maanantai 25. marraskuuta 2013

Happy Birthday 7v.

24.11.2006, siitä on kulunut seitsemän vuotta. Ihan uskomatonta !! Pikkuisen on typyjen kasvoissa karva vaalentunut (en sano harmaantunut kun en kehtaa). Muuten likat ovat tosi hyvässä kunnossa. Essi paremmassa varmaan kuin aikoihin.

Essi kotiutui silloin tammikuussa 2007 kotiin meille ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme, joka on pitänyt sisällään kaikenlaista. Suurin asioista on kuitenkin rakkaus. Rakastan tuota omaa pörrökaniani ihan pakahduksiin asti. Toki Tiuku ja Onni ovat rakkaita ja tärkeitä minulle, mutta Essi on elämäni suuri koirarakkaus.
Sieluni kumppani, joka pienistä asioista tajuaa millä fiiliksellä mami on just nyt. Essi on niin hoitomyönteinen, että allergioiden kanssa painiessa häntä on ollut helppo ellun luokse viedä ja hoitaa milloin mitäkin vaivaa. Ellun luona Essi on aina saanut rapsutukset ja suukon nenälleen, neiti osaa olla niin hurmaava.

Juoksu on tuonut uutta elämäämme, Essin kunto on noussut ihanasta ja neiti on kiinteytynyt mukavasti. Juokseminen saattaa olla myös helpompaa sitten, kun Onni ja Tiuku pitkän vierailunsa päätteeksi palaavat kotiin ja saamme mennä  kahdestaan. Toivon mukaan ainakin. Ettei neiti sitten aloita sitä huuhailua  kuten ennen. Joka tapauksessa on kivaa, että meillä on E¤ssin kanssa yhteinen harrastus.
Kolme koiraa vyössä kiinni on hölkkää aika haipakalla. Välillä saa toppuutella tosissaan etten ole pöpelikössä.
Mutta aika hyvin kolmikko osaa lukea liikkeitäni.

Toivottavasti saan pitää nämä ihanuudet seuranani kauan ja terveinä. Kaikkeni teen sen eteen, tämä kolmikko on sen arvoinen. Kaikki koirat ovat sen arvoisia. Kaikki koirat ansaitsevat rakkautta, ruokaa ja suojaa. Ja leikkiä sekä mukavia harrastuksia perheensä kanssa. Ennen kaikkea ne ansaitsevat olla täyspainoisesti perheidensä jäseniä.

Palaillaan. Rakkautta ja rapsutuksia rekuillenne.
Puss och kram.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Asenne kohdalleen !!

Phyllis Sue 90v.

Tällä naisella on uskallus ja elämänasenne kohdallaan. Käykääs lukemassa ja kattomassa kuvat. Myönnän , että käypi kateeksi. Mutta tämä on myös oiva rohkaisu, että voi uskaltaa tehdä asioita eikä vain keskittyä rakentamaan rajoja ikä tekosyynä.
Kaikkea haluamaansa voi kokeilla, riittääkö rahkeet. Jos ei riitä, niin mitäs siitä, se on jo paljon se uskallus. Ja vielä enemmän on se, ettei anna iän olla se syy miksi ei jotain voi tehdä.

Tulen ikuisesti olemaan kiitollinen tuolle henkilökohtaiselle koutsilleni alias tyttärelleni siitä, että piiskasi eli kannusti omalla esimerkillään minut liikkeelle. Kyllä sain niellä kaikki sanani ja huomata, että voi ja pystyy kun vain kokeilee ja uskaltaa.

En hypetä tämän enempää tässä, tuon artikkelin teksti puhukoon puolestaan.

Palaillaan. Puss och kram ja rapsutuksia rekuillenne.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Koukussa !

Sitä jää moneen asiaan koukkuun. Tässä postauksessa onkin myös haaste teille muille kertoa, mitkä ovat ne asiat joihin olette jääneet koukkuun.
siispä,

Tämän blogin aloitti ja sai aikaan tuo yksi elämäni suurimmista koirarakkauksista eli Essi.


Tässä hän on aika pienenä siskonsa Tiukun kanssa kopassa, joka on vieläkin käytössä, vaan enää siihen ei oikein kahta koiruutta mahdu. Tiuku on myös varsin koukuttava asia. Meidän perheessämme Tiukun huokailu tunnetaankin tiukuhökinänä, sen verran erikoislaatuista henkäilyä se on.
En osaa kuvitella päivääni ilman Essiä, erossa oleminen on hankalaa. Monesti työpäivän keskellä minut yllättää ihan mieletön ikävä. Mikään ei ole ihanampaa kuin Essin pehmeät suukot ja pää olkapäällä. Joku voisi olla sitä mieltä, että pampuloin hänet piloille. Olkoon vapaasti kateudessaan sitä mieltä jos tahtoo :) . Kyllä Essille kuriakin pidetään ihan hänen oman turvallisuuyensa takiakin. mutta yleensä essi on osoittanut mielenmalttia ja harkitsevuutta asioissa.  Oma muruseni.

Toinen koukuttava asia on ollut liikunnan löytäminen. Jokainen joka minut on tuntenut pitkän aikaa, on pudottanut leukansa polviin, kun olen kertonut omasta hölkkäinnostuksestani. Enkä oikein itsekään tajua miten se pääsi tapahtumaan. Mutta seurauksena siitä on ollut energiaa, jota olenkin kaivannut pitkään. Nyt tiedän millaisesta "pullosta" sitä löytyy. Sen kyljessä lukee "liikunta". Nivelrikko ei oireile niin paljoa kuin ennen ja särkylääkkeitä menee siis tosi vähän entiseen verrattuna. Luulisi , että lenkin jälkeen olisi aika puhki, mutta itse asiassa siitä saa ihan hirveästi energiaa. Essi on hoikistunut ja kiinteytynyt myös. Lenkille lähtee nykyisin onnellinen koiruus , joka tietää jo ne kohdat lenkistä missä yleensä hölkätään. Varsin määrätietoisesti neiti porhaltaa edessäni kiinni juoksuvyössä. Painokin on essiltä pudonnut ja minulta myös. Nyt saldo on -12 kg. On tosi hyvä olo ja hyvä suunta.

Subilla menee sarja "Rillit huurussa" ja siihen olemme jääneet mieheni kanssa kumpikin koukkuun. Arki-illan ilo tuo omalla huumorillaan maustettu sarja on nykyisin. Muista ohjelmista viis, mutta se on pakko nähdä.

Niin ikään koukuttava asia on musiikki. Tyttären myötä olen tutustunut bändiin 30 seconds to Mars. Pakko sanoa, että on kolahtanut. Sain synttärilahjaksi ipodin ja siinä on nyt lenkimusaa kaikenmoista. Mutta olen huomannut, että useimmin siinä soi tämä bändi ja heidän viimeisin leynsä "love,lust,faith and dreams". Toivottavasti meni oikein tuo otsikko etten saa huutia tyttäreltä. Bändin musiikki on minusta nerokasta ja melodialtaan hyvää. Jared Leto osaa käyttää ääntään tulkintoihin ja hänellä myös on sitä. Hänet tunnetaan myös näyttelijänä. Ensi keväänä bändi on tulossa jälleen suomeen. 

Puutarhassa on pimeään aikaan oltava kynttilöitä. Pimeissä illoissa kynttilän valot ovat lohdullisen kauniita. Minun puutarhassani ne ovat viesti myös tuolle puolen rakkailleni. Ne kertovat, että he ovat sydämessäni aina.


Tämä kaveri on myös koukuttanut minut aivan tassunsa ympärille. ihana hurmaava riiviö sulkkis Onni. Läheisyydestä nauttiva ja ruokaa arvostava Onsku on koko perheen sydänkäpy.


Että tämmöisiä koukutuksia täällä. entäs teillä?+ 

Palaillaan taas ja rakkautta rekuillenne.
puss och kram Essilästä.

perjantai 4. lokakuuta 2013

4.10 kansainvälinen eläinten päivä

Tänään on kansainvälinen eläinten päivä. Tänään on hyvä miettiä mitä kaikkea se merkitsee.
Toivoisin, että jonain päivänä näitä ns. huomiopäiviä ei enää tarvittaisi vaan osaisimme ajatella asiat arkeen niin kuuluviksi, että niistä olisi tullut jo tapa elää. Rakkautta omille rekuillenne. Tuhannesti rakkautta romanian koirille sinne kauhujen keskelle. Menköön pyynnöt ja rukoukset heidän puolestaan perille.
Suokoon Luoja, että se kansa heräisi ja muuttaisi suuntaa, jos ymmärtäisivät mikä myös taloudellinen toimeentulo voi olla mahdollista lemmikkien parissa. Että se todella voisi tuoda työtä ja hyvinvointia ajan mittaan. hyvinvointia myös ihmiselle.
Luoja antakoon heille anteeksi nuo hirvittävät raakuuden rikokset, sillä minä en tunnu sitä voivan tehdä. Niin olen vajaavainen siinä suhteessa.

Rakasta, elä mukana ja ota hetkestä kiinni. Sinä ja se karvanapero perheessäsi.




Tytöt täyttävät marraskuussa jo 7v. Onni pojasta tulee tammikuussa 6v. Omat muruset, niin teitä rakastan. Kiitos kaikesta ja jatkukoon se vielä samanverran . Ainakin. Enemmänkin saa mieluusti mennä  ;)


Palaillaan. Pus och kram !

torstai 26. syyskuuta 2013

Juakse mutsi !!!

Essi on ollut huijari !! Jo yli vuoden. Tytär käräytti tämän diipadaapaksi luullun neidin, jonka päässä on lenkillä tuntunut kaikuvan vain Silja Linen tunnari. Ei oole ollut minkään valtakunnan kiire liikuksia.
Vaan HAHAH !! Mukavuudehaluinen ehkä olisi oikeampi sana tai sitten hän on ollut ihan korvakarvojaan myöten kyllästynyt äipän tahtiin.

Viime vuoden syksyllä jo tuli ostettua tämäntapainen juoksuvyö. Silloin ajattelin aloittaa sauvakävelyn Essin kanssa ja tämmöinen tuntui silloin hyvältä systeemiltä. Vaan hyllylle jäi kotona odottamaan aikaa parempaa.
Syyskuussa sitten murtui tyttären ansiosta vastarinta hölkkäämistä kohtaan. Ja ennakkoluulo myös etten kykenisi sitä harrastamaan kaikkien vaivojeni vuoksi.

Tytär vietti vapaataan täällä koirien luona (ovat putkiremppaa paossa) ja pisti vyöhönsä kiinni omat karvanaperot sekä Essin. Likka oli juossut mukana aivan into piukassa, ei puhettakaan perässä hiihdosta. Ja niin sitten oli pakko yrittää itsekin. Essi kiinni vyöhön ja menoksi. Ihme ja kumma, se sujui. Niin sitä sitten alkoi uusi harrastus. Nyt olen hölkännyt noin kolme neljä lenkkiä (siis osan lenkistä, älkääs ny liikoja luulko ) viikossa. Loput lenkaukset ollaan menty sitten reipasta vauhia muuten. Kunto on noussut tosi hyvin ja jaksan hölkätä kerralla jo pitemmän matkan ennenkuin pitää tasata hengitystä.
Paino on pudonnut toukokuusta 11 kiloa ja suunta on alaspäin. Olo tuntuu tosi hyvältä. Systeri ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin liikunnasta. Hän on aina ollut kova liikkumaan. Hänellä on todella hyvä motto; Liike on lääke.
Se pitää paikkansa, sillä nivelrikon vuoksi käytetty särkylääkkeiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Suosittelen lämpimästi. Mikäs sen parempaa kuin yhteinen harrastus karvanaperon  kanssa, jolla hyvät seuraukset kummallekin.




Mä jaksan leikkii paaaljon paaaljon kauemmin nykyään. Eiku lenkille taas !!


Sitten vielä muisin virkistämiseksi tämä kuva, joka on ja pysyy myös tuossa vieressä sivulla, kunnes asiat Romaniassa ja muuallakin maailmassa muuttuvat. Romanian pääministeri on juuri vierailulla täällä  suomessa Kataisen vieraana. Minun fiilikseni hänestä eivät ole hyvät. Kuinka kehtaa niin viattomalla naamalla selittää asioiden olevan niinkuin pitää ja hyvin romaniassa. Ei syrjitä romaaneja ei, ei tapeta koiria ei. Ihan ollaan puhtoisia. Kyllä tekisi mieli sanoa muutama painava sana hänelle, mutta eihän tuollaiset poliitikot mitään kuuntele eivätkä milläänsäkään ole jos heitä moititaan. Minä heittäisin ulos maasta nootilla, että tuleppa uudestaan kun olet asiat saattanut oikealle tolalle. Sille elämää kunnioittavalle.


Viimeinen rivi on näköjään jäänyt vajaaksi. Siinä lukee siis; The battle has just begun, its not over.


Rakkautta, haleja ja rapsutuksia rakkaille rekuillenne. Niiden myötä menee se rakkaus myös ajatyuksien siivin romaniaan.

Palaillaan. Puss och kram <3

torstai 12. syyskuuta 2013

Dear Lord !!







Juu, tiedän että Sinulla on mahdoton kiiire meidän ihmisten kanssa. Me kun keksimme kaikenlaista toimintaa ja tekoja , joita on syytä oikaista raiteilleen.  Ehkä Sinulta sen takia on nyt jäänyt tosi tärkeä asia hoitamatta. Että jos mitenkään voisit, niin katsoisitko vähän tännepäin. Kerron sinulle miksi Sinua nyt häiritsen puuhiltasi.
Romaniassa, kyllähän sinä sen maan tiedät, on menossa ihmiskuntaa kuohuttava suuri rikos. Sen kohteena ovat viattomat eläimet, mutta myös lapset. Romaniassa on nyt hyväksytty (minun tietämykseni mukaan) laki, joka sallii kadulla elävien koirien/kissojen massateurastuksen. Sanovat sitä eutanasia-laiksi, kun haluavat kaunistella asiaa jotenkin. Ehkä haluavat huiputtaa Sinuakin, vaikka se pitäisi tietää ,ettei sellainen onnistu.  Siellä nyt rynnivät pitkin katuja nuo lahtarit jättäen jälkeensä kauheaa katseltavaa. En katso. En kestä sellaista pahuutta julkisesti enkä edes salaa katsoa. Minua oksettaa sellainen pahuus ihmisessä, joka saa aikaan tuollaista. Kadut Romaniassa ova nyt täynnä kärsimystä ja viattomien tuskaa. Että voisitko mitenkään nyt katsoa sinnepäin ja tehdä jotain. Nopeasti !!
Minua huolettaa myös lasten henkinen olotila. Heidät on pakotettu katsomaan tätä kaikkea, laitettu seisomaan valokuvattaviksi näiden viattomien eläinten ruumiiden viereen kuin sotatantereella konsanaan. Eikä mikään instanssi missään päin maailmaa liikahda minnekään suuntaan. Ei edes sano ettei näin saa tehdä. Millainen lapsi kasvaa tuollaisen trauman keskelle, sitä voi jokainen tykönänsä miettiä. Ja millaiseen ajatusmuottiin he kasvavat. Mitä vanhemmat kylvävät, sitä lapset aikuistuessaan niittävät. Kuinka helposti tämmöisestä väkivallan teosta eläimiä kohtaan voikaan hypätä väkivallan tekoon ihmistä kohtaan. Tosi pienellä askeleella, kun mitään kunnioitusta elämää kohaan ei ole.
Sanot, että lapset ovat Sinulle tärkeitä. Että lasten on valtakunta ja taivas. Mieti nyt tarkemmin minkälainen lauma sinne on tulossa, jos sallit tämän jatkuvan. Mikä minä olen Sinua neuvomaan?? Ihan Sinun oma kasvattisi, joka on oppinut, että tärkeintä ja suurinta on rakkaus, myötätunto ja ihmisyys. Senhän sinä itse olet niin monin tavoin minulle elämäni varrella opettanut. Niillä eväillä minä nyt Sinua herättelen.
Romaniassa olevat eläinten suojelijat yrittävät epätoivoissaan tehdä mitä voivat. Heiltä puuttuu kuitenkin paljon asioita, välineitä auttamiseen. Ei ole riittävästi suojia joihin laittaa näitä onnettomia, ihmisen pahuutta pakenevia eläimiä. Ei ole rahaa ruokkia näitä nälkäisiä, ei rahaa lääkäriin ja lääkkeisiin. Pienet asunnot ovat täynnä koiria ja kissoja. siellä he yrittävät pyörittää arkeansa eläinten keskellä . Ja kestää sitä lohdutonta näkymää kaduilla. Kun haluaisi pelastaa eikä pysty. Kyllä Sinun nyt jos koskaan pitäisi luoda katseesi heihin ja auttaa. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen ja koirillani on asiat hyvin. Minun vahtimisestani saat levätä ja kohdistaa kaiken apusi nyt tuonne onnettomaan maahan.
Yriän auttaa millä pystyn, mutta se tuntuu kovin vähältä. Sanojen säilä on se yksi keino ja myönnänkin jo käyttäneeni sitä. Kun Romania on sulkenut englanninkieliset sivunsa, laitoin Romanian Eu-edustustoon nootin tästä skandaalista. Ja mietin nyt kuumeisesti minne muualle voisin tökkäistä . Unicef lasten vuoksi?? Green Peace eläinten vuoksi?? Eu:n komissari ,koska Romania ei noudata yhteisiä sopimuksia??



Näitä mietin.  Teiltä kaikilta muilta pyytäisin apua, mitä nyt sitten ikinä voittekaan tehdä. Lahjoituksia Romaniassa toimille järjestöille; esim Koirakamuille jeesiä( https://www.facebook.com/koirakamuile ), Kulkurit (http://kulkurit.fi/ ). Rahalla saadaan ruokaa,lääkkeitä ja lääkärinapua. Autetaan näitä eläimiä auttavia ihmisiä selviämään . Itse avustan kuukausittain koirakamuja. Nyt pitää kaivaa myös lisää ylimääräistä. Lahjoituksen antaminen on nyt tässä tilanteessa se nopein apu menemään perille. Mutta mitä tahansa muutakin apua , ruokaa & lääkkeitä yms, varmasti ottavat vastaan.
Nyt jos koskaan tarvitaan yhteisöllisyyttä. Ympäri Eurooppaa on osoitettu mieltä lähetystöjen edessä. Myös Romaniassa parlamentin edessä. Tällaista ei voi hyväksyä, ei suvaita. Auta jos voit, auta tavalla, jonka koet itsellesi parhaaksi. Jos ei muuta, niin anna äänesi ja mielipiteesi kuulua. Älä käännä katsettasi muualle ja sano, auttakoot ne jotka osaa sen tehdä. Minkä tahansa pähkinän voit kekoon tuoda, on tärkeä ja merkityksellinen osa sitä kekoa.
Kiitos Luoja tuokiosta ja siitä, että kallistit korvaasi tänne. Toivon, että Sinä autat myös, etkä vain opeta. Ja tiedän kyllä  senkin, että korvaasi on kantautunut rukouksia. Apuasi tarvitaan pikaisesti, kiitos !
Terveisin Liftari ja Essi

PS. Haleja kaikille ja rakkautta rekuillenne. Kuinka etuoikeutettuja he ovatkaan ja kuinka ihanaa heidän pyyteetön rakkautensa onkaan <3

tiistai 3. syyskuuta 2013

Syksy tassutusta

                                                       Onks Jekkuu näkyny !!

Joo, me ei tykätä naapurin Jekusta. Onni on päättäny. Se nimittäin kyttää meiän Essii ja se ei kyl sovi sit olleskaan. Eihä se ees oo mikää rapsoni, se o joku ranskan buldooogi tai jotain semmosta. Joku kikolo kummiski ja hirvee räkimään aidan takan. Me ei yhtään.....ei ainakaa enste. Se oli sekunnin nopeempi.


Tääl se Jekku o yleensä ollu !! Kuka hitsi o vetäny tommosen jonku muavin toho ?? Jeeekkuuuuu huhuuu, tääl mä ole, kunnes sää ol näkyvis??


Jerobeam Kyttä ja Fiini Tiukuriini eli etsivätoimisto Suhossaalistajat. Hei mä kuuli jotai tuolt !!!



Se oli takuusti tualla. Ainaki se viime kesän oli siäl. Hitsi ku joku mölys ja se läksi. Se Suhonen. Se ku murisi , ku sitä heivattii aidan toisel pualel lapio pääl. Mä olisi helpommal tehny siit selvää.


Vaariki o aikalail jo kunnos. Vaiks ei se kyl viäl pääse mun peräs, jos mul tulee jottan miäleen. Ei se pysty muuta ku huutamaa. On sil äijäl ääntä, mää vaa sanon. Varmaa ootte kuullu teki.


Kyl nii on et tämä piha suhoset on mun. Sitä varte äippäki on aitaa varmistanu verkol. Vaiks se teki sen jotenki hassust, ku ny niit Suhossii ei sit ol enää näkyny. Iltasi me ollaa kuultu kyl, et naapurim pualell kropisee ja se on varmaste siäl se Suhone. Mut ei tul tänne. En ymmärrä.


Iha sama, mä nukun ny. Katellaa sit myähemmi illal jos se Suhone olis pihal. Mummiki ain näyttä lampul valo sillo. Vaikkem mää mittää semmost tartte. Ja mitä varte se muute ain menee sinne yksi sen lamppus kans ja kiärtä pisim piha. Me päästää vast sit sen jälkke sinne. Se ain unohta otta meiät mukkaa.

Et semmost täält ny kuuluu. Terveissi vaa
toivoo  Essi, Tiuku ja Onni