vipopää.Siivonnut apinan raivolla ja raivannut kaapeistakin uffelle vietävää. Essi on siirrellyt itteään paikasta toiseen ja pyöritellyt päätään. "Äippä on tullut kahjoksi", miettii typykkä.

Lähellä on. Jouduin viemään Essin uudelleen lääkärille. Se mitä alkuviikosta luultiin gastriitiksi osoittautui loppuviikosta tavalliseksi vatsapöpöksi.  Perjantaina kotiin tullessa oli yläkerta sitten täynnä sitä itteään. Kiinteämmässä ja löysemmässä muodossa olevia peräpään näytteitä. Huoh !! Varasin heti suoralta kädeltä ellille aamuksi ajan.  ja niinhän siinä kävi, että Tylosin -kuuri tuli kolmeksi viikoksi. Hyvä oli elli muuten, tarkasti typykän läpikotaisin ja totesi muuten hyväkuntoiseksi, vain vatsaa siis vaivaa suolistopöpö.

Nyt Essi on parempi jo ja toivottavasti mitään takapakkia ei tule. Olen töiden ja muutaman muunkin asian takia jo ihan tarpeeksi stressaantunut vaikka yleensä osaan stressini hallita hyvin. 

Parastahan siihen on liikunta. Tämä syksy on vain ottanut sen verran terveyteni päälle, että hölkät on olleet vähissä. Ja sekin harmittaa. Mutta jospa se tästä taas.Puutarhatyöt ovat tarjonneet sitä helpoketta sitten liikunnan tuskaan. Siis liikunnan kaipaamisen tuskaan. (En jaksa uskoa että juuri sanoin noin. Nuorempana minua ei juoksemaan saanut, ei kiinnostanut yhtään. Mikä hulluus nyt on iskenyt??)

Essi kerjää tuossa ruokaa. Vaikka juuri söi. Että tervehtymään päin näyttää tosiaan olevan. Parin viikon päästä rantautuvat Tiuku ja Onni jälleen mummilaan ja palaavat kotiinsa loppiaiseksi.  Kivaa  !!

Onni saattaa jo kaivatakin mummilaan, kun kotona häntä....hmmmm. hyväksikäytetään Tiukun toimesta.

Tässäpä tämä viikon tilannekatsaus. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Muutakin kuin veronpalautukset.

Haleja ja suukkosia rekuillenne. Puss och kram kuten meillä kotona sanottiin.

8v. ja muuta kin

Meidän ihanat tytöt täyttivät maanantaina 8v. Essi on syntynyt illalla seitsemän jälkeen 24.11 ja  Tiuku puolen yön jälkeen . Mutta koska koko pentue kirjataan sille päivälle jolloin ensimmäinen pikkupeto putkahtaa maailmaan, niin on Tiukunkin synttäri 24 päivä.

Essi sai synttärilahjaksi jonkun sortin vatsapöpön tai sitten vanha gastriitti uusiutui. Niin tai näin ellillä käytiin ja vatsalääkkeitä tuli. Essillä oli kipuja vatsassa selkeästi, mutta ne helpottivat sitten lääkityksen jälkeen. Nyt seurataan tilannetta tämä päivä ja uusi käynti ellille, jos kipukohtaus uusiutuu.

Essi saa happosalpaajaa eli esim. Losec 10mg yksi tabletti päivässä. Lisänä voi antaa Antepsinia jos siltä tuntuu. Näin yön valvoneena vatsansilityksen kera, tuntuu todellakin siltä, että Antepsinia menee. Viime yönä  se Essiä helpotti. Sainkin unta juuri kun kello soitti. Tämän päivän työsaldo on varmaan huomisen korjattavaa. Ja jos ensi yö sujuu samaan malliin, ei suusta juuri tipahtele järjellisiä asioita. Mies kuorsasi kyllä lahjakkaasti, häntä ei häirinnyt mikään. Minä olen huolesta ihan sekaisin. Kestän omat sairauteni vaan en muiden. Ja Essi kun on pikkuinen, niin en kestä yhtään hänen kärsimyksiään. Niihin on löydettävä lääkkeet heti eikä huomenna

Tuli otettua selfie tänä aamuna.

Palaillaan. Puss och kram.

Pari pientä tarinaa

Tarina ompusta;

Tiuku keksi syyskuun lopussa, kun olivat Onnin kanssa jälleen meillä (ihanaa), pienet vihreät pallot puutarhassa.

Kävelin olohuoneesta terassin ovea kohti, kun törmäsin matolla olevaan pieneen vihreään palloon. Pallon vieressä seisoi Tiuku silmät loistaen ja häntää vispaten innokkaasti. Pallo suuhun ja pudotus varpailleni, sitten äkkiäkyyryyn ja häntää vispaamaan odottaen innokkaasti. ”Heitä mummi, heitä heitä heitä palloooo”…………

”Voi Tiukunen, tämähän on omena. Pieni omena. Ei tätä voi heittää, se menee lyttyyn.” Raastavaa katsoa pettynyttä naamaa, kun vein hänen pallonsa roskiin. Palatessani olohuoneeseen matolla oli pieni vihreä pallo ja iloinen Tiuku.  Huoh !!!!

                       

Tarina lelusta;

” Kato vähän mun lelua !!! Onko ehjä onko !!! Olenko rikkonut sen, en ole ! Mokoma Onni on kalunnut minun vinkuleluni ihan kaljuksi. Eikä edes anna sitä mulle vaikka haluaisin.

No nyt, nyt saan sen. Nappaan äkkiä . YÄÄÄÄÄKKK….tää on ihan kualanen. Hyyyiiii, se haiseekin ihan Onnille. ÄÄÄÄÄIIIITIIIIII !!!!! Pesuun tämä lelu ja äkkiä.”

                   

Uudet portaat;

Portaissa oleva huopa oli mennyt huonoksi eli siihen oli portaikon maalaamisessa tipahtanut maalipilkkuja. Ja olihan se muutenkin ikävän värinen. Niinpä sitten teimme porrasrempan.

Vanha huopa revittiin irti ja portaat hioimme puhtaaksi. Se oli kyllä niin iso homma, ettei samanmoiseen herkästi rupea toista kertaa. Kolmeen kertaan maalasimme askelmatkin valkoisiksi. Netin kautta hommasin askelmille uudet matot.

 

 

                       

Vaan mites kävi Messisen?? No maalaamattomilla portailla hän ei suostunut lainkaan menemään portaita ylös. Ja uusien mattojenkaan päältä ei oikein voinut mennä. Kun ne kerran eivät täytyä koko askelmaa, niin eihän niissä voi pieni parsoni kulkea. Yritin sitten laittamalla portaikkoon muutaman patsaan ja kivilampun, ohjata häntä kulkemaan mattojen kautta. Ei kelvannut, ei voi ei pysty. Surkea katse pyysi kantamaan. siihen totesin ettei se käy.

Laitoin portaalle namin ja kas kummaa, ilman mitään vaikeuksia mimmi kapusi sen hakemaan. Uusi nami uudelle portaalle ja sama haku. Kun pääsimme portaat melkein yläpäähän asti totesin, että hyvinhän sinä tänne pääset. Että sillä tavalla paljastettiin taas yksi parsonijuoni helpompaan elämään.

Tällaista tällä kertaa. Palaillaan.

Rapsutuksia rekuillenne, puss och kram <3