Hyvää Joulua



HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA !!

Aika kulkee käsistä pois , ei perään ehdi. Ja niin sitten jää asioita tekemättä liiankin paljon.

Kaikenlaista on ollut tässä välissä. Onni sairasti jälleen haimatulehdusta, joka saatiin kuriin ja poika on taas kunnossa. Ikävä tietysti, että tilanne on kroonistunut  ja nyt saa olla tarkkana ruokavalion kanssa . Ja yrittää pitää olotilaa stressittömänä. Tilanne ei lääkärin mukaan Onnin elinkaarta lyhennä, mikä oli lohdullinen tieto. Meidän se saattaa kyllä lyhentää, kun murehdimme asiaa.

Essin massu on hiukan parempi, kiitos maitohappobakteeri- valmisteen. Ostin pikkuisen tymäkämpää valmistetta ja syötän sitä nyt jonkin aikaa hänelle, jotta saisin hiivan karkoitettua sieltä suolistosta.

Jatkossa annan tämän jauheen sijasta sitten tablettimuotoisena. Jos hyvää maitohappobakteeri valmistetta kaipaatte, niin tässä sellainen on.

Muuten on sellaista tavallista arkitohinaa. Siivousta , jouluun valmistautumista jne jne. Tänä vuonna olemme päättäneet hankkia vain yhden lahjan jokaiselle. Ja se tulee olemaan joku tarpeellinen. Hömpsötyslahjat , niitä ei osteta. Huushollissa on jo kaikkea, uusia härpäkkeitä ei tarvita eikä kippojakaan. Hyvää ruokaa kaikille ja ehkä joku uusi lautapeli tai palapeli joulun viihdykkeeksi. Ennen kaikkea rauhaa ja lötköilyä. Jos sitten voimia kerättyään jaksaisi ponnistaa parempaan ensi vuoteen.

Eli joulun rauhaa kaikille.   Rapsutuksia rekuille ja paljon hyvää massuntäytettä ja lämpöä heille.

Palaillaan taas. Voikaa hyvin.

Venähdyksiä ja muuta kivaa !!

Kitsinapatut Tiuku ja Onni ovat taas solahtaneet huusholliin. Kuin eivät olisi poissa olleetkaan. aamurutiineihin on jo totuttu ja lenkkeilyyn kolmen koirulin kanssa. Leikit sujuu yhdessä hyvin ja muutenkin kaikki on hyvin.
Ja sitten tulee se mutta. Lauantaina lenkkeilimme Ruissalossa luontopolulla sillä aikaa , kun tytär kuvasi ystäviensä pikkulapsia kasvitieteellisessä puutarhassa. Lenkkipolun varrella oli yksi osuus, jossa rannan tuntumassa meni ns. pitkospuut. Pelkäsin jo portaita , jotka rantaan veivät, kun pelkäsin liukkaudessa kaatuvani. No siinä liukasteli sitten myös Onni, jolla oli kova veto hajujen perässä. Illalla alkoi poju sitten varoa hyppimistä sohvan päälle eikä portaitakaan halunnut kulkea. Annettiin Onnille hänen omaa kipulääkettään ja yö meni hyvin. Seuraava aamu näytti lupaavalta, mutta päivä päättyi siihen, että lääkärissä piti käydä. Onni voi silmin nähden huonosti, emme olleet enää sitten niin varmoja syystä.

Mää olen ihan parka !!

Lääkärillä käynti sitten toi kumminkin varmuuden siitä, että Onnilla on selkä venähtänyt. Tai pikemminkin siis lihasvamma. Nikamat ovat kunnossa ja liikeradat kaikki ok. Kipulääkitystä siis ja lepoa nyt tämä viikko.. Pidäppäs nyt sitten toipuvaa koiraa paikallaan. Onneksi heillä päivisin on vain tämä alakerta reviirinä. Rappusia ei siis voi juosta ylös alas. Koko ajan silti saa vahtia, ettei hypitä. No, kyllä sitä viikon seisoo vaikka päällään kunhan poju vaan kuntoutuu.

Messisen kanssa onkin sitten taiteilemista. Suolistossa on hiivaa ja se tekee vatsaan löysyyttä. Kävin juuri hakemassa vähän tujumpaa maitohappobakteeria. Tuotteella on hauska nimi; Yumpro . Oikeastaan se on Yumpro bioactiv ja siinä on probiootteja sekä prebiootteja. Se on tuoteselosteen mukaan hyvinkin monipuolinen. Essillä on ollut se kokeilussa aiemminkin hyvin tuloksin. Jatkoin silloin hoitoa Forlegs'in maitohappobakteerivalmisteella, mutta näyttää siltä että tämä tuote on hänelle parempi. Essin ulostenäytteissähän oli hiivaa liikaa. Nyt olen ottanut häneltä myös pois sen makupalan , josta hän erityisestä pitää eli juuston.

Äiti on ihan pöhlö. Juusto kasvattaa luustoo, oon kuullu. Ja nyt ei sit saa enää. No ehkä kakin sisälle joo, ja tais se ollakki vähä löysää. Mut tartteek siit rankasta jos ei ehtiny ulos. Ku äitil kesti nii kaua tulla ylhäält alas. Keskel yätä. Vanha ihmine ja hiraski näköjäs, onk se mun syy , kysyv vaa. Hitsi !

No toivotaan , että pääsemme tasapainoon.

Tässä sitten kuvia, jotka tyttäreni (ensi keväänä valokuvaajaksi valmistuva) on ottanut juuri äsken. Kuvia otettiin monta ja kaikki aivan ihania. Ajatella miten Ikean pehmorotta voikin saada heidät pysymään niin paikallaan. Rotta oli välillä sivulla ja välillä tyttäreni päässä. Olisi pitänyt videoida tuokin.

Palaillaan. Rapsutuksia rekuillenne ja voikaa hyvin.

Syksy

Onpa ihanan lämmintä, vaikka on marraskuun alku. Tänään on ollut lomapäivä ja Messisen kanssa olimme lenkillä ihanassa auringonpaisteessa. Puutarha on karistanut lehtensä ja on taas paljas. Lehtiä on korjattu jätesäkkeihin säkkikaupalla. Omenapuu vielä sinnikkäästi pitää yläoksillaan lehtiä. Mustarastaat viettävät näköjään joka päivä juhlaa puussa muutamien omenoiden kimpussa. Syököön, ei niistä ole kuin piirakkaomenoiksi, niin ovat muikeita vaikka aika muhkean kokoisia. Vaan ei näillä kurveilla vedellä kyllä enää piirakkaa.
Laihdutushaastekin facebookissa veti aika vesiperän, mutta joitakin euroja pistän pottiin kumminkin, sillä rahat menevät Romaniaan koirien hyväksi.

"Ei ol ompui enää, eres kukkase seas."

Nämä kaksi vintiötä tulevat taas joulukuussa joksikin aikaa mummilaan. Ja yhteiseen joulun viettoon. Ehkä myös kevään mittaan tulevat, että emäntä saa tehtyä valokuvauksellisia duuneja ja valmistaa näyttötöitään ja näyttelyä. Tulevaisuus sitten näyttää miten lahjakas tyttäreni saa uuden uransa vauhtiin. Nyt jo hänellä on ollut kuvauksia. Vaikka sen itse sanonkin, lahjakas hän on. Piirtäminen ja maalaaminen on minun juttuni, mutta hän tekee sitä samaa kameralla, maalaa asioita.

Tuossa blogini sivussa on linkki hänen kuviinsa, jos kiinnostaa.

Siskokset täyttävät tässä kuussa 9v. En voi uskoa , että aika on kulunut näin nopeasti. Juuri olivat kahvipaketin kokoisia vintiöitä. No, vintiöitä taitavat olla vieläkin , sillä ei heistä vanhenemista huomaa muusta kuin muutamasta harmaasta karvasta. Pään maski on vaalennut kummallakin. 

Onkohan se tämä syksyn kaamos , joka saa ihmiset olemaan kärttyisiä ja haastamassa riitaa yhtenään. Taloyhtiössä nyt käydään sotaa pensasaitoja vastaan. Vaikka yhtiöjärjestykseen on tehty se muutos, että etu- ja takapihat ovat asukkaan hallinnassa, niin sen ovat jotkut unohtaneet tyystin. Ja nyt sitten uhkaillaan, että tullaan pistämään aitoja matalammiksi. No , minä ja naapurini olemme sitä mieltä, että istuttamamme aidat ovat omaisuuttamme. Ja koskapa me keskenämme pystymme kyllä sopimaan niiden korkeudesta, leikkaamme niitä tarvittaessa ihan itse. Joka pihalleni luvatta tulee ja omaisuuteeni koskee, saa kyllä kestää sitten seuraukset, sanon vaan. Pihallamme oleva omenapuu , jota olemme karsineet paljon, harmittaa vielä jotakuta joka ei edes tässä talossa asu, että vaatii sitä kaadettavaksi. Se kuulemma varjostaa. No naapurit eivät siitä valita, ja puu varjostaakin kyllä juuri sopivasti ihan omaa terassiamme. Että jos siihen joku koskee, niin silloin täällä kyllä on sota pystyssä. Minä en sitä jaksa ymmärtää ettei ihmisten anneta elää omaa elämäänsä. Että siihen puuttuu joku, jokakuvittelee, että paikka taloyhtiön hallituksessa antaa hänelle diktatuurin. Ans kattoo ny mitä tuleman pitää. Mutta jos tältä suunnalta kuuluu meteliä, tiedätte jonkun talloneen varpailleni pahemman kerran. Nih !!

Eipä sitä tällä kertaa muuta. Arki menee omalla painollaan. Remontointi on ollut nyt pikkuisen tauolla, mutta ajatukset muhii kyllä sitä ja tätä. Kunhan pääsen vauhtiin taas niin hmmm....voi isäntä parkaa.

Palaillaan Rapsutuksia rekuillenne. Puss och kram.

Joka päivä eläinten päivä

Muistin kyllä, että eilinen päivä oli eläinten päivä. Oltiin porukalla sienimetsässä. Isännälle tärkeä juttu, mutta myös koirilleja oli mukavaa keksiä jotain toimintaa heille. Ajattelen kuitenkin tästä eläinten päivästä itse, että en halua muistaa koiriamme erityisesti jonain päivänä, vaan joka päivä. Joka päivä sanon moneen kertaan, kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat ja osoitan sen myös. Ja toki, kun he pitävät minun kunnostani huolta joka päivä, voin tehdä saman palveluksen heille. Tiesittekö muuten, että jos pidennätte jokapäiväistä lenkkiä 10 minuuttia , se pudottaa painoanne 2-4 kiloa vuodessa. Ajatelkaa !!

Onnista on kuoriutunut oikea sienikoira. Vuosi sitten hänelle opetettiin suppilovahveron haju. Jo silloin Onni niitä löysi, mutta tänä vuonna kaverista on kuoriutunut täysverinen suppiksien etsijä. Ja löytää myös, joka kerta. Oma taistelunsa on siinä, että kaveri ei syö saalista vaan antaa poimia ne. Niin nopeita ei kumminkaan ole osattu olla, etteikö sinne massuun häviä ainakin muutama suppis. Viime viikonlopun saalis oli melkein kilo suppiksia, jos kummankin päivän saaliin laskee yhteen.
Valitettavasti Onni palaa emännälleen nyt tulevana viikonloppuna, joten tältä syksyltä on suppis-Onni tehtävänsä suorittanut. Että pitänee koittaa kouluttaa tuosta Essistä tuuraaja. Essi kyllä osaa sisällä leikkiä piilotusta ja löytää turhan nopeasti piilotetut namit. Täytyy koittaa samaa temppua suppiksien kanssa. Josko pelittäisi sitten myös maastossa.

Puutarha alkaa kääntyä syksyyn. Kesäkukat vetelevät viimeisiään. Keltaisia lehtiä on puutarhassa enemmän kuin tarpeeksi.
 Omenapuuhun ei tänä vuonna paljoa satoa tullut. Johtui varmaan kylmästä kaudesta juuri silloin kun kukkiminen oli parhaimmllaan. Pölyttäjät puuttuivat.

Kuten huomata saattaa. työhuoneeni seinällä on vain työtä koskevia oleellisia asioita . Missä tahansa olen ollutkin , olen aina sisustanut oman työtilani kuvilla, joka omin käsin tehdyillä ja/tai sellaisilla, jotka ovat muuten merkityksellisiäTuossa olevat taulut ovat tekemiäni.Nyt on muutaman päivän loma, mutta sitten tuonne pitäisi jälleen palata. Huomaan aina enenevässä määrin kaipaavani lisää omaa aikaa ja näitä omia tekemisiäni. Mutta vielä pitää jaksaa jonkun aikaa.

Meidän naisjoukkomme hajoaa ensi talvena, kun ensimmäinen meistä jää eläkkeelle. Se tulee olemaan iso muutos, hänestä on vuosikymmenien saatossa rakas ystävä ja tärkeä ihminen arjessa. en tiedä miten osaan ilman häntä olla. sen olemme päättäneet, että tiimi tapaa vähintään kerran kuussa kahvin merkeissä. Pidämme yhteyttä, sillä kuka hullu nyt vuosikymmenien kaverista luopuisi. En minä ainakaan.

Että sellaista täällä. Palaillaan taas ja muistakaa, joka päivä on eläinten päivä. Myös niiden jotka eivät kuulu siihen omaan poppooseen. kuljetaan silmät auki eikä jätetä puuttumatta, jos huomaamme jotain eläintä kohdeltavan huonossti. Sitä ei pidä sallia.

Puss och kram.

Massut kuntoon

Anicol Four Legs maitohappobakteeri on osoittautunut maineensa veroiseksi. Kyllästyin ruikkuiluun ja iänikuiseen antiloopin syöttämiseen (=antibiootti ). Kun hain Onnia varten Dorwestin puunkuorijauhetta, kyselin samalla mitä voisin Messiselle antaa. Myyjä sitten esitteli tämän tuotteen, koska oli sen hyväksi havainnut omille koirilleen. Otin kokeeksi  ja hyvin pelittää. Messisen massu ei enää ruikkuile eikä tarvitse yöllä ulos mennä, kun massu on vaivannut. Myös Onnille siitä tuntuu olevan hyötyä, sillä ulostemäärät on Onnilla pienentyneet. Ruoka siis imeytyy nyt paremmin. Tuota puunkuorijauhetta olemme käyttäneet keväästä asti tukemaan haiman toimintaa tavallaan eli ruuansulatusta. Kumpikin aine tepsii eikä Onni ole laihtunut yhtään kevään laihtumisen jälkeen. Poju on energinen ja ruokahalu on suorastaan valtaisa.
Onnille on muutenkin tämän vuoden aikana erityisesti tullut tapa huutaa ruokaansa. Tarpeeksi nopeasti sitä vissiin ei kukaan hänen mielestään tarjoile. Alahuuli väpättää, silmät pyöreinä katsoo Onni ja vinkuu; ruakaa ruakaa ruakaa...anna jo....miks kestää koko päivän. No, kyllä hän tottelee, kun komennetaan, mutta joka päivän show tämä on. Oscarin arvoinen suoritus joka kerta.


Kolmikko on koossa vielä pari viikkoa, sitten palaavat Onni ja Tiukumiina kotiin ja heidän emännälleen alkaa taas koira-arki. Joka Tiukun ja Onnin kanssa tarkoittaa sitä ettei omaa rauhaa niin kauheasti ole, koska he haluavat olla niin lähellä, niin lähellä. Rakastavat ihmisen seuraa. Ja Tiuku rakastaa loputonta leikkimistä. Typy täyttää 9v mutta leikkii kuin 1v vanha vintiö. Loputtomasti jaksaa hakea lelua. Ja loputtomasti myös jaksaa sinua tuijottaa ja pudotella lelua jaloillesi, jos et muuten ymmärrä sitä heittää.
Ihania ovat ja ikävä tulee.


Puutarhassa vielä kesäkukat kukkii ja omenapuukin on lehdessä vahvasti. Päivänliljatkaan eivät ole lehtiään kuivattaneet. Lämmin sää kukittaa pelakuita ja ahkerialiisoja kovasti. Siinä mielessä ihanaa kyllä. Viikonlopulla pitänee pestä takapihan laatat, kun tuppaa sammalta tulemaan. Ja samalla siivota ne kukat jotka jo ovat vähän kärsineen oloisia, pois penkistä. Ensi keväänä menee omenapuun alla oleva penkki uusiksi. Jotain japanilaistyylistä ehkä, selkeämpää ja hmmmm......enpäs kerro enempää. Katsotaan sitten.


Flunssakautta vietetään ja nyt huomaa miten työterveydessä on trendi jo muuttunut. siinä missä ennen pistettiin saikulle vähintään kolmeksi päiväksi, saa nyt yhden päivän. Niinpä meillä on töissä jatkuva kierre, kun ihmiset tulevat sairaina töihin ja levittävät ympärilleen sitten ns. yhteistä kivaa. Minä en ymmärrä mikä järki tässä on. ei se käsidesikään ihan joka asiaan auta. Tämäkö nyt sitten on se uusi todellisuus, joka on edessä tulossa. Voi voi, en muuta sano.


Mutta palaillaan ja sillä välin voikaa hyvin ja rakastakaa rekkujanne.


 Tässä on Ansku (Annabella), rescuekoira, joka etsii pysyvää kotia. Käykää tutustumassa Koirakamuille jeesiä- sivustolla, jos kiinnostuitte. Aivan ihana koira ja kaunis. Osaa jo kotiolot ja käytöstavat, iloinen ja rakastava. Jos minulla ei olisi tuota kolmikkoa , niin voisin kuvitella hyvin hänet itselleni. Mutta Ansku ei tarvitse pettymyksiä, joten on parempi minun pitää näppini poissa, vaikka kuinka haluttaisi. Pakko harrastaa realismia vaikka ei lainkaan haluaisi. Kaikkea paraasta tälle ihanalle tytölle toivon, on niin vienyt sydämeni.