Massut kuntoon

Anicol Four Legs maitohappobakteeri on osoittautunut maineensa veroiseksi. Kyllästyin ruikkuiluun ja iänikuiseen antiloopin syöttämiseen (=antibiootti ). Kun hain Onnia varten Dorwestin puunkuorijauhetta, kyselin samalla mitä voisin Messiselle antaa. Myyjä sitten esitteli tämän tuotteen, koska oli sen hyväksi havainnut omille koirilleen. Otin kokeeksi  ja hyvin pelittää. Messisen massu ei enää ruikkuile eikä tarvitse yöllä ulos mennä, kun massu on vaivannut. Myös Onnille siitä tuntuu olevan hyötyä, sillä ulostemäärät on Onnilla pienentyneet. Ruoka siis imeytyy nyt paremmin. Tuota puunkuorijauhetta olemme käyttäneet keväästä asti tukemaan haiman toimintaa tavallaan eli ruuansulatusta. Kumpikin aine tepsii eikä Onni ole laihtunut yhtään kevään laihtumisen jälkeen. Poju on energinen ja ruokahalu on suorastaan valtaisa.
Onnille on muutenkin tämän vuoden aikana erityisesti tullut tapa huutaa ruokaansa. Tarpeeksi nopeasti sitä vissiin ei kukaan hänen mielestään tarjoile. Alahuuli väpättää, silmät pyöreinä katsoo Onni ja vinkuu; ruakaa ruakaa ruakaa...anna jo....miks kestää koko päivän. No, kyllä hän tottelee, kun komennetaan, mutta joka päivän show tämä on. Oscarin arvoinen suoritus joka kerta.


Kolmikko on koossa vielä pari viikkoa, sitten palaavat Onni ja Tiukumiina kotiin ja heidän emännälleen alkaa taas koira-arki. Joka Tiukun ja Onnin kanssa tarkoittaa sitä ettei omaa rauhaa niin kauheasti ole, koska he haluavat olla niin lähellä, niin lähellä. Rakastavat ihmisen seuraa. Ja Tiuku rakastaa loputonta leikkimistä. Typy täyttää 9v mutta leikkii kuin 1v vanha vintiö. Loputtomasti jaksaa hakea lelua. Ja loputtomasti myös jaksaa sinua tuijottaa ja pudotella lelua jaloillesi, jos et muuten ymmärrä sitä heittää.
Ihania ovat ja ikävä tulee.


Puutarhassa vielä kesäkukat kukkii ja omenapuukin on lehdessä vahvasti. Päivänliljatkaan eivät ole lehtiään kuivattaneet. Lämmin sää kukittaa pelakuita ja ahkerialiisoja kovasti. Siinä mielessä ihanaa kyllä. Viikonlopulla pitänee pestä takapihan laatat, kun tuppaa sammalta tulemaan. Ja samalla siivota ne kukat jotka jo ovat vähän kärsineen oloisia, pois penkistä. Ensi keväänä menee omenapuun alla oleva penkki uusiksi. Jotain japanilaistyylistä ehkä, selkeämpää ja hmmmm......enpäs kerro enempää. Katsotaan sitten.


Flunssakautta vietetään ja nyt huomaa miten työterveydessä on trendi jo muuttunut. siinä missä ennen pistettiin saikulle vähintään kolmeksi päiväksi, saa nyt yhden päivän. Niinpä meillä on töissä jatkuva kierre, kun ihmiset tulevat sairaina töihin ja levittävät ympärilleen sitten ns. yhteistä kivaa. Minä en ymmärrä mikä järki tässä on. ei se käsidesikään ihan joka asiaan auta. Tämäkö nyt sitten on se uusi todellisuus, joka on edessä tulossa. Voi voi, en muuta sano.


Mutta palaillaan ja sillä välin voikaa hyvin ja rakastakaa rekkujanne.


 Tässä on Ansku (Annabella), rescuekoira, joka etsii pysyvää kotia. Käykää tutustumassa Koirakamuille jeesiä- sivustolla, jos kiinnostuitte. Aivan ihana koira ja kaunis. Osaa jo kotiolot ja käytöstavat, iloinen ja rakastava. Jos minulla ei olisi tuota kolmikkoa , niin voisin kuvitella hyvin hänet itselleni. Mutta Ansku ei tarvitse pettymyksiä, joten on parempi minun pitää näppini poissa, vaikka kuinka haluttaisi. Pakko harrastaa realismia vaikka ei lainkaan haluaisi. Kaikkea paraasta tälle ihanalle tytölle toivon, on niin vienyt sydämeni.

Monta monessa

Jaaha, töihin palattu ja kaikenmoista hulinaa on ollut. Niin itsellä kuin koirilla.
Tiukua käytettiin lääkärissä, kun neiti alkoi korviaan kaivella ja ravistella. No korvatulehdushan siellä oli ja sitä nyt hoidellaan. Kuuri loppuu koht´sillään ja nähtäväksi jää tokeniko sairaus sillä vai joudutaanko käymään uudelleen Toivottavasti menee.
Myös essi on kantanut kortensa kekoon harrastamalla vatsan löysäilyä. että piti hakea Tylosin-kuuri jälleen. Ja Luoja suokoon, että se alkaisi vaikuttaa, sillä olen saanut jo tarpeeksi näitä "lahjoja" lattialle. Piristävää tulla kotiin ja ruveta ensi töikseen siivoamaan. Ah ja voi.

Nämä kaksi osaavat kerjäämisen taidon. siinä sitä möllötetään niin viattoman oloisina, eikä mitkään vatsanpurut tai löysäilyt näiden kahden ruokahalua (lue ahneutta) hillitse. 

Onnia käytettiin myös verikokeilla sen alkuvuoden haimaatulehduksen kontrollissa. tulokset varmaan tällä viikolla tulevat. Siinä missä Essi on hoitomyönteinen ja rauhallinen, on Onni totaalisen paniikissa ja valmis karkaamaan tilaisuuden tullen. Ja kun tilaisuutta ei tule, niin hän sitten kiljuu. että niskalenkkiotteeksi meni jälleen. Ja omaa sydäntä kouraisee toisen pelko. Yrittää rauhoittaa häntä kaikin keinoin ja antaa ymmärtää ettei hätää ole ja kaikki hyvin, mutta Onni ei tykkää elleistä muuta kuin etäisyydeltä. ei murise eikä pyrikään puremaan, mutta ilmoittaa muuten ettei tykkää koko touhusta.

Nyt sitten vaan kädet ja sormet ristiin, että arvot ovat korjaantuneet.

Sitten siihen remonttiin ja kuviin. Keittiön pöytä ja tuolit ovat nyt tällaiset.

Ja vielä tuli maalattua portaiden viereen piironki.

Jottei elo oisi liian yksitoikkoista ja hommat loppuisi niin remontti laajeni makuuhuoneeseen. Sinne ostin pari uutta yöpöytää (IKEA) ja ne ovat valkoiset. No koska sänky ei ole valkoinen, se on siis maalattava. Juu, sen jo ilmoitin miehelleni. Tapeteista en sen sijaan puhunut vielä mitään. Mutta suunnitelmani on laittaa sängyn takana olevaan seinään uusi tapeetti ja maalata muut seinät valkoisiksi tai vaaeiksi. Luonnonvaalea kuulostaa hyvältä, mutta värisävy varmaan määräytyy sitten tapeetin mallin mukaan. jotain graafista ja voimakasta , mutta hillityn kaunista kuviota haen. Yhden mallin jo näin ja se oli kyllä kaunis. Yhteen seinään riittää muutama rulla. Mutta askel kerrallaan. ettei mies saa stressiä. Mullahan sitä ei rempasta tule, se on vain kivaa.

Näillä näkymin koirakerho on koolla lokakuun puoleen väliin asti ja sitten palautetaan pari hyyryläistä omaan kotiin. Olen niin tottunut heihin ja tulen taas kaipaamaan heitä ihan karmeasti. Mutta laina on lainaa ja kaipaahan se heidän oma äippänsä heitä. Tilanne on hänen opintojensa sanelema juttu. Koirat ovat täällä tutussa hoivassa jotta hänellä on työrauhaa nyt opintojen teettäessä kovasti työtä, jonka tekemiseen on oltava oma aika ja rauha.

Olin viikonlopulla käymässä rakkaiden vieraiden Alexin ja mervin kanssa koirien hyväksi järjestetyllä kirppiksellä. Kaikenlaista kivaa oli tarjolla ja minun mukaani tarttui patsas. Ja sen lisäksi kana, joka kotiportilla yritti karata, mutta Mervi sai kiinni. ja niin sitten kanan oli nieltävä kohtalonsa ja hän päätyi tänne.

Ihailen todella noita aikaansaavia ja ahkeria naisia, jotka omien töittensä ja perheidensä lisäksi jaksavat järjestää näitä kirppiksiä avustaakseen koiria niin Romaniassa kuin täällä. Tämän kirppiksen kohteina oli Romaniassa oleva koirien turvakoti ja Sipoossa oleva espanjan koirien vanhainkoti. Siellä vanhuutensa päiviä turvassa ja rauhassa saa viettää vanhat koirat, joita ei ole adoptoitu. kaikkihan haluavat vain nuoria tai pentuja. Ymmärrän sen hyvin, mutta on todella hieno asia nämä koirien vanhainkodit. Vanhuuttaan hylätyt koirat saavat ikäänkuin uuden elämän ja arvoisensa eelämän. Minulta ei ymmärrystä eikä sympatiaa ihmiselle joka hylkää vanhan koiran kadulle, kun ei viitsi ssitä hoitaa. Sen ymmärrän, jos oma elämäntilanne pakottaa antamaan koiran joko eläinsuojaan tai jollekin toiselle joka siitä sitten huolehtii. Mutta se on anteeksiantamatonta, että dumpataan kadulle.
Itselläni on se kanta koiran hoitoon, että jos talous menee tiukalle, säästän itsestäni, mutta koira saa kaiken sen mikä sille kuuluu ja minkä hän on saanut aiemminkin. 

koirakamuille jeesiä yhdistyksen facebook sivuilla on adoptoitavia koiria ja sitä kautta voi myös ryhtyä jonkun koiran kummiksi. Kummimaksu on ihan se summa jonka itse haluaa antaa kuukausittain. Romanian oloissa jo 10 € on paljon ja silläkin saa jo ruokaa  koiralle. Yhdistyksellä on hyvät kanavat pitää huolta siitä, että lahjoitetut avustukset, niin tavarat kuin rahat menevät kohteeseen ja koirien hyväksi. He ovat myös käyneet paikan päällä ja yleensä silloin myös jotkut onnekkaat karvatassut ovat päässeet tänne uusiin koteihin ja uuteen elämään.

Haleja ja rapsutuksia rekuillenne ja muillekin karvanaperoille. Voikaa hyvin ja palataan taas.

Puss och kram <3

Töihin !!

Loma on lusittu ja arki alkaa. Kolnikko on koossa vielä elokuun ja syyskuun todennäköisesti. Tyttären koulu ja sen tehtävät vaativat aikaa, eikä sitä oikein kahden karvatassun seurassa pääse niin täysipainoisesti tekemään kuin pitäisi. Niinpä helpotetaan kaikkien olotilaa ja koirat ovat mummolassa pitempään. Mikäs mukavampaa. Meille, sillä tytär kyllä kärsii ikävää. Mutta joskus vain asiat vaativat mitä vaativat ja siihen on sopeutuminen. Meille rakkaat koiruudet ovat täällä kuin kotonaan ja lauma pysyy kasassa , kun sen pitää kasassa. hyvin sietävät toisiaan. Olenpa nähnyt Onnin pusuttelevan Essiä, joka kainosti sietää sen. Mutta jos poju ei malta lopettaa pusuttelua, Essi antaa merkin kävelemällä pois tilanteesta. Onni tulee hakemaan mummilta lohtua.

Onni makoilee suvereenisti suurinpiirtein missä haluaa. Ei voi kieltääkään, kun on niin söpis. selkeästi Onni myös yhä edelleen rakastaa pihaa ja tavan takaa oviaukosta kuuluu kiljaisu "Onni pois kukkapenkistä". 

Kesäloma oli osittain työleiri remontin takia ja osittain piipahdus ulkomailla. Keittiön tuolit ja ruokapöytä maalattiin. Pöytä on nyt valkoinen ja kolme tuolia myös. Loput kolme tuolia saivat mustan värin. Mustissa tuoleissa on vaalea pehmuste ja valkoisissa musta, lattialle tuli mustavalkoraitainen matto. Kuulostaa ehkä pahemmalta kuin miltä näyttää. Kunhan saan kuvat siirrettyä kamerasta niin näette. Pöysän pinnalle tuli lasilevy, joka suojaa maalipintaa. Vielä on tarkoitus laittaalasin alle jokaisen istujan kohdalle "tabletti" tyttäreni ottamista valokuvista mustavalkoisina.
Etupihalla korjasimme hiekka/sora-osiota, sillä sieltä puski ylös rikkaruohoa. laitoimme suojakankaan alle ja sorat takaisin päälle. Jätin sieltä pois siinä olleet laatat ja nyt on tarkoitus saada siihen pari isompaa kiveä koristeeksi. Joten ei siitäkään vielä kuvaa.

Nuo pienet laatat siis ovat poissa ja tuo ympyrä. Sora on samaa punaisen ja valkoisen sekoitusta kuin ennenkin.

Lomailemassa muutaman päivän ajan kävimme Gdanskissa  Puolassa. Hotellimme oli joen varrella vanhassa kaupungissa. Hotel Hansa on viihtyisä ja siisti hotelli sopivalla paikalla. Siitä käsin oli hyvä kiertää vanhaa kaupunkia kävellen. Ainoa mikä hiukan harmitti oli se, että mitään muita puoteja ei oikein ollut kuin meripihkakoruja, matkamuistoja tai muuta "krääsää" myyviä. Kadut olivat täynnä kojuja , samoin rantakatu ja samat tavarat siellä. Museot ja nähtävyydet myös hiukan huonosti merkitty sekä turistikartalle että kadulla. Ihmiset olivat palvelualttiita kaupoissa ja ravintoloissa. Hintataso ei myöskään ollut mikään hurja. Lentokentältä tulimme taksilla hotellille, matka kesti ehkä puolisen tuntia ja maksoi 15 euroa. täällä ei sillä hinnalla sellaista matkaa tuohon hintaan ajella. Euron kurssi slotiin nähden on edullinen meille. Puhdasta oli myös, kaduilla ei roskia näkynyt. Joki ei näyttänyt kovin puhtaalta vaan saviselta ehkä ja sitä pitkin olli turisteja kuskaavia veneitä aamusta iltaan. Lentohan sinne ei kauan kestä, vain tunti ja vartti. Kyllä kohdetta voin suositella pikavisiitteihin. Kaupungin tarjonta on katsottu aika pian. 

Löman päätteeksi oli tarkoitus uittaa koiria, mutta Ruissalon koiraranta oli täynnä. Vähän matkan päästä löysimme pienen pukaman johon päästimme koirat kahlaamaan, jotta saivat viilentää itseään. Essi ja Onni olivat niin mielellään uineet oikein, mutta emme päästäneet kuin kahlaamaan kun emme tienneet olisiko se ollut luvallista. Kotiin tullessa pesin koirat niin saivatpahan viilennystä suihkusta sitten.

Tämmöistä täällä. Palaillaan kuvien kera toisen kerran. Sillä aikaa, rakastakaa ja hellikää rekkujanne (kuten varmasti teettekin). Ja voikaa hyvin, kesää on vielä jäljellä.

LOMALLE LOMPS !!

Nyt se alkoi. Meiän laatuaika, se pisin sellainen vuodessa. Neljä viikkoa omaa aikaa omia asioita, omaan tahtiin. 

Me ollaa äitin kans yhes ja sitte taas yhes.....

Essin kanssa jouduttiin viime viikolla lääkäriin, kun typy kävi niin laiskaksi lenkillä. Ja ravisteli päätään. epäilin korvia, jotka hiukan punoittivat, mutta en ollut varma. Ja huolestutti, josko kyseessä onkin jotain vakavampaa. Niin sitten varasin elliltä ajan. Sinne ajellessa typy istui sylissäni ja minusta hän oli turhan lämmin. 

Niin sitten elli mittasi ja lievä kuumehan typyllä oli. Sydänäänet ja keuhkoäänet olivat ihan ok. Ulkoisessa korvakäytävässä ei näkynyt eritteitä, vain punoitusta. Joten diagnoosiksi epäiltiin välikorvan tulehdusta. Joskin elli sanoi, että joskus koirille tulee mystisiä tulehduksia, joita ei saada selville mistä ne johtuvat. Ja ne menevät sitten antibioottikuurilla tiehensä.

Niin nytkin aloitettiin antibiootti ja annettiin myös kipulääkitys kuumetta alentamaan. Jos kuume ei olisi laskenut ja oireet jatkuneet, olisi ollut uusi reissu tiedossa verikokeineen ja ties mitä muuta.

Nyt kuitenkin asiat on korjaantuneet ja tilanne rauhoittunut emäntää myöten.

antibiootin kanssa käytiin sellainen episodi, josta en ole kylläkään hyvilläni. Syyttävän sormeni osoitan lääketehtaille. Vieläkin ne elävät siinä kuvitelmassa, että koiran lääkkeessä on oltava makua, koira ei heidän mielestään lääkettä muuten ota. Ja niin siinä sitten kävi, että ensin annetussa antibiootiss oli jauhettua porsaanmaksaa makuna. Onneksi en ehtinyt antaa kuin yhden, jonka jälkeen joku takaraivossa nosti päätään. Mietin, että olipas metkan värinen tuo lääke. Ja kävin netissä tutustumassa selosteeseen. Kirosin hartaasti ja soitin ellulle lääkkeen vaihtamisesta. Se ei ihan niin helposti käynyt , kun vstaanotossa oli harjoitteleva apulainen. Yritti kovasti saada minua jatkamaan kuuria kun yhdestä tabletista ei vielä aamuun mennessä ollut tullut oireita. Vastasin, että jos nyt 10 päivää syöttelen tätä koiralle , joka on allerginen possulle muun muassa, niin vaikeuksia tulee ja sitten lääkitään niitä. sanoin tiukasti muitakin antibiootteja löytyvän ihan varnmasti, joissa makuja ei ole. eiköpä tarjonnut sitte amoksilliinia, johon vastasin Essin tiedoista löytyvän kyllä merkinnän senkin sopimattomuudesta.

Ajatella, että heidän oli sitten soitettava resepti apteekkiin, sillä kaikissa heidän varastossa olevissa lääkkeissä on makuaineita.

Joo, just tälleen aattelin. Ja pistin ärhäkän sähköpostin menemään sen antibiootin valmistajalle noista makuaineista. Kyllä koiran saa lääkkeen ottamaan muutenkin. Murrrkele.

No nyt alkoi siis loma. tiedossa on pöytäryhmän maalaamista , jotta se sopii uusittuun keittiöön. Pöydästä tulee valkoinen ja tuoleista joka toisest valkoinen ja toisista musta. Eli kolme valkoista ja kolme mustaa. Pehmukkeet pitää ostaa uudet, valkoisia ja mustia. Pöydälle laitan lasilevyn, joka on helppo pitää puhtaana ja suojaa maalia. Ajattelin laittaa lasilevyn alle mustavalkoiset a3:sen kokoiset valokuvat jokaisen tuolin kohdalle. Tyttärellä on ihania maisemakuvia, hänestähän valmistuu valokuvaaja ensi keväänä, ja hänen kuviaan aattelin sitten käyttää tähän ideaan. Hän saa ne valita, tuskin jaksan odottaa mitä sieltä saan. Kaikista hänen luontokuvistaan olen tykännyt. Mutta hyviä ja hienoja ovat olleet myös muut kuvat. Olen hänstä todella ylpeä, sillä hän on lahjakas.

Nämä mummin murut saapuvat jälleen seuraavana viikonloppuna ilokseni. Ja viipyvät taas tuonne elokuun puoleen väliin ainakin. Heiltähän ei siis kysytä tulevatko vaan käyn heidät varmuuden vuoksi ihan itse hakemassa. Mieheni avustuksella, en näet omista ajokorttia.

Loman aikana yritän toteuttaa muitakin asioita ja ideoita. Katsotaan miten käy. mutta niistä sitten myöhemmin.

Pitäkäähän rekuistanne huolta, muistakaa sinilevävaarat sekä nuo ällöt kärmekset. kuinka ihana kesä olisikaan täällä ilman noita ällöjä juttuja.

Palaillaan.

Kram och puss.

Kesäheinää...eiku helinää !!

Allergiaa siellä ja allergiaa täällä. Tyttärellä on kehittynyt männynsiitepölyallergia jo kesäflunssaksi asti. Tarvittiin hengitystä helpottavaa suihketta avuksi. Ja minä samoin. Flunssaa en ole saanut, mutta hengitysapuja joutunut ottamaan itsekin, allergiapillerit siinä sivussa joka aamu. Hassua tämäkin, kun nyt on satanut sentään ja olisi pitänyt helpottaa kaikilla olotila. Että nyt sitten pujoa ootellessa ja muita heiniä.
Essikään ei ole yhtään helpommalla päässyt. Tippaa menee silmiin ja allergialääkkeitä, jotta typy pysyy edes jonkinlaisessa kuosissaa. Koira käyttää kuonoaan aistiakseen maailmaa, ei siis ole kovin helppoa estää noita heinien tai minkään muunkaan allergeenin siirtymistä Messisen limakalvoille. En millään haluaisi käyttää kortisonia, mutta silloin tällöin on pakko.

Alliumit kukkii puutarhassa taas kerran, vaikka luulin ettei siitä mitään tule tänä vuonna. Kukat ovat ihan ok, mutta lehdet pitkin maata surkean näköisinä. Päivänliljojen lehdet ovat myös kärsineet jonkun verran. kukkavanoja niihinkin kyllä tulee Lieko sitten se lämmin ensin herättänyt kukat työntämään itseään ylös ja saaneet sen kylmän päällensä sen jälkeen. On ollut kyllä sellaista vuoristorataa kasveille, ettei mikään ihme, jos eivät oikein tiedä missä mennään.

Ruskea cd-torni on saanut mustan värin ja hyllyt on vielä siihen saatava. siksi siitä ei ole tässä nyt kuvaa vielä. Muoviset ritilät , jotka siinä hyllyn virkaa toimitti, hajosivat kertakaikkiaan. Kunhan saan sen valmiiksi, sen uusi paikka on yläkerrassa vieras/tv-huoneessa.

Tänä kesänä on tarkoitus maalata keittiön värien mukaan  pöytä mustaksi ja tuolit valkoisiksi.

                          

Keittiöhän on nyt tämmöinen. Työtaso on myös uusi ja sen väri on "musta tulppaani". Taisin laittaa nämä keittiökuvat vain facebookin puolelle. En enää muista.Portaathan aloittivat tämän väribuumin.

                     

Puutarhassa on myös uusi , tai melko uusi otus, joka ei ole tonttu !!!

                       

Tämähän on ilmiselvä smurffi, sillä enhän minä nyt mitään puutarhatonttua sinne huolisi. smurffi hän on ja piste.

Meillä on kaksi viinimarjapensasta, jotka nyt näyttää tänä vuonna ensi kertaa tuottaa myös satoa. toinen on musta viinimarja ja toinen sellainen sekoitus. En muista enää mikä se on nimeltään, mutta siihen tulee muistaakseni kahta erilaista marjaa. Jännää siis katsoa mitä ne oikein ovat ja miltä maistuvat.

Kirsikkapuu kukki myös ensi kerran, että jotain odotan siltäkin.

Essi viettää taas heinäkuun loppupuolelle aikaa ruhtinattarena , yksinvaltiaana.

Sitten Tytär tulee taas joksikin aikaa lomalle ja Tiuku sekä Onni tietysti mukana.

                

Tuossa voisi ihan yhtä hyvin lukea parsonrussell. Ihan sama asia kumminkin. Kyllä nämä koiruudet ovat niin nahkojeni alla ettei mitään rajaa. rakkaita ja niin kiinteästi perheeseen kuuluvia, että onnesta voi todellakin puhua. Vaikka ei aina kaikki ole mennytkään kuin siellä Strömsöössä, on saldo silti huikeasti plussalla. Ja pieni valtataisteluhan vaan virkistää hermopäitä ja pitää virkeänä muutenkin. Ilman haasteita oisi paljon tylsempää. Jokainen russelin omistaja tietää nyt mitä tarkoitan. Jääköön muille mietintämyssyyn. 

Ottaisinko joskus uudelleen russelin ? KYLLÄ, jos koiran vielä otan, niin ehdottomasti. Tämä on ollut nautittavaa aikaa. Vaikka täytyy sanoa, että on niin paljon myös noita rescue-koiria, jotka tarvitsevat kotia ja rakkautta. en mene vannomaan etteikö joskus sitten uusi perheenjäsen voisi tulla myös sieltä.

R.I.P Minni <3

siskon melkein 16v. Minni-kissa siirtyi sateenkaaren tuolle puolen. Minni tuli sairaaksi ja sisko teki vaikean päätöksen. hän päästi minnin pois. Emme vielä tienneet, kun minniä yhdessä sinne veimme, että se olisi viimeinen matkamme. Illemmalla , kun sisko sitten soitti ja kertoi, tuli tosi haikea olo. En tiennyt sanovani päivällä Minnille hei viimeisen kerran. Vieläkin tulee pala kurkkuun ja silmät kastuu. Luopuminen on aina vaikea juttu. 

Kaunis olit Minni ja mukava kissa muutenkin. Sinua muistetaan ja sinua kaivataan. Rauhallisia ja kissamaisia päiviä sinne sateenkaarelle sinulle Minni. Olit rakastettu.

Tässähän tätä jälleen kerran. Palaillaan ja sillä välin , rapsutuksia rakkaillenne ja mukavaa kesää. Loma on vielä kolmen viikon päässä. mutta sitten saakin olla neljä viikkoa vapaalla jalalla ja tehdä omia juttuja , herätä milloin jaksaan ja valvoa jos huvittaa. ja siihen väliin sitten just sitä mitä milloinkin huvittaa. Ainakain tavat muutamia vähän kauempana olevia ystäviä.

Voikaa hyvin <3

Äkkipäivitys

Siis semmoinen hätäinen. Kun en ole mitään ehtinyt ja kaikkea tuhtannut.
 Kolmikko on taas erillään eli Tiuku ja Onni palasivat kotiinsa. Tulevat kyllä sitten lomailemaan koko sakki heinäkuun lopussa. Pikkuisen helpottaa ikävää.


Onni on oma itsensä ja voi hyvin. Mitä nyt rakkaustunteita  potee. Niin ihania tyttöjä jossain, mutta ei tiedä missä. Antais haleja ja pusuja ja paljon, paljon rakkautta, mutta ei vaan löydy tyttöjä. Pitää sitten tyytyä vaan Onervaan (suuri pehmo ORAVA). Tosin Onnille ei kukaan ole kertonut mikä Onerva on.


Yhteinen sävelkin on löytynyt naapurin koiran kanssa. Enää ei syleksitä eikä murista, vaan osataan katsoa toinen toistaan metelöimättä. Hyvä niin.
Pihakin saa osansa, tarkoituksena nyt rakentaa se parempi peräaita. Ja saada se mieluusti valmiiksi ennen kuin Tiuku ja Onni tulevat. Tiuku tarkastaja on aina kuononsa kanssa joka paikassa. Ja aidan rakennuksessa se ei käy. Puhumattakaan siitä, kun aitaa asennetaan paikalleen. Taitaisi olla parikin karkulaista menossa huitsin nevadaan vauhdilla. Ja sen jälkeen olisin ihan hermoheikko.


Kesäloma alkaa neljän viikon päästä. Tuntuu, että siihen on vuosisata aikaa, sillä olisin niin valmis jäämään jo nyt. Mutta työparin kanssa lomat on limittäin, joten olen nyt siellä huonommassa päässä. eli joudun odottamaan. Ehkä ensi kesänä sitten saan pitää lomani aiemmin kuin nyt.


Tällä kertaa ei enempää. Yritän ehtiä päivittämään vähän tiuhemmin ja lisätä kuviakin. Kuten sanottu, äkkipäivitys.
Rakkautta rekuille ja voikaahan hyvin.
Palaillaan !

Äitienpäivää

Tänäpän o äitiepäivä. Meil o viaraana se äipän karvato kakara eli tytär. Ja sit meit karvatassui tääl o kolme. Onni ja Tiuku asustaa taas tääl ainaki toukokuuv verra. Mut äippä o mun äippä ja sil siisti. Äippä huamioi mua tosi paljo ja ain kuiska korva et kui rakas mää ole. Nii ettei noi kaks kuule. Sit se muaron vuaks kehuu kyl neki ja silittä, taputta ja pusutta. Mut se suukko ku mää saan on iha erilaine, mää kyl tiärän sen. Ja sen takkia mää sit suan niil ne kakkospusut. Et hyvää äitienpäivä vaa kaikil. Äitit ne kyl ain tiätä mitä me tarvita. Sillo o mailma mallillas.

Essikin on tosiaan joskus kahdeksan vuotta sitten ollut näin pieni. aika on mennyt siivillä.

Tosiaan , kolmikko on kasassa taas jonkun aikaa. Tyttären opinnot teettää niin pitkiä päiviä, että katsoimme viisaammaksi rauhoittaa hänet opintoihinsa ja ottaa karvatassut tänne hoitoon. En lakkaa sitä ihmettelemästä, miten hyvin se oleminen yhdessä aina käynnistyy. On kuin eivät välillä erossa olisi olleetkaan. Eikä Essi ole moksiskaan, kateellinen tai puolusta reviiriään yhtään. Onni ja tiuku ovat läheisiä kavereita joiden kanssa jaetaan nukkumapaikkakin. Ja siitä jos mistä tietää, että sielujen sympatiaa on.
Onni ja Tiuku tapansa mukaan ottavat kaiken irti omasta pihasta. Siellä oltaisiin aivan koko ajan. Ja nyt on erikoisvahdinnassa aidassa oleva linnunpesä. En ole vielä päässyt selville, onko se mustarastaan tai varpusen. Kova meteli lähtee kummastakin linnusta, kun pihalla joku liikkuu. Saattaa olla siis, että pesiä onkin kaksi. En ole halunnut enempää häiritä kuikuilemalla aitaan. Aika näyttää mitä siellä sitten on.
Etupihalla oleva pönttö on myös seurannassa. Joka vuosi siellä on pesinyt talitiainen tai sinitiainen. Pönttö varaston seinällä on oivallinen suoja oravaa vastaan suuakko on vain pienen linnun mittainen ja pesä sen verran syvällä ettei oravan käpälät yletä sinne.

 Pöntön sai isäntä lahjaksi joskus vuosia sitten. Se päätyi tähän ensin vain koristeeksi. Yhtenä keväänä sitten kuitenkin huomasimme , kuinka aina portin avautuessa pöntöstä kuului voimakas sirpitys. ja kas, pöntössä asui viisi sinitiaisen poikasta. Kiva seurata niiden kasvua, mutta kertaakaan emme ole nähneet sitä pöntöstä lähtemistä. harmi.

Puutarha on taas heräämässä eloon ja mietintämyssyssä on kaikenlaista. Saa nyt sitten nähdä. Tänä kesänä kuitenkin uusimme taka-aidan. Ja muutakin mielessä on. Juuri näin yhdessä television monista puutarhapohjelmista ruusuista juttua. Ja taas tekee mieleni kokeilla, josko onnistuisi. Nyt oli kyse hyvin kukkivasta ja helppohoitoisesta lajista. Voisi muutaman istuttaa ja katsoa miten käy.

Että semmosta. Ei tässä tällä kertaa muuta. Ai niin, Onni on ollut nyt ihan hyvässä kunnossa. Tarkkaa dieettiä noudatetaan, muutamia lisäravinteita otettu käyttöön kroppaa tukemaan. Essikin on rasvattoman ruuan ansiosta hoikistunut. Hölkkäkauden Essin kanssa avasi tytär ja minun pitäisi nyt jatkaa. Se onkin haaste minulle, kun selkä on ollut kuukausia jo huonossa kunnossa. Kipeä ristiselkä ja tuo oma kastanjettimainen rytmiryhmä mukana. eli toisin sanoen, selkä naksuu koko ajan. Tässä nyt ei muu hyvi kuin saada itselleni jostain hyvä selkälihaksien korsetti tukemaan tuota naksuvaa rankaa. Sehän ei muulla tule kuin työllä ja vaivalla. Että rankat reenit edessä. Huoh !!

Palaillaan. Voikaa hyvin ja iloista kesää kaikille. rapsutuksia ja haleja.