4.10 kansainvälinen eläinten päivä

Tänään on kansainvälinen eläinten päivä. Tänään on hyvä miettiä mitä kaikkea se merkitsee.
Toivoisin, että jonain päivänä näitä ns. huomiopäiviä ei enää tarvittaisi vaan osaisimme ajatella asiat arkeen niin kuuluviksi, että niistä olisi tullut jo tapa elää. Rakkautta omille rekuillenne. Tuhannesti rakkautta romanian koirille sinne kauhujen keskelle. Menköön pyynnöt ja rukoukset heidän puolestaan perille.
Suokoon Luoja, että se kansa heräisi ja muuttaisi suuntaa, jos ymmärtäisivät mikä myös taloudellinen toimeentulo voi olla mahdollista lemmikkien parissa. Että se todella voisi tuoda työtä ja hyvinvointia ajan mittaan. hyvinvointia myös ihmiselle.
Luoja antakoon heille anteeksi nuo hirvittävät raakuuden rikokset, sillä minä en tunnu sitä voivan tehdä. Niin olen vajaavainen siinä suhteessa.

Rakasta, elä mukana ja ota hetkestä kiinni. Sinä ja se karvanapero perheessäsi.

Tytöt täyttävät marraskuussa jo 7v. Onni pojasta tulee tammikuussa 6v. Omat muruset, niin teitä rakastan. Kiitos kaikesta ja jatkukoon se vielä samanverran . Ainakin. Enemmänkin saa mieluusti mennä  ;)


Palaillaan. Pus och kram !

Juakse mutsi !!!

Essi on ollut huijari !! Jo yli vuoden. Tytär käräytti tämän diipadaapaksi luullun neidin, jonka päässä on lenkillä tuntunut kaikuvan vain Silja Linen tunnari. Ei oole ollut minkään valtakunnan kiire liikuksia.
Vaan HAHAH !! Mukavuudehaluinen ehkä olisi oikeampi sana tai sitten hän on ollut ihan korvakarvojaan myöten kyllästynyt äipän tahtiin.

Viime vuoden syksyllä jo tuli ostettua tämäntapainen juoksuvyö. Silloin ajattelin aloittaa sauvakävelyn Essin kanssa ja tämmöinen tuntui silloin hyvältä systeemiltä. Vaan hyllylle jäi kotona odottamaan aikaa parempaa.
Syyskuussa sitten murtui tyttären ansiosta vastarinta hölkkäämistä kohtaan. Ja ennakkoluulo myös etten kykenisi sitä harrastamaan kaikkien vaivojeni vuoksi.

Tytär vietti vapaataan täällä koirien luona (ovat putkiremppaa paossa) ja pisti vyöhönsä kiinni omat karvanaperot sekä Essin. Likka oli juossut mukana aivan into piukassa, ei puhettakaan perässä hiihdosta. Ja niin sitten oli pakko yrittää itsekin. Essi kiinni vyöhön ja menoksi. Ihme ja kumma, se sujui. Niin sitä sitten alkoi uusi harrastus. Nyt olen hölkännyt noin kolme neljä lenkkiä (siis osan lenkistä, älkääs ny liikoja luulko ) viikossa. Loput lenkaukset ollaan menty sitten reipasta vauhia muuten. Kunto on noussut tosi hyvin ja jaksan hölkätä kerralla jo pitemmän matkan ennenkuin pitää tasata hengitystä.
Paino on pudonnut toukokuusta 11 kiloa ja suunta on alaspäin. Olo tuntuu tosi hyvältä. Systeri ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin liikunnasta. Hän on aina ollut kova liikkumaan. Hänellä on todella hyvä motto; Liike on lääke.
Se pitää paikkansa, sillä nivelrikon vuoksi käytetty särkylääkkeiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Suosittelen lämpimästi. Mikäs sen parempaa kuin yhteinen harrastus karvanaperon  kanssa, jolla hyvät seuraukset kummallekin.

Mä jaksan leikkii paaaljon paaaljon kauemmin nykyään. Eiku lenkille taas !!


Sitten vielä muisin virkistämiseksi tämä kuva, joka on ja pysyy myös tuossa vieressä sivulla, kunnes asiat Romaniassa ja muuallakin maailmassa muuttuvat. Romanian pääministeri on juuri vierailulla täällä  suomessa Kataisen vieraana. Minun fiilikseni hänestä eivät ole hyvät. Kuinka kehtaa niin viattomalla naamalla selittää asioiden olevan niinkuin pitää ja hyvin romaniassa. Ei syrjitä romaaneja ei, ei tapeta koiria ei. Ihan ollaan puhtoisia. Kyllä tekisi mieli sanoa muutama painava sana hänelle, mutta eihän tuollaiset poliitikot mitään kuuntele eivätkä milläänsäkään ole jos heitä moititaan. Minä heittäisin ulos maasta nootilla, että tuleppa uudestaan kun olet asiat saattanut oikealle tolalle. Sille elämää kunnioittavalle.

Viimeinen rivi on näköjään jäänyt vajaaksi. Siinä lukee siis; The battle has just begun, its not over.


Rakkautta, haleja ja rapsutuksia rakkaille rekuillenne. Niiden myötä menee se rakkaus myös ajatyuksien siivin romaniaan.

Palaillaan. Puss och kram <3

Dear Lord !!

Juu, tiedän että Sinulla on mahdoton kiiire meidän ihmisten kanssa. Me kun keksimme kaikenlaista toimintaa ja tekoja , joita on syytä oikaista raiteilleen.  Ehkä Sinulta sen takia on nyt jäänyt tosi tärkeä asia hoitamatta. Että jos mitenkään voisit, niin katsoisitko vähän tännepäin. Kerron sinulle miksi Sinua nyt häiritsen puuhiltasi.

Romaniassa, kyllähän sinä sen maan tiedät, on menossa ihmiskuntaa kuohuttava suuri rikos. Sen kohteena ovat viattomat eläimet, mutta myös lapset. Romaniassa on nyt hyväksytty (minun tietämykseni mukaan) laki, joka sallii kadulla elävien koirien/kissojen massateurastuksen. Sanovat sitä eutanasia-laiksi, kun haluavat kaunistella asiaa jotenkin. Ehkä haluavat huiputtaa Sinuakin, vaikka se pitäisi tietää ,ettei sellainen onnistu.  Siellä nyt rynnivät pitkin katuja nuo lahtarit jättäen jälkeensä kauheaa katseltavaa. En katso. En kestä sellaista pahuutta julkisesti enkä edes salaa katsoa. Minua oksettaa sellainen pahuus ihmisessä, joka saa aikaan tuollaista. Kadut Romaniassa ova nyt täynnä kärsimystä ja viattomien tuskaa. Että voisitko mitenkään nyt katsoa sinnepäin ja tehdä jotain. Nopeasti !!

Minua huolettaa myös lasten henkinen olotila. Heidät on pakotettu katsomaan tätä kaikkea, laitettu seisomaan valokuvattaviksi näiden viattomien eläinten ruumiiden viereen kuin sotatantereella konsanaan. Eikä mikään instanssi missään päin maailmaa liikahda minnekään suuntaan. Ei edes sano ettei näin saa tehdä. Millainen lapsi kasvaa tuollaisen trauman keskelle, sitä voi jokainen tykönänsä miettiä. Ja millaiseen ajatusmuottiin he kasvavat. Mitä vanhemmat kylvävät, sitä lapset aikuistuessaan niittävät. Kuinka helposti tämmöisestä väkivallan teosta eläimiä kohtaan voikaan hypätä väkivallan tekoon ihmistä kohtaan. Tosi pienellä askeleella, kun mitään kunnioitusta elämää kohaan ei ole.

Sanot, että lapset ovat Sinulle tärkeitä. Että lasten on valtakunta ja taivas. Mieti nyt tarkemmin minkälainen lauma sinne on tulossa, jos sallit tämän jatkuvan. Mikä minä olen Sinua neuvomaan?? Ihan Sinun oma kasvattisi, joka on oppinut, että tärkeintä ja suurinta on rakkaus, myötätunto ja ihmisyys. Senhän sinä itse olet niin monin tavoin minulle elämäni varrella opettanut. Niillä eväillä minä nyt Sinua herättelen.

Romaniassa olevat eläinten suojelijat yrittävät epätoivoissaan tehdä mitä voivat. Heiltä puuttuu kuitenkin paljon asioita, välineitä auttamiseen. Ei ole riittävästi suojia joihin laittaa näitä onnettomia, ihmisen pahuutta pakenevia eläimiä. Ei ole rahaa ruokkia näitä nälkäisiä, ei rahaa lääkäriin ja lääkkeisiin. Pienet asunnot ovat täynnä koiria ja kissoja. siellä he yrittävät pyörittää arkeansa eläinten keskellä . Ja kestää sitä lohdutonta näkymää kaduilla. Kun haluaisi pelastaa eikä pysty. Kyllä Sinun nyt jos koskaan pitäisi luoda katseesi heihin ja auttaa. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen ja koirillani on asiat hyvin. Minun vahtimisestani saat levätä ja kohdistaa kaiken apusi nyt tuonne onnettomaan maahan.

Yriän auttaa millä pystyn, mutta se tuntuu kovin vähältä. Sanojen säilä on se yksi keino ja myönnänkin jo käyttäneeni sitä. Kun Romania on sulkenut englanninkieliset sivunsa, laitoin Romanian Eu-edustustoon nootin tästä skandaalista. Ja mietin nyt kuumeisesti minne muualle voisin tökkäistä . Unicef lasten vuoksi?? Green Peace eläinten vuoksi?? Eu:n komissari ,koska Romania ei noudata yhteisiä sopimuksia??

Näitä mietin.  Teiltä kaikilta muilta pyytäisin apua, mitä nyt sitten ikinä voittekaan tehdä. Lahjoituksia Romaniassa toimille järjestöille; esim Koirakamuille jeesiä( https://www.facebook.com/koirakamuile ), Kulkurit (http://kulkurit.fi/ ). Rahalla saadaan ruokaa,lääkkeitä ja lääkärinapua. Autetaan näitä eläimiä auttavia ihmisiä selviämään . Itse avustan kuukausittain koirakamuja. Nyt pitää kaivaa myös lisää ylimääräistä. Lahjoituksen antaminen on nyt tässä tilanteessa se nopein apu menemään perille. Mutta mitä tahansa muutakin apua , ruokaa & lääkkeitä yms, varmasti ottavat vastaan.

Nyt jos koskaan tarvitaan yhteisöllisyyttä. Ympäri Eurooppaa on osoitettu mieltä lähetystöjen edessä. Myös Romaniassa parlamentin edessä. Tällaista ei voi hyväksyä, ei suvaita. Auta jos voit, auta tavalla, jonka koet itsellesi parhaaksi. Jos ei muuta, niin anna äänesi ja mielipiteesi kuulua. Älä käännä katsettasi muualle ja sano, auttakoot ne jotka osaa sen tehdä. Minkä tahansa pähkinän voit kekoon tuoda, on tärkeä ja merkityksellinen osa sitä kekoa.

Kiitos Luoja tuokiosta ja siitä, että kallistit korvaasi tänne. Toivon, että Sinä autat myös, etkä vain opeta. Ja tiedän kyllä  senkin, että korvaasi on kantautunut rukouksia. Apuasi tarvitaan pikaisesti, kiitos !

Terveisin Liftari ja Essi

PS. Haleja kaikille ja rakkautta rekuillenne. Kuinka etuoikeutettuja he ovatkaan ja kuinka ihanaa heidän pyyteetön rakkautensa onkaan <3

Syksy tassutusta

                                                       Onks Jekkuu näkyny !!

Joo, me ei tykätä naapurin Jekusta. Onni on päättäny. Se nimittäin kyttää meiän Essii ja se ei kyl sovi sit olleskaan. Eihä se ees oo mikää rapsoni, se o joku ranskan buldooogi tai jotain semmosta. Joku kikolo kummiski ja hirvee räkimään aidan takan. Me ei yhtään.....ei ainakaa enste. Se oli sekunnin nopeempi.

Tääl se Jekku o yleensä ollu !! Kuka hitsi o vetäny tommosen jonku muavin toho ?? Jeeekkuuuuu huhuuu, tääl mä ole, kunnes sää ol näkyvis??

Jerobeam Kyttä ja Fiini Tiukuriini eli etsivätoimisto Suhossaalistajat. Hei mä kuuli jotai tuolt !!!

Se oli takuusti tualla. Ainaki se viime kesän oli siäl. Hitsi ku joku mölys ja se läksi. Se Suhonen. Se ku murisi , ku sitä heivattii aidan toisel pualel lapio pääl. Mä olisi helpommal tehny siit selvää.

Vaariki o aikalail jo kunnos. Vaiks ei se kyl viäl pääse mun peräs, jos mul tulee jottan miäleen. Ei se pysty muuta ku huutamaa. On sil äijäl ääntä, mää vaa sanon. Varmaa ootte kuullu teki.

Kyl nii on et tämä piha suhoset on mun. Sitä varte äippäki on aitaa varmistanu verkol. Vaiks se teki sen jotenki hassust, ku ny niit Suhossii ei sit ol enää näkyny. Iltasi me ollaa kuultu kyl, et naapurim pualell kropisee ja se on varmaste siäl se Suhone. Mut ei tul tänne. En ymmärrä.

Iha sama, mä nukun ny. Katellaa sit myähemmi illal jos se Suhone olis pihal. Mummiki ain näyttä lampul valo sillo. Vaikkem mää mittää semmost tartte. Ja mitä varte se muute ain menee sinne yksi sen lamppus kans ja kiärtä pisim piha. Me päästää vast sit sen jälkke sinne. Se ain unohta otta meiät mukkaa.

Et semmost täält ny kuuluu. Terveissi vaa
toivoo  Essi, Tiuku ja Onni

Hiljaa hiljaa hiivitään...

                                           Näin söpöä ei voi häätää mistään !!!

Niinpä niin. Miten sitä voikaan kymmenen kiloa parsonia hypätä sänkyyn niin, etten siihen herää. No  varovasti tietenkin ja jalkopäähän. Aamulla sitten herään siihen , että jalkopäässä kuorsaa Onni todella tytyväisenä ja Tiukun naama on tyynylläni. Essi on ainoa, joka ei ole sänkyyn tunkenut. Joko ei ole harmitukseltaan kyennyt tai sitten vain nauttii oman sänkynsä rauhasta.  
 

                           Naruleikkiä avaruusolion kanssa...alias Onni

Suuremmitta mölinöittä on yhteiselo sujunut, joka on hyvä asia. Itse alan olla aika loppu ätä huushollirallia, kun miehestä ei nyt mitään apua ole. Tosin nyt on pikkuisen helpottanut, kun kipsi on poistettu ja minun ei enää tarvitse vahtia portaissa kulkemista. Sen tilalle olenkin saanut sitten stressin siitä, ettei mies millään tahdo uskoa varoituksia jalan heikkoudesta. Hyvä ettei maratonille ilmoittaudu yksintein. Miehiin on selkeästi sisäänrakennettu systeemi, jolla he kuulevat vain puolet siitä mitä sanotaan ja lopun ymmärtävät miten haluavat. Yleensä aina väärin. Huoh !

Mieluisia vieraita kävi ja heidän kanssaan tuli käytyä  Turun Linnassa pitkästä aikaa. Elähdyttävä elämys ja ihana katko arkeeni ja siihen raatamiseen. Linnassa oli minusta paljon uutta ja kivasti järjestettyä historiaa. Videoesitys Turun Linnan rakentamisen eri vaiheista oli hieno ja anoi hyvän kuvan koko prosessista. Ihmettelen miten ihmiset ovat moiseen saavutukseen yltäneet, kun mitään tämän päivän vempeleitä ei ole ollut. Kaikki on tehty hevos- ja miesvoimalla. Käsityöt, niin puiset kuin kankaisetkin ovat aivan uoeita. Mikä ihana asia, että ne ovat tallella meidän ihasteltavina.

Aidan pressu on paikoillaan. Sitä ei käy pois ottaminen, sillä Onni ei vaan opi sietämään naapurin poikia, varsinkaan Jekkua. Eikä Jekku kestä Onnia senkään vertaa. En tiedä mikä  siinä on, mutta jotenkin sydämeni sykkii kyllä tälle Jekulle. Jekun luonne on ehkä niin parsonimainen, vilkas ja kekseliäs jääräpää. Ihana pikikupakkaus koiraenergiaa jäntevässä kropassa. Ja ne korvat ovat parasta. Jekku on rodultaan ranskanbuldogi, ei mikään lempirotuni, mutta luonne paikkaa sitä mikä muuten puuttuu. Kaikki koirat ovat minusta arvokkaita elollisia olentoja, mutta myönnän kyllä, että rotusuosikkeja on.  Kauneus on aina katsojan silmässä ja jokkaisen kaunis ei oo kaikkien kaunis. Niin se vaan menee.

Aika on kulunut tänä kesänä melkein vain huushollihommissa ja isäntää palv…. siis hoivatessa. Mitään omaa aikaa harrastamiseen ei ole sillä tavalla jäänyt. Ja jos olisi jäänyt, energiavarastot olisisvat kumminkin olleet tyhjät. Mutta ehkä  se tästä. Katotaas kui eukon käy. Palaillaan, kun on enempi jotain kirjoitettavaa.

Rakkautta rekuillenne. Puss och kram.

Muistiaisia

Tällainen ihanuus on ilmestynyt katukuvaan täällä. Jakokaappeja kadun varsilla on maalattu erilaisilla aiheilla ja nyt on yhdelle kadulle keskustaan ilmestynyt tämä. Aivan mahtavaa, että noita harmaita ikävännäköisiä kaappeja kaunistetaan maisemoinnilla. Tätä on tehty jo useampi vuosi ja hämmästyttävän rauhassa ovat saaneet myös olla töhrijöiltä.

Ja sitten niitä varsinaisia muistiaisia tuulisten poikien eli  Tuiskun ja myrskyn innoittamina.



Tässä Essi pikkuisena







Ja siskonsa Tiuku myös , huomaa Tiukun korvat.



Onni, eikö olekin ihanat leuat

Tiuku käänsi korvansa pystyyn hampaiden tullessa. Ja siihen jäivät. Mutta Tiuku ei olisi Tiuku ilman näitä kkorvia.

Essistä ja Onnista tuli näin söpöjä aikuisina. Ja huomattavasti Tiukua pörröisempiä. Hassua ajatella, että Tiuku on Essin sisko, kun ovat niin erinäköisiä tyypiltään. Mutta parsoneita kaikki tyyni. Parsonpentueessa voi olla sekä sileämpää karvoitusta ja tätä pörrökania.

Essi on kuin ilmetty äitinsä ja Tiuku tullut taas isäänsä. Onnilla on eri äiti, eli Essin ja Tiukun äidin, Donnan ensimmäisestä pentueesta oleva Milli. Sukupuuta jos kertoisi Ovat Pardonnas Sweet Esmeralda eli Essi ja Pardonnas Tinkerbell eli Tiuku Mojovan Madonnan(Donna) ja Gwragged Dawns Four Wheeler (Tarmo) tyttäriä.

Pardonnas Porthos eli Onni on siis Pardonnas Athenen eli Millin ja Jacksonvilles Glenin eli Klenin poika.

Tytöt täyttävät tänä vuonna marraskuussa 7 vuotta jo. Aika menee kuin siivillä, liian nopeasti.

Tämmöistä tällä kertaa. Palaillaan.

Puss och kram. Haleja rekuillenne ja voikaa hyvin.

Sateenkaaren tuolla puolen.......

Vili on poissa.

Blogien kautta sinut löysimme ja saimme lähemmin sinuun tutustua ajan kuluessa. Monia asioita matkan varrella jaoit Essin kanssa, kokemuksia ja onnistumisia.

Suru emännälläsi on suuri. Haluaisin kuitenkin tämän kappaleen myötä muistaa niitä kaikkia iloisia ja mukavia asioita joita toit isäntäväkesi päivään. Ja muistuttaa myös siitä, kuinka paljon hyvääkin maailmassa on. Vilikin sai sitä kokea hyvän kodin puitteissa, vaikka elämisen alku ei ollutkaan ihan niin mahtavaa.

 Liian pian sinä lähdit sinne sateenkaarelle. Mutta kohtaloitamme ohjaa joku niin paljon isompi voima, ettei sitä vastaan juuri mitään voi sanoa. Kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Vaikka sitä ei aina se pieni lapsi sisällämme jaksakaan eikä tahdokaan ymmärtää.

Israel Kamakavivo´ole; Somewhere over the rainbow/What a wonderful world



Pekko on poissa

Myös naapurissa on murhetta, joka koskettaa meitäkin. Essin kaveri Pekko nukkui pois 16-vuotiaana. Essi ja Pekko tutustuivat toisiinsa muuttaessamme nykyiseen kotiimme. Ja yhteinen sävel löytyi heti, sanotaan miä sanotaan kissoista ja koirista. Pekko oli onnekas kisu myös, sillä hän sai elää rakastavassa kodissa. Nyt on Carlos-kissa yksin vailla kaveria. Carlos on rescue-kissa siinä mielessä, että hänet oli hylätty eikä omistajaa löytynyt lapuista huolimatta. Ja niin Carlos sitten jäi tähän rakastavaan kotiin.

Myös tähän sopii tuo kappale jonka valitsin. 

Haleja <3