LOMALLE LOMPS !!

Nyt se alkoi. Meiän laatuaika, se pisin sellainen vuodessa. Neljä viikkoa omaa aikaa omia asioita, omaan tahtiin. 

Me ollaa äitin kans yhes ja sitte taas yhes.....

Essin kanssa jouduttiin viime viikolla lääkäriin, kun typy kävi niin laiskaksi lenkillä. Ja ravisteli päätään. epäilin korvia, jotka hiukan punoittivat, mutta en ollut varma. Ja huolestutti, josko kyseessä onkin jotain vakavampaa. Niin sitten varasin elliltä ajan. Sinne ajellessa typy istui sylissäni ja minusta hän oli turhan lämmin. 

Niin sitten elli mittasi ja lievä kuumehan typyllä oli. Sydänäänet ja keuhkoäänet olivat ihan ok. Ulkoisessa korvakäytävässä ei näkynyt eritteitä, vain punoitusta. Joten diagnoosiksi epäiltiin välikorvan tulehdusta. Joskin elli sanoi, että joskus koirille tulee mystisiä tulehduksia, joita ei saada selville mistä ne johtuvat. Ja ne menevät sitten antibioottikuurilla tiehensä.

Niin nytkin aloitettiin antibiootti ja annettiin myös kipulääkitys kuumetta alentamaan. Jos kuume ei olisi laskenut ja oireet jatkuneet, olisi ollut uusi reissu tiedossa verikokeineen ja ties mitä muuta.

Nyt kuitenkin asiat on korjaantuneet ja tilanne rauhoittunut emäntää myöten.

antibiootin kanssa käytiin sellainen episodi, josta en ole kylläkään hyvilläni. Syyttävän sormeni osoitan lääketehtaille. Vieläkin ne elävät siinä kuvitelmassa, että koiran lääkkeessä on oltava makua, koira ei heidän mielestään lääkettä muuten ota. Ja niin siinä sitten kävi, että ensin annetussa antibiootiss oli jauhettua porsaanmaksaa makuna. Onneksi en ehtinyt antaa kuin yhden, jonka jälkeen joku takaraivossa nosti päätään. Mietin, että olipas metkan värinen tuo lääke. Ja kävin netissä tutustumassa selosteeseen. Kirosin hartaasti ja soitin ellulle lääkkeen vaihtamisesta. Se ei ihan niin helposti käynyt , kun vstaanotossa oli harjoitteleva apulainen. Yritti kovasti saada minua jatkamaan kuuria kun yhdestä tabletista ei vielä aamuun mennessä ollut tullut oireita. Vastasin, että jos nyt 10 päivää syöttelen tätä koiralle , joka on allerginen possulle muun muassa, niin vaikeuksia tulee ja sitten lääkitään niitä. sanoin tiukasti muitakin antibiootteja löytyvän ihan varnmasti, joissa makuja ei ole. eiköpä tarjonnut sitte amoksilliinia, johon vastasin Essin tiedoista löytyvän kyllä merkinnän senkin sopimattomuudesta.

Ajatella, että heidän oli sitten soitettava resepti apteekkiin, sillä kaikissa heidän varastossa olevissa lääkkeissä on makuaineita.

Joo, just tälleen aattelin. Ja pistin ärhäkän sähköpostin menemään sen antibiootin valmistajalle noista makuaineista. Kyllä koiran saa lääkkeen ottamaan muutenkin. Murrrkele.

No nyt alkoi siis loma. tiedossa on pöytäryhmän maalaamista , jotta se sopii uusittuun keittiöön. Pöydästä tulee valkoinen ja tuoleista joka toisest valkoinen ja toisista musta. Eli kolme valkoista ja kolme mustaa. Pehmukkeet pitää ostaa uudet, valkoisia ja mustia. Pöydälle laitan lasilevyn, joka on helppo pitää puhtaana ja suojaa maalia. Ajattelin laittaa lasilevyn alle mustavalkoiset a3:sen kokoiset valokuvat jokaisen tuolin kohdalle. Tyttärellä on ihania maisemakuvia, hänestähän valmistuu valokuvaaja ensi keväänä, ja hänen kuviaan aattelin sitten käyttää tähän ideaan. Hän saa ne valita, tuskin jaksan odottaa mitä sieltä saan. Kaikista hänen luontokuvistaan olen tykännyt. Mutta hyviä ja hienoja ovat olleet myös muut kuvat. Olen hänstä todella ylpeä, sillä hän on lahjakas.

Nämä mummin murut saapuvat jälleen seuraavana viikonloppuna ilokseni. Ja viipyvät taas tuonne elokuun puoleen väliin ainakin. Heiltähän ei siis kysytä tulevatko vaan käyn heidät varmuuden vuoksi ihan itse hakemassa. Mieheni avustuksella, en näet omista ajokorttia.

Loman aikana yritän toteuttaa muitakin asioita ja ideoita. Katsotaan miten käy. mutta niistä sitten myöhemmin.

Pitäkäähän rekuistanne huolta, muistakaa sinilevävaarat sekä nuo ällöt kärmekset. kuinka ihana kesä olisikaan täällä ilman noita ällöjä juttuja.

Palaillaan.

Kram och puss.

Kesäheinää...eiku helinää !!

Allergiaa siellä ja allergiaa täällä. Tyttärellä on kehittynyt männynsiitepölyallergia jo kesäflunssaksi asti. Tarvittiin hengitystä helpottavaa suihketta avuksi. Ja minä samoin. Flunssaa en ole saanut, mutta hengitysapuja joutunut ottamaan itsekin, allergiapillerit siinä sivussa joka aamu. Hassua tämäkin, kun nyt on satanut sentään ja olisi pitänyt helpottaa kaikilla olotila. Että nyt sitten pujoa ootellessa ja muita heiniä.
Essikään ei ole yhtään helpommalla päässyt. Tippaa menee silmiin ja allergialääkkeitä, jotta typy pysyy edes jonkinlaisessa kuosissaa. Koira käyttää kuonoaan aistiakseen maailmaa, ei siis ole kovin helppoa estää noita heinien tai minkään muunkaan allergeenin siirtymistä Messisen limakalvoille. En millään haluaisi käyttää kortisonia, mutta silloin tällöin on pakko.

Alliumit kukkii puutarhassa taas kerran, vaikka luulin ettei siitä mitään tule tänä vuonna. Kukat ovat ihan ok, mutta lehdet pitkin maata surkean näköisinä. Päivänliljojen lehdet ovat myös kärsineet jonkun verran. kukkavanoja niihinkin kyllä tulee Lieko sitten se lämmin ensin herättänyt kukat työntämään itseään ylös ja saaneet sen kylmän päällensä sen jälkeen. On ollut kyllä sellaista vuoristorataa kasveille, ettei mikään ihme, jos eivät oikein tiedä missä mennään.

Ruskea cd-torni on saanut mustan värin ja hyllyt on vielä siihen saatava. siksi siitä ei ole tässä nyt kuvaa vielä. Muoviset ritilät , jotka siinä hyllyn virkaa toimitti, hajosivat kertakaikkiaan. Kunhan saan sen valmiiksi, sen uusi paikka on yläkerrassa vieras/tv-huoneessa.

Tänä kesänä on tarkoitus maalata keittiön värien mukaan  pöytä mustaksi ja tuolit valkoisiksi.

                          

Keittiöhän on nyt tämmöinen. Työtaso on myös uusi ja sen väri on "musta tulppaani". Taisin laittaa nämä keittiökuvat vain facebookin puolelle. En enää muista.Portaathan aloittivat tämän väribuumin.

                     

Puutarhassa on myös uusi , tai melko uusi otus, joka ei ole tonttu !!!

                       

Tämähän on ilmiselvä smurffi, sillä enhän minä nyt mitään puutarhatonttua sinne huolisi. smurffi hän on ja piste.

Meillä on kaksi viinimarjapensasta, jotka nyt näyttää tänä vuonna ensi kertaa tuottaa myös satoa. toinen on musta viinimarja ja toinen sellainen sekoitus. En muista enää mikä se on nimeltään, mutta siihen tulee muistaakseni kahta erilaista marjaa. Jännää siis katsoa mitä ne oikein ovat ja miltä maistuvat.

Kirsikkapuu kukki myös ensi kerran, että jotain odotan siltäkin.

Essi viettää taas heinäkuun loppupuolelle aikaa ruhtinattarena , yksinvaltiaana.

Sitten Tytär tulee taas joksikin aikaa lomalle ja Tiuku sekä Onni tietysti mukana.

                

Tuossa voisi ihan yhtä hyvin lukea parsonrussell. Ihan sama asia kumminkin. Kyllä nämä koiruudet ovat niin nahkojeni alla ettei mitään rajaa. rakkaita ja niin kiinteästi perheeseen kuuluvia, että onnesta voi todellakin puhua. Vaikka ei aina kaikki ole mennytkään kuin siellä Strömsöössä, on saldo silti huikeasti plussalla. Ja pieni valtataisteluhan vaan virkistää hermopäitä ja pitää virkeänä muutenkin. Ilman haasteita oisi paljon tylsempää. Jokainen russelin omistaja tietää nyt mitä tarkoitan. Jääköön muille mietintämyssyyn. 

Ottaisinko joskus uudelleen russelin ? KYLLÄ, jos koiran vielä otan, niin ehdottomasti. Tämä on ollut nautittavaa aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että on niin paljon myös noita rescue-koiria, jotka tarvitsevat kotia ja rakkautta. en mene vannomaan etteikö joskus sitten uusi perheenjäsen voisi tulla myös sieltä.

R.I.P Minni <3

siskon melkein 16v. Minni-kissa siirtyi sateenkaaren tuolle puolen. Minni tuli sairaaksi ja sisko teki vaikean päätöksen. hän päästi minnin pois. Emme vielä tienneet, kun minniä yhdessä sinne veimme, että se olisi viimeinen matkamme. Illemmalla , kun sisko sitten soitti ja kertoi, tuli tosi haikea olo. En tiennyt sanovani päivällä Minnille hei viimeisen kerran. Vieläkin tulee pala kurkkuun ja silmät kastuu. Luopuminen on aina vaikea juttu. 

Kaunis olit Minni ja mukava kissa muutenkin. Sinua muistetaan ja sinua kaivataan. Rauhallisia ja kissamaisia päiviä sinne sateenkaarelle sinulle Minni. Olit rakastettu.

Tässähän tätä jälleen kerran. Palaillaan ja sillä välin , rapsutuksia rakkaillenne ja mukavaa kesää. Loma on vielä kolmen viikon päässä. mutta sitten saakin olla neljä viikkoa vapaalla jalalla ja tehdä omia juttuja , herätä milloin jaksaan ja valvoa jos huvittaa. ja siihen väliin sitten just sitä mitä milloinkin huvittaa. Ainakain tavat muutamia vähän kauempana olevia ystäviä.

Voikaa hyvin <3

Äkkipäivitys

Siis semmoinen hätäinen. Kun en ole mitään ehtinyt ja kaikkea tuhtannut.
 Kolmikko on taas erillään eli Tiuku ja Onni palasivat kotiinsa. Tulevat kyllä sitten lomailemaan koko sakki heinäkuun lopussa. Pikkuisen helpottaa ikävää.


Onni on oma itsensä ja voi hyvin. Mitä nyt rakkaustunteita  potee. Niin ihania tyttöjä jossain, mutta ei tiedä missä. Antais haleja ja pusuja ja paljon, paljon rakkautta, mutta ei vaan löydy tyttöjä. Pitää sitten tyytyä vaan Onervaan (suuri pehmo ORAVA). Tosin Onnille ei kukaan ole kertonut mikä Onerva on.


Yhteinen sävelkin on löytynyt naapurin koiran kanssa. Enää ei syleksitä eikä murista, vaan osataan katsoa toinen toistaan metelöimättä. Hyvä niin.
Pihakin saa osansa, tarkoituksena nyt rakentaa se parempi peräaita. Ja saada se mieluusti valmiiksi ennen kuin Tiuku ja Onni tulevat. Tiuku tarkastaja on aina kuononsa kanssa joka paikassa. Ja aidan rakennuksessa se ei käy. Puhumattakaan siitä, kun aitaa asennetaan paikalleen. Taitaisi olla parikin karkulaista menossa huitsin nevadaan vauhdilla. Ja sen jälkeen olisin ihan hermoheikko.


Kesäloma alkaa neljän viikon päästä. Tuntuu, että siihen on vuosisata aikaa, sillä olisin niin valmis jäämään jo nyt. Mutta työparin kanssa lomat on limittäin, joten olen nyt siellä huonommassa päässä. eli joudun odottamaan. Ehkä ensi kesänä sitten saan pitää lomani aiemmin kuin nyt.


Tällä kertaa ei enempää. Yritän ehtiä päivittämään vähän tiuhemmin ja lisätä kuviakin. Kuten sanottu, äkkipäivitys.
Rakkautta rekuille ja voikaahan hyvin.
Palaillaan !

Äitienpäivää

Tänäpän o äitiepäivä. Meil o viaraana se äipän karvato kakara eli tytär. Ja sit meit karvatassui tääl o kolme. Onni ja Tiuku asustaa taas tääl ainaki toukokuuv verra. Mut äippä o mun äippä ja sil siisti. Äippä huamioi mua tosi paljo ja ain kuiska korva et kui rakas mää ole. Nii ettei noi kaks kuule. Sit se muaron vuaks kehuu kyl neki ja silittä, taputta ja pusutta. Mut se suukko ku mää saan on iha erilaine, mää kyl tiärän sen. Ja sen takkia mää sit suan niil ne kakkospusut. Et hyvää äitienpäivä vaa kaikil. Äitit ne kyl ain tiätä mitä me tarvita. Sillo o mailma mallillas.

Essikin on tosiaan joskus kahdeksan vuotta sitten ollut näin pieni. aika on mennyt siivillä.

Tosiaan , kolmikko on kasassa taas jonkun aikaa. Tyttären opinnot teettää niin pitkiä päiviä, että katsoimme viisaammaksi rauhoittaa hänet opintoihinsa ja ottaa karvatassut tänne hoitoon. En lakkaa sitä ihmettelemästä, miten hyvin se oleminen yhdessä aina käynnistyy. On kuin eivät välillä erossa olisi olleetkaan. Eikä Essi ole moksiskaan, kateellinen tai puolusta reviiriään yhtään. Onni ja tiuku ovat läheisiä kavereita joiden kanssa jaetaan nukkumapaikkakin. Ja siitä jos mistä tietää, että sielujen sympatiaa on.
Onni ja Tiuku tapansa mukaan ottavat kaiken irti omasta pihasta. Siellä oltaisiin aivan koko ajan. Ja nyt on erikoisvahdinnassa aidassa oleva linnunpesä. En ole vielä päässyt selville, onko se mustarastaan tai varpusen. Kova meteli lähtee kummastakin linnusta, kun pihalla joku liikkuu. Saattaa olla siis, että pesiä onkin kaksi. En ole halunnut enempää häiritä kuikuilemalla aitaan. Aika näyttää mitä siellä sitten on.
Etupihalla oleva pönttö on myös seurannassa. Joka vuosi siellä on pesinyt talitiainen tai sinitiainen. Pönttö varaston seinällä on oivallinen suoja oravaa vastaan suuakko on vain pienen linnun mittainen ja pesä sen verran syvällä ettei oravan käpälät yletä sinne.

 Pöntön sai isäntä lahjaksi joskus vuosia sitten. Se päätyi tähän ensin vain koristeeksi. Yhtenä keväänä sitten kuitenkin huomasimme , kuinka aina portin avautuessa pöntöstä kuului voimakas sirpitys. ja kas, pöntössä asui viisi sinitiaisen poikasta. Kiva seurata niiden kasvua, mutta kertaakaan emme ole nähneet sitä pöntöstä lähtemistä. harmi.

Puutarha on taas heräämässä eloon ja mietintämyssyssä on kaikenlaista. Saa nyt sitten nähdä. Tänä kesänä kuitenkin uusimme taka-aidan. Ja muutakin mielessä on. Juuri näin yhdessä television monista puutarhapohjelmista ruusuista juttua. Ja taas tekee mieleni kokeilla, josko onnistuisi. Nyt oli kyse hyvin kukkivasta ja helppohoitoisesta lajista. Voisi muutaman istuttaa ja katsoa miten käy.

Että semmosta. Ei tässä tällä kertaa muuta. Ai niin, Onni on ollut nyt ihan hyvässä kunnossa. Tarkkaa dieettiä noudatetaan, muutamia lisäravinteita otettu käyttöön kroppaa tukemaan. Essikin on rasvattoman ruuan ansiosta hoikistunut. Hölkkäkauden Essin kanssa avasi tytär ja minun pitäisi nyt jatkaa. Se onkin haaste minulle, kun selkä on ollut kuukausia jo huonossa kunnossa. Kipeä ristiselkä ja tuo oma kastanjettimainen rytmiryhmä mukana. eli toisin sanoen, selkä naksuu koko ajan. Tässä nyt ei muu hyvi kuin saada itselleni jostain hyvä selkälihaksien korsetti tukemaan tuota naksuvaa rankaa. Sehän ei muulla tule kuin työllä ja vaivalla. Että rankat reenit edessä. Huoh !!

Palaillaan. Voikaa hyvin ja iloista kesää kaikille. rapsutuksia ja haleja.

Hammaskeiju ja muuta mälsää !

Rohkaiseva otsikko, eikö totta. Joka jaksaa lukea, on tosi sitkeä sissi. Ja sellainen fiilis vähän on ollut koko kevään, että pitäisi osata olla sitkeä sissi. Kuppi vaan alkaa olla nyt aikas täynnänsä.
Essi kävi hammaskiven poistossa ja samalla poistettiin huulipielestä ja päälaelta pienet patit. Pelotti ihan tarpeeksi jotenkin , vaikka ei kuitenkaan ole kunnoltansa huono eikä ikääkään niin julmetun paljoa vielä. Hammaskiveä oli paljon ja ientulehdusta myös. Hyvin kuitenkin selvittiin eikä yhtään hammasta jouduttu poistamaan, olivat muuten ihan hyvässä kunnossa.
Pattien suhteen olinkin sitten hermostuneempi. Kun ei ennen poistoa ihan selvää ollut mitä ne olivat. vaikka elli oli heti alusta alkaen sitä mieltä, että syyliltä näyttävät hänestä. Mutta olen äippä niin olen äippä. Ehkä tätä fiilistä on kumuloittanut työkaverin koiran iso leikkaus ja tuo Onnin sairaus. Työkaverin koira leikattiin suolitukoksen vuoksi ja viime hetkellä.  Ja näin sitä mentiin taas sivuraiteille, höh.

"Tollanen toi äiti aina on, ihan höpsö"

Noh, syyliä ne olivat ja siis vaarattomia. Toinen oli hankalasti suupielessä, että sen hoitaminen on nyt tarkkaa puuhaa ettei tulehdu. Mutta kaikkeni pistän peliin. Ja Essillä on myös nyt sitten samaan syssyyn joku mahapöpö. siihenkin saatiin nyt lääke. essi, joka ei yleensä mitään ulkoa pistä suuhunsa, napasaisi lenkillä en tiedä mitä ja nyt sitten kannellaan oletettavasti sen seurauksia. Ei suostunut sylkemään suustaan ulos niin en tiedä mitä oli.

Onnin tammikuinen haimatulehdus ei ota laantuakseen oikein. Onnin lipaasiarvo on pienen laskun jälleen noussut. Mutta Onni ei olisi Onni jos kaikki menisis niinkuin Strömsössä. kaikkkien oppikirjojen mukaan Onnin pitäisi olla tosi huonossa kunnossa, mutta jätkä on energinen ja ruoka maistuu. Ainoa "oire" , joka on hänellä, on laihtuminen. Osin se on myös tiukan rasvattoman ruokavalion tuomaa, sillä myös Essi on hoikistunut. Onni passitettiin uuteen tarkempaan ultraan oikein huippuosaajan luo. Ja las kummaa, mitään muutoksia eikä vikaa sisuskaluista löytynyt. Kaikki ok. Veriarvot tuota haima-arvoa lukuunottamatta ovat kaikki normaaleja. Ellit ovat ymmällään tästä. Eivät ole moista nähneet ennen. Onni siis jatkaa dietillä ja seuraava koe otetaan kesällä. Tottakai meitä jonkin verran tilanne helpotti, pikkuisen avarammin voi hengittää. Mutta silti on fiilis, että joku miekka roikkuu pään päällä.

Puutarha odottaa kohennusta, mutta ei oikein jaksa nyt. Jotain pientä yritän siellä puuhailla, huomasin taas olevani myöhässä kumminkin. Eikä vieläkään ole mitään suunnitelmaa perennapenkkiin huoh !! Pitäisi jaksaa kaivella kirjoista sopivat perennat aurinkoiselle pihalle, käydä haalimassa ne kaupasta ja istutella . ja hyödyntää kumminkin myös ne vanhat mukavat, jotka siellä on. Toisaalta tässä tilanteessa se voisi ollakin juuri hyvää terapiaa. Terapiaa, joka selkeästi periytyy isältäni. isä purki stressinsä puutarhaan ja veneilyyn sekä puutöihin. ja kaikkia noita asioita minäkin rakastan.  Näin vanhemmiten olen huomannut olevani todella luonteeltani enemmän isäni kaltainen kuin äidin. Taidollisesti olen perinyt yhtä paljon kummaltakin vanhemmaltani asioita. Ja on minussa tietenkin ollut sitten se alusta, jossa nuo kaikki ominaisuudet on sekoiteltu minuksi. Ihan omiksi ja omalla tavalla toteutuviksi.

Että vikonloppuja kaikille ja tallustellaan etiäpäin.

Rapsutuksia ja rakkautta .

Puss och kram. Palaillaan.

Mä niin tiesin tän !!!

Mää niin arvasin tämän !! Voi vetelä kurakeli sentään !!! Ja sitähän se oli perjantai-lauantai yöstä lähtien. Lauantai-sunnuntai yö mentiinkin sitten pihalle jo useamman kerran. Niimpä sitten totesin korvien raaputtamisenkin keskellä, että ellireissu edessä. Vakiopuotiin ei päästy joten oli pakiko turvautua seuraavaksi parhaimpaan (tai meille sopivampaan) päivystävään elliin. Eläinsairaalaan kun emme mene kuin pakkotilanteessa.

 

                                       

Kyse on siis taas kerran Essistä. Kevät teki tehtävänsä ja toi jostain jonkun massupöpön. Typyparka ramppasi kakilla ja näki , että massua väänsi. Onneksi ruokahalu tai juominen ei sentään tästä kärsinyt.  Ja se korvien raapiminen. Ajattelin, että kohta on raapastu myös silmään tuolla pelillä ja sitten onkin setti täynnä.

Tässä alkuvuodesta kun oli se silmäraapu Essillä, kuuli se elli Essiltä jonkun sivuäänen sydämestä. Sen jälkeen on kuunneltu jo useamman kerran sama pumppu eikä kukaan muu ole kuullut mitään poikkeavaa. Olen sitä miettinyt miksi näin ja heureka , keksin sen. Kas kun seuraavilla kerroilla irrotin aina valjaat pois. Joten se yksi elli kuuli sata varmasti jotain kahinaa, joka johtuikin valjaista. Jos teille käy samoin, kokeilkaa edes irrottaa valjaat pois, jos koirulla sellaiset sattuu olemaan päällä.

Essi sai siis elliltä antibiootti eli Tylosin kuurin. Korvat katseltiin myös eikä nytkään mitään tulehdusta ollut. Eli siitepölyt ja katupöly ovat tehneet tehtävänsä ja allergia myllää korvissa. Ensi kertaa meille annettiin avuksi suihkemuotoinen korvasumute hillitsemään kutinaa ja punoitusta. Samaa lääkettä laitetaan myös ruiskulla hippunen syvemmälle korvaan. Tämä on Cortavance ja Virbacin tuote. Arvata saattaa, ettei Essi oikein pidä mistään suhisevan äänen omaavasta lääkkeestä. Tätä lääkettä laitetaan vain kaksi kertaa viikossa. Jee !!

Toinen korvalääke on Otiborin Forte tipat, jota niitäkin vain kahtena päivänä viikossa parin viikon ajan. Tuota toista suihketta käytetään sitten estolääkityksenä. Muulle allergialle on sitten jatkossa Cetirizin ja pahemmassa kutinassa kortisoni. Ruokavaliolla yritetään pitää allergiat kurissa, mutta siitepölyille en mitään voi. En vain ole osannut ajatella, että jo näin aikaisin on siitepölyistä haittaa. Ja tuo kauhea katupöly on saanut omatkin röörini tukkoisiksi, tuntuu painostavalta hengittää. Ihana, kauhea kevät. Kesässäkin on se oma reunuksensa, niin ihanaa kuin vehreys ja lämpö onkin.

 

                                       

Murrkele, että sitä voi olla tyhmä. Kaikien koettujen vuosien jälkeen, kun on opeteltu olemaan tarkka ja varuillaan sekä tarkistamaan asiat ennen kuin Messiselle mitään lykätään suusta massuun. Lääkäriltä saatiin Canikur Pro-tahnaa vatsan suolistoflooraa tasoittamaan. Annoin juu tietenkin ja typykkä aloitti jonkun ajan päästä semmoisen kiuonon hankaamisen, ettei siitä tullut loppua yölläkään. En keksinyt muuta siihen hätään kuin lykätä 5mg kortisonia nassuun ja sitten yritin nunnuttaa uneen. Ei oikein auttanut. Pesin kuonon pyyheliinalla, alkoi korvien raaputus. Kun nostin korvalehden ylös , oli se tietenkin punainen. Annoin toisen tabletin ja sitten juolahti mieleeni, että mitäs siinä  Canikurissa onkaan. Se kun oli viimeisin lääke minkä annoin. No hiivaa siinä on perskules. Onko Messinen hiivalle allerginen ? NO ON TOTTAVIE !!

 

                           

Ei siis koskaan enää muuta kuin jotain savipohjaista suoliston tasaajaa ja ilman mitään hiivoja kiitos. Voi elämän kevät sentään. Jos ei olisi ollut yö , enkä halunnut naapureita häiritä, olisin juossut päin seinää. Olisin voinut tehdä sen siitäkin hyvästä, että kaiken tämän touhun keskellä mies nukkui kuin tukki. Kyllä teki mieli käydä rääkäisemässä korkea C korvan juureen hänelle. Vaan oisko tuo herännyt siihenkään. Huoh !!

Sitä paitsi, mies riisui sadetakkia lenkiltä tullessa Essin päältä ja huitaisi sitten samalla neitiä silmään soljen kanssa. Ja Essi siristämään silmäänsä. Siinä hetkessä ajattelin, että voi prkkkll.....nyt en kestä enää. Onneksi kotona oli vielä siihen sopivia tippoja, mutta luojalle kiitos, se oli vain säikähdys, Ilmeisesti Essi ehti sulkea silmänsä just sopivalla hetkellä. Ei siis käynyt kuinkaan, mutta sainpahan harjoitella sydänpysähdystä ja sitä korkeaa parioktaavista C:tä.

 

Kolmikon yhteinen olo sujuu kivasti. Ovat niin tottuneita toisiinsa, että osaavat sopivasti antaa tilaa toisilleen. Siis Essi ja Tiuku, Onnihan nyt on se pohjimmainen eikä kiipeä tyttöjen arvovallan yli. Jos yrittäisi, niin putoaisi kyllä maan tasalle. Siitä etenkin Tiuku pitäisi huolen. Onni on niin läheisriippuvainen otus, että minulla ei juuri ole ollut edes vierailulla ketään samanlaista. Onni rakastaa ihmisiä ja tyttöjä, missään ei voi olla ilman heitä. Essi ei seuraa minua lainkaan kuten Onni. Jos WC.n ovea ei sulje kunnolla, ei siellä juuri rauhaa ole. Yritä nyt sitten suorittaa asiasi, kun Onnin pyörät ruskeat silmät tapittavat tyyliin; ”Meneek sulla viälä kauan tai saisko tulla syliin oottaan”. No et saa. Öisin kylkeen liimautuu monta kiloa onnea, kuumaa ja kuorsaavaa. Voi Onni, ei oo maailma sama ilman sinua.

Kesää ootellessa olen harjoitellut uimahyppyjä ja tässä kuvasatoa.

Koitetaan nyt tässä rämpiä sinne asti ja hei universumi pliiiis, voisko nää sairastelut jo loppua. Ihan pieni pyyntö vaan.

©