BYE-BYE

Sinne sitten meni monta asiaa kerralla. Koirut uuteen kotiinsa oikealle emännälleen, sniff. On tosi ikävä aamuisin sitä Onnimonnista, joka nousi yhtä aikaa ja tuli alakertaan seuraksi muiden vielä nukkuessa. Monninen , joka istui aamuisin sylissä rapsuteltavana ja luki lehteä kanssani.
Ja samantien meni myös leuto syksy ja talvi rysähti puutarhaan lehtien keskelle. Piharuukut jäätyivät hetkessä enkä ehtinyt siivota niitä terassille suoraan. Lehdet jäivät myös haravoimatta. Että niin kurjaa ja liukasta on taas seuraavat kuukaudet. Kestopotutus päällä, kaamosmasis. Juu, en oo talvi-ihminen en.

Toinen tosi ikävä asia oli se, että työkaverini odotti koiraa Espanjasta ja koiraa ei koskaan tullut. Ransu menehtyi keuhkokuumeeseen, joka tuli kennelyskän seurauksena. Ransu oli vasta 4-vuotias, joten en oikein voi käsittää mikä siihen tuli. Uskoin pojan selviytyvän nuoruutensa turvin vaan toisin kävi. Ja nyt on sitten megalomaaninen murhe asiasta. Eikä asiaa yhtään helpota ne besserwisserit, jotka taas ovat tietävinään kaikenlaista rescue-koirista. En jaksa ymmärtää miksi pitää ikäänkuin lyödä jo murheellista ihmistä omilla vähäisillä ja virheellisilläkin tietämyksillään. Lukunsa ovat myös sitten ne, joiden mielestä niitä rescue-koiria ei pitäisi tänne tuodakaan vaan pitäisi ihan vaan tyytyä kotimaan autettaviin koiriin.

                                        
Osittain totta, myönnän sen, mutta noissa maissa joista näitä koiria todella pelastetaan parempiin oloihin tänne, on koirien tilanne todella huono. Miksi siis ne pitäisi jättää pelastamatta, jos siihen on mahdollisuus?? Sitä en ymmärrä.
Meillä ei varmaankaan ole yhtä huonot olot kuin noissa maissa, joissa mitään lakia edes ei ole suojaamassa näitä eläimiä. Öh...en halua nyt edes mennä tuohon asiaan syvemmin, kun ottaa niin paljon sieluun tämä tietyn kaltainen suhtautuminen joiltain ihmisiltä. Keskityn mieluummin siihen, että on olemassa ihmisiä, jotka aidosti jaksavat välittää näistä koirista ja kissoista jne jne ja tehdä työtä aktiivisesti niiden pelastamiseksi ja olojen parantamiseksi. Sen ei pitäisi olla keltään pois, ihan oikeewsti.

Langat on järjestelty hyllyyn odottelemaan puikkoja. Tarkoitus olisi tv:n kattomisen lomassa kutoa muutamat villikset tuonne Romaniaan lämmittämään koiria. Jos lankoja löytyy komeroista, netistä kyllä löytyy ihan hakusanoilla ; koirien vallapaita, kaikenmoisia ohjeita niiden tekoon. Ei kun puikot kilisemään.

Tällä kertaa ei nyt enempää. Kirjoittelen sitten paremmalla ajalla lisää. Nyt on siis arkeen päästy tyttären muuttohässäkän jälkeen ja olo on jotenkin vähän pöllö. Kun on ikävä ja on talvi ja on kaamosmasis ja on sitätätätota.

Mää olen taas hesalainen...mummin muru kummiski

Palaillaan.

Valjaat

Vähän arkipäivää välillä noiden tärkeiden asioiden lomaan.

Kolmikko sai viikonlopulla uudet valjaat. Malliltaan valjaat on Y-valjaiden tyyliset, Ratian malliston valjaat. Etsimme pehmustetumpia valjaita ja niin sitä sitten marssittiin sisälle liikkeeseen kolmikon kanssa, joka huumaantui heti ruokien ja makupalojen tuoksusta.
Minulla oli ihan liian paksu takki päällä. Eipä ihme, että hiki valui pelkästä seisomisewsta. Työn teki myyjä , joka leperrellen sovitteli valjaat Ensin Onnin päälle, sitten Tiukn ja lopuksi Essin. Essillekin tukli sitten ostettua uudet, kun totesimme kaikki, että ne päällä olleet valjaat tulivat liiaksi kainaloon. Tiuku ja Onni saivat siinä rytäkässä sitten myös Hurtan sademanttelit, Essillä kun on jo omansa. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla.

Essi on kuvassa muuten pönäkämmän näköinen kuin luonnossa. En tiedä johtuuko se kuvakulmasta vai pörrökarvasta. Sorry muru.

Meilläpäin kasvaa aidoissa sieniä.



No ei kasva. Joku oli nostanut tämän valtavan sienen tuohon ja siitä oli ssitten pakko ottaa kuva. Melkoinen jötikkä.

Olen tuohon sivuun linkkeihin laittanut noita koirasivustoja, joista löydät rescue-koirista adoptoitavia, kummikoiria, kummitarhoja  tai kampanjoita jotka ehkä sopivat sinulle avustuskohteiksi. Jos siis haluat avustaa. Se on vapaaehtoista vaikka minä nyt asiasta innostuneena ja sen sydämen asiaksi kokevana siitä hölpötänkin. 

Kuten sanottu aiemminkin, jokainen joka pitää omasta rekustaan hyvää huolta, on hyvä ihminen ja tekee joka päivä hyvän teon. itse koen, että minulta riittää vielä ylimääräistä jollekin onnettomalle, jolla ei ole tätä maata ja sen lainsäädäntöä turvanaan samalla tavalla.

Mutta jatketaan ja palaillaan.

Mukavaa viikkoa teille kaikille

Puss & kram, kuten isäni aina tapasi sanoa.                          

                   

Kummikoirat ja muuta arkea

Intoilin niin näiden kaikkien avustusasioiden kanssa, että taisin jossain vaiheessa suunnitelmissani pyöriä kuin pyörremyrsky. No pölyhän semmoisesta vaan nousee niin ettei ympärilleen näe. Kunnes sitten sain Koirakamuille jeesiä- Merviltä postia. Postissa oli mukana usean koiran tarina ja kuvat. Tarinoita lukiessa olisi tehnyt mieli nyyhkyttää oikein sydämen pohjasta. Ja samalla nousi ihan järjetön suuttumus ja raivo ihmisiä kohtaan. En pysty tässä edes selittämään heidän temppujaan, niin kuvottavaa se on.
No, kuten huomasitte, Netta sieltä nousi muiden yli ja niinpä sitten pikapikaa vastasin hänelle, että tämä tyttö se on, minun kummikoirani.
Mervin kanssa sitten postailimme muutamankin kerran, sain tilitiedot ja samalla tein sitten pankin kanssa sopimuksen, joka kuun alussa lähtee Netalle 20€ rahaa, jolla ostetaan hänelle ruokaa ja jos tarve vaatii, myös lääkkeet. Kunhan Adina tai Alex kirjoittavat mitä hänelle kuuluu, täytyypä muistaa sanoa, että jos rahasta riittää, saa toki ostaa sitten muillekin koirille. Näin suomen oloissa ei tuo summa ole paljoa, mutta Mervin mukaan se Romaniassa on merkittävä summa. Hyvä niin.

Nämä koirat vielä kaipaavat kummeja. Jos heistä joku sinua miellyttää ja haluaisit olla kummi, ota yhteys  Merviin. Jos olet facebookissa, hae Koirakamuille jeesiä ylös, luulisin löytyvän. Sitä kautta saat jätettyä viestin. tai sitten laita suoraan sähköpostia . Laita ensin minulle postia, niin annan sinulle hänen postiosoitteensa. En sitä tähän ihan julkisesti halua laittaa, ihan vain suojauksen takia.

Bella 4v.

Marcela 4v.

No hups, Valkoinen poika pelleilee,

Kovia kokenut 13-14v Bobita, joka tulee asumaan tarhalla elämänsä loppuun.

Albus on noin 5-6kk vanha poju

Fetita , ikää ei tiedetä, vanhempi kuitenkin kuin 4v.

Eli tässä tämänhetkiset ehdokkaat kummikoiriksi. Toki niitä tulee lisää sillä yhä kaduilla elää lukematon joukko heitä. Johonkin itselleen on vedettävä se suremisen raja, sillä muuten tulee hulluksi ja tulee sairaaksi. Se, että auttaa edes yhtä koiraa, joko ottamalla sen omakseen tai sitten tukemalla sitä tarhaa tai olemalla kummi. maailmassa on ihmisiä paljon, kunhan me muut herättelemme vielä niitä nukkuvia, tulee siitä se joki jolla saadaan asiat kääntymään parempaan suuntaan. eikä se hyödytä mitään eikä ketään jos minä nyyhkin ja suren täällä. Teen sen mihin pystyn, pientähän se on, mutta edes jotain. 

Laitan tuonne linkkeihini myöhemmin näitä yhdistyksiä joiden kautta koiria tuodaan, tai voit ryhtyä kummiksi. Minä tuen mielelläni Koirakamuja, sillä nämä kaksi naista ovat todellisia eläinsuojelijoita. Energisiä naisia  suurilla sydämillä. Tunnen suurta kunnioitusta. Siksi myös tuen heidän toimintaansa miten nyt sitten omalla tavallani vain voin.

Kamut keräävät myös mielellään esim .kirppismyytävää. Sellaista pikkusievää kuten esimerkiksi koruja, joita sinä et enää käytä.  Kerääpäs kaveripiiristäsi heille myytävää (olen täällä jo keräämässä) ja lähetä heille. Kirppismyynnistä he sitten saadut rahat käyttävät näiden tarhojen hyväksi.

tästä tulikin taas jo senverran pitkästi, että jatkan huomenna. ja silloin puhutaan sitten arjesta. Onhan tässä kolmen koplan kanssa kaikenlaista puuhaa ollut. Ja vielä lokakuun jatkuu. Lokakuun viimeisellä viikolla sitten muuttavat hesaan äipän luo. Sitten se arki oikeen vasta alkaakin. Tulee kyllä taas niin maatakaatva ikävä, että mahdanko selvitä siitä.

Palaillaan.

Tyttö tuli !!!

Tässä hän on, kummikoirani Negruta Romaniasta. Koirakamut hänet minulle toivat tietooni. Ja enhän minä sen sydäntäsärkevän tarinan luettuani voinut itselleni mitään. Halusin auttaa häntä.

Tämän asian kanssa on joutunut soutamaan ja huopaamaan. Kummikoiria ei ole niin ollut ja jalkani ja mieleni toimivat ilmeisesti vielä nopeammin kuin luulin. Haluni saada asiat aina heti selviksi vei minua hetken aikaa sinne tänne. Mutta nyt ovat kuohut selvinneet ja minulla on kuin onkin kummikoira, kiitos Koirakamuille jeesiä- Mervin.

Kerron myöhemmin tarkemmin asiasta (ja niistä jäljellä olevista kummeja kaipaavista koiruista), nyt on vain mielessäni tämä typykkä ja tämä runonpoikanen joka syntyi hänen kuvastaan;

"Taivas oli tumma, harmaa
 vaan etkös arvaa,
tähtien lomasta
kuin aarteiden kopasta
tipahti koiraneitonen
Negruta niminen.
Sinuahan minä odotin
monia polkuja vaelsin.
Nyt on rauha syvä,
mieleni todella hyvä.
Sinä olet siinä, minä tässä
yhdessä matkaamme elämässä."


Palaillaan.
               

Mitäs mää tekisin ??

Elämä on melkoista vilskettä juuri nyt. On tyttären muuttotouhut, kolmen koplan kaitsemista siihen asti kunnes se kutistuu taas yhteen. Se tapahtuu lokakuun lopussa, sitten mummin murut ovat taas hesalaisia. Turun vuosi ja mukava aika on taas ohi, varmaan lopullisesti sillä tuskin enää Hesasta takaisin tulevat. Enkä minä  si8nne halua muuttaa edes eläkevuosina. Olen niin juuriani myöten turkulainen.
Kummikoira-asia ei nyt oikein etene. Johtuu varmaankin siitä, että kummikoiria ei oikein nyt ole. Kaverien ehdotuksesta ja muutamankin yhdistyksen vinkistä johtuen olen alkanut miettiä asiaa uudelleen. Jospa ryhtyisinkin kokonaisen tarhan kummiksi. Siten voisin auttaa montaa koiraa. Ystäväni tukeee romanialaisen naisen pitämää tarhaa. Tässä linkki kyseiseen tarhaan  http://helparomanianstray.blogspot.fi/2012/02/anda-murgu.html.
Kyseessä on 41 vuotias nainen , joka on todellinen eläinsuojelun sissi. Sinnikäs ja päättäväisesti eläinten etujen valvoja. Tuntuu hyvältä ajatukselta tukea hänen työtään, sillä apua hän todella tarvitsee. Kaikin puolin, luettuani hänestä enemmän, olen kallistunut tähän vaihtoehtoon nyt. Odottelen Koirakamujen vastausta miten toimia, että hän saisi kuukausittqaisen avustuksen minulta. Vaan eihän sitä tiedä, jos satun sitten bongaamaan jonkun rekun joka kummia kaipaisi, ettenkö voisi ajatella vielä sitäkin.
Näillä koirilla on niin vähän. Lämpöä ja rakkautta en voi täältä etäältä antaa muuta kuin avustuksen muodossa. Minulla on paljon, vaikka en Roope Ankka olekaan mammonan puolesta. En tule köyhäksi, jos näihin valitsemiini kohteisiin kuukausittain rahaa annan. Päinvastoin, sille hyvälle mielelle  jonka siitä saa, ei voi hintaa laittaa.

Työkaverini, jolle tyrkkäsin muutaman linkin ja kapallisen koirien kuvia, on nyt ottamassa koiran Espanjasta. Asia on jo niin pitkällä, että Ransua odotellaan jo kiihkeästi kotiin. Olen niin onnellinen tästä, sillä Ransu saa omistautuvan ja rakastavan kodin. Vastuunsa tuntevat ihmiset, jotka ovat jo nyt sitoutuneet häneen. Ja olen iloinen siitä myös, että kaverini saa jotain mukavaa elämäänsä lisää.

Että tämmöistä tässä kiireessäni nyt postailen. Yritän paremmalla ajalla sitten selitellä lisää mietteitä ja asioita tästä auttamisen innosta, joka eittämättä on puraissut oikeen kunnolla nyt.

Mukavaa ja aurinkoista syssyä. Palaillaan.

Prinsessa Viippokorva Tiukuriina.

                  

Koirakamut ja kummikoirat

Puhuinkin jo aiemmin tuosta parsonistien syyskeräyksestä. Syyskeräyksen ovat alulle polkaisseet kolme tehokasta nuorta naista, joilla taisi elämä tulla todella kiireelliseksi, kun koiraihmiset riensivät ottamaan kampanjaan osaa oikein roppakaupalla. Tavaraa on tullut aivan valtaisat määrät (IHANAA).
Kuten aiemmin kerroin, tavaroiden perille saattamiseksi kampanjaan tuli mukaan tuo DFO, josta sitten itse innostuin kovasti.
Toinen mukana oleva ryhmä on Koirakamuille jeesiä, jota vetää kaksi naista, Mervi ja Riikka. Kiinnostuin myös heidän toiminnastaan. Heidät löytää facebookista tuolla  "koirakamuille jeesiä"- nimellä. Halusin tukea myös heidän toimintaansa ja kyselinkin sitä sitten heiltä. He ohjaavat avustukset suoraan valitsemallesi tarhalle tai sitten voit ottaa kummikoiran. Tämä vaihtoehto minua viehättää eniten. Voin osoittaa avustukseni, vaikka esim. 25€ kuukaudessa, jollekin tietylle koiralle ja näin hän sitten saa sapuskaa ja lääkkeitä jos niitä kin tarvitsee takuuvarmasti joka kuukausi.

Kummikoira toiminta on ihana tapa pelastaa edes yksi koira, kun kaikkia ei itse henkilökohtaisesti pysty pelastamaan. Koirakamujen välittämät kummikoirat sijaitsevat Romaniassa. Sen mitä nyt olen Romaniasta lukenut ja muutamia kuvia nähnyt, kääntää kyllä vatsani, on se niin raakaa touhua. Tunnustan suoraan etten pysty, ainakaan tällä hetkellä asiaa ajattelemaan syvemmin enkä kuvia katsomaan lainkaan. Ne kun eivät verkkokalvoltani häivy aikoihin.
Tunnustan olevani koirarakas hömelö. Minulle koira on perheeni jäsen, jota en ikimaailmassa hylkäisi. Ei ole mitään mitä en hänen hyväkseen tekisi. Kaikkeni teen, jotta hänen elämänsä laatu olisi hyvää ja arvokas. Kun hän kahvipaketin kokoisena huusholliin tuli, käveli hän myös niin vahvoin sitein elämääni, ettei sitä murra mikään,

                "Siis täh, me kahvipaketin kokosia. Höpö höpö"

Sama koskee näitä tyttäreni koiria myös. Yhtä rakkaita kaikki. Nyt aion ottaa lauman näkymättömäksi jatkeeksi kummikoiran, joka yhtä lailla saa sitten osuutensa. Tarvitseepa hän mitä tahansa.

Koirakamujen kautta pääset myös katsomaan adoptiolistalla olevia koiria, jos vaikka innostut asiasta niin paljon, että haluat tarjota kodin jollekin ihanalle rekulle. Mutta jos olet samassa tilanteessa kuin minä, että et pysty ottamaan lauman jatkoksi toista, niin kummikoira on hyvä keino auttaa kuitenkin.

Tiedän , ettäihmiset avustavat kaikenlaisia järjestöjä. Miettivät monesti meneekö avustus perille. Monet miettivät varmaan sitäkin, että nämä avustettavat koirat eivät ole riittävän arvokkaita avustusjärjestöjen hierarkiassa, että on tärkeämpiäkin. No koiraihmisenä olen sitä mieltä tietysti ettei mitään tärkeämpää avustettavaa olekaan kuin puolustuskyvytön eläin.
Olen aikoinani avustanut myös Animaliaa ja WWF:ää, Amnestyä. Unicefiä avustan myös ja nyt on näiden koirien vuoro.

Kaiken kaikkiaan maksan avustuksia, kunhan tuon kummikoiran saan, noin 35€ kuukaudessa. Minusta se ei ole paljoa. En todellakaan jää mitään paitsi eikä totisesti Messinenkään. Saan hyvän mielen ja toteutan siten joka kuukausi sitä ideaani levittää hyvää.
Jos teillä on mahdollisuus, tehkää samoin. Hyvä kiertää aina tavalla tai toisella takaisin luoksesi

Palaillaan kun asia etenee. Hyvää ja aurinkoista syksyä kaikille.

PS. Onhan tää postaus dundeellinen purkaus. Tarkoitus ei ole ketään syyllistää, joka ei nyt toimi kuten minä. Sillä sekin on mielestäni ihan huippujuttu, että pidätte omista rekuistanne huolta ja rakastatte heitä. Se on ihan mahtavan paljon. Ja siellä hyvien tekojen listassa ihan ykkönen.

Puss och kram <3<3

          

DFO eli Dog Force One

Facebookissa on ollut Parsonistien ryhmässä syyskeräys koirien hyväksi, Espanjassa ja Romaniassa tarhoissa olevien kulkukoirien. Siinä on mukana kaksikin järjestöä ; Koirakamuille jeesiä sekä  tämä DFO. Tyttären kanssa kokosimme kaikki meille tarpeettomiksi käyneet koirakamppeet säkkiin ja toimitimme kerääjälle. Pussia oli höystetty sitten myös ruualla, puruluilla ja muulla pikkukivalla. Oli ihan yllättävää huomata, kuinka sitä komeroiden loukoista tulikin niin monta hihnaa, valjaita, vaatetta. Kaikkein mahtavinta oli se hyvä mieli , jonka siitä sai.
Niinpä se kipinä siitä sitten laajeni ja liityin DFO:n kannatusjäseneksi. Maksoin 20€ vuosimaksua (saa toki maksaa enemmänkin jos haluaa) ja olin tyytyväinen itseeni. Olin tehnyt jotain hyvää. Vaan yön yli  "väyrysteltyäni" tuli sellainen olo , ettei se riitä kumminkaan. Mietin asiaa ja vertasin sitä Unicefille maksamaani avustusta. Maksan sitä joka kuukausi, miksipä en avustaisi tätä yhdistystä samoin. Kyselin asiaa Marianna Alaselta, jokaon DFO:n puheenjohtaja. Hän asiasta ilahtuneena kertoi sen olevan ihan mahdollista ja niin minä sitten päätin ruveta avustamaan heitä 10€ kuukaudessa. Se ei talouttani kaada ja joku rekku jossain saa ruokaa ja suojaa.
Toinen  syyskeräystä järjestämässä oleva kahden naisen ryhmä on "Koirakamuille jeesiä ". Olen laittanut tiedustelua heillekin, millä tavalla heille voisin luoda samanlaisen avustuskanavan omasta pussistani. Tätä kirjoittaessa en ole vielä saanut vastausta, mutta kyllä se varmasti tulee. Ja toimin sitten sen mukaan.
Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat nähdä vaivaa eläinten hyväksi. Kenties heille virtaa antaaa rakkaus eläimiin, mutta varmasti myös se järjettömän hyvä mieli joka auttamisesta tulee.

Jos minulla ei olisi tuota omaa rinsessaani, minulla varmasti olis joku näistä hylätyistä koirista. Ehkä kaksikin. Mutta ainakin vielä tapaus "Armi" on niin hyvässä muistissa, etten uskalla Messisen seuraksi toista koiraa ottaa. Ettei käy kuten silloin, eivät tulleet toimeen. Eikä tällainen hylätty koira kestä enää toista hylkäämistä En voisi sellaista surua aiheuttaa.

http://www.dogforceone.com/  Tästä linkistä pääset tämän yhdistyksen sivuille. Siellä on ohjeet miten voit liittyä heidä tukijakseen. Jos kopioit tuon flyerin omalle koneellesi, saat suurennettua sitä. Ja mikä ettei, vaikka tulostaa ja jakaa ystävillesi.

Syyskeräys on käynnissä vielä syyskuun loppuun.

Tähän saavat osallistua kaikki halukkaat. Tehkää ihmeessä niin, jos vain teiltä ylimääräisiä tarvikkeita löytyy. Tai voitte vaikka ostaa ruokapussin. Kuten listasta huomaatte, kaikkea otetaan vastaan.

Hyvän mielen voi saada ja antaa muulloinkin kuin jouluna. Eikä se vaadi paljoa. 

Palaillaan ja mukavia syyshetkiä oman karvaturrin seurassa. 

Puss och kram  (kuten isäni aina tapasi sanoa).