Hyvää Joulua



HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA !!

Aika kulkee käsistä pois , ei perään ehdi. Ja niin sitten jää asioita tekemättä liiankin paljon.

Kaikenlaista on ollut tässä välissä. Onni sairasti jälleen haimatulehdusta, joka saatiin kuriin ja poika on taas kunnossa. Ikävä tietysti, että tilanne on kroonistunut  ja nyt saa olla tarkkana ruokavalion kanssa . Ja yrittää pitää olotilaa stressittömänä. Tilanne ei lääkärin mukaan Onnin elinkaarta lyhennä, mikä oli lohdullinen tieto. Meidän se saattaa kyllä lyhentää, kun murehdimme asiaa.

Essin massu on hiukan parempi, kiitos maitohappobakteeri- valmisteen. Ostin pikkuisen tymäkämpää valmistetta ja syötän sitä nyt jonkin aikaa hänelle, jotta saisin hiivan karkoitettua sieltä suolistosta.

Jatkossa annan tämän jauheen sijasta sitten tablettimuotoisena. Jos hyvää maitohappobakteeri valmistetta kaipaatte, niin tässä sellainen on.

Muuten on sellaista tavallista arkitohinaa. Siivousta , jouluun valmistautumista jne jne. Tänä vuonna olemme päättäneet hankkia vain yhden lahjan jokaiselle. Ja se tulee olemaan joku tarpeellinen. Hömpsötyslahjat , niitä ei osteta. Huushollissa on jo kaikkea, uusia härpäkkeitä ei tarvita eikä kippojakaan. Hyvää ruokaa kaikille ja ehkä joku uusi lautapeli tai palapeli joulun viihdykkeeksi. Ennen kaikkea rauhaa ja lötköilyä. Jos sitten voimia kerättyään jaksaisi ponnistaa parempaan ensi vuoteen.

Eli joulun rauhaa kaikille.   Rapsutuksia rekuille ja paljon hyvää massuntäytettä ja lämpöä heille.

Palaillaan taas. Voikaa hyvin.

Venähdyksiä ja muuta kivaa !!

Kitsinapatut Tiuku ja Onni ovat taas solahtaneet huusholliin. Kuin eivät olisi poissa olleetkaan. aamurutiineihin on jo totuttu ja lenkkeilyyn kolmen koirulin kanssa. Leikit sujuu yhdessä hyvin ja muutenkin kaikki on hyvin.
Ja sitten tulee se mutta. Lauantaina lenkkeilimme Ruissalossa luontopolulla sillä aikaa , kun tytär kuvasi ystäviensä pikkulapsia kasvitieteellisessä puutarhassa. Lenkkipolun varrella oli yksi osuus, jossa rannan tuntumassa meni ns. pitkospuut. Pelkäsin jo portaita , jotka rantaan veivät, kun pelkäsin liukkaudessa kaatuvani. No siinä liukasteli sitten myös Onni, jolla oli kova veto hajujen perässä. Illalla alkoi poju sitten varoa hyppimistä sohvan päälle eikä portaitakaan halunnut kulkea. Annettiin Onnille hänen omaa kipulääkettään ja yö meni hyvin. Seuraava aamu näytti lupaavalta, mutta päivä päättyi siihen, että lääkärissä piti käydä. Onni voi silmin nähden huonosti, emme olleet enää sitten niin varmoja syystä.

Mää olen ihan parka !!

Lääkärillä käynti sitten toi kumminkin varmuuden siitä, että Onnilla on selkä venähtänyt. Tai pikemminkin siis lihasvamma. Nikamat ovat kunnossa ja liikeradat kaikki ok. Kipulääkitystä siis ja lepoa nyt tämä viikko.. Pidäppäs nyt sitten toipuvaa koiraa paikallaan. Onneksi heillä päivisin on vain tämä alakerta reviirinä. Rappusia ei siis voi juosta ylös alas. Koko ajan silti saa vahtia, ettei hypitä. No, kyllä sitä viikon seisoo vaikka päällään kunhan poju vaan kuntoutuu.

Messisen kanssa onkin sitten taiteilemista. Suolistossa on hiivaa ja se tekee vatsaan löysyyttä. Kävin juuri hakemassa vähän tujumpaa maitohappobakteeria. Tuotteella on hauska nimi; Yumpro . Oikeastaan se on Yumpro bioactiv ja siinä on probiootteja sekä prebiootteja. Se on tuoteselosteen mukaan hyvinkin monipuolinen. Essillä on ollut se kokeilussa aiemminkin hyvin tuloksin. Jatkoin silloin hoitoa Forlegs'in maitohappobakteerivalmisteella, mutta näyttää siltä että tämä tuote on hänelle parempi. Essin ulostenäytteissähän oli hiivaa liikaa. Nyt olen ottanut häneltä myös pois sen makupalan , josta hän erityisestä pitää eli juuston.

Äiti on ihan pöhlö. Juusto kasvattaa luustoo, oon kuullu. Ja nyt ei sit saa enää. No ehkä kakin sisälle joo, ja tais se ollakki vähä löysää. Mut tartteek siit rankasta jos ei ehtiny ulos. Ku äitil kesti nii kaua tulla ylhäält alas. Keskel yätä. Vanha ihmine ja hiraski näköjäs, onk se mun syy , kysyv vaa. Hitsi !

No toivotaan , että pääsemme tasapainoon.

Tässä sitten kuvia, jotka tyttäreni (ensi keväänä valokuvaajaksi valmistuva) on ottanut juuri äsken. Kuvia otettiin monta ja kaikki aivan ihania. Ajatella miten Ikean pehmorotta voikin saada heidät pysymään niin paikallaan. Rotta oli välillä sivulla ja välillä tyttäreni päässä. Olisi pitänyt videoida tuokin.

Palaillaan. Rapsutuksia rekuillenne ja voikaa hyvin.

Syksy

Onpa ihanan lämmintä, vaikka on marraskuun alku. Tänään on ollut lomapäivä ja Messisen kanssa olimme lenkillä ihanassa auringonpaisteessa. Puutarha on karistanut lehtensä ja on taas paljas. Lehtiä on korjattu jätesäkkeihin säkkikaupalla. Omenapuu vielä sinnikkäästi pitää yläoksillaan lehtiä. Mustarastaat viettävät näköjään joka päivä juhlaa puussa muutamien omenoiden kimpussa. Syököön, ei niistä ole kuin piirakkaomenoiksi, niin ovat muikeita vaikka aika muhkean kokoisia. Vaan ei näillä kurveilla vedellä kyllä enää piirakkaa.
Laihdutushaastekin facebookissa veti aika vesiperän, mutta joitakin euroja pistän pottiin kumminkin, sillä rahat menevät Romaniaan koirien hyväksi.

"Ei ol ompui enää, eres kukkase seas."

Nämä kaksi vintiötä tulevat taas joulukuussa joksikin aikaa mummilaan. Ja yhteiseen joulun viettoon. Ehkä myös kevään mittaan tulevat, että emäntä saa tehtyä valokuvauksellisia duuneja ja valmistaa näyttötöitään ja näyttelyä. Tulevaisuus sitten näyttää miten lahjakas tyttäreni saa uuden uransa vauhtiin. Nyt jo hänellä on ollut kuvauksia. Vaikka sen itse sanonkin, lahjakas hän on. Piirtäminen ja maalaaminen on minun juttuni, mutta hän tekee sitä samaa kameralla, maalaa asioita.

Tuossa blogini sivussa on linkki hänen kuviinsa, jos kiinnostaa.

Siskokset täyttävät tässä kuussa 9v. En voi uskoa , että aika on kulunut näin nopeasti. Juuri olivat kahvipaketin kokoisia vintiöitä. No, vintiöitä taitavat olla vieläkin , sillä ei heistä vanhenemista huomaa muusta kuin muutamasta harmaasta karvasta. Pään maski on vaalennut kummallakin. 

Onkohan se tämä syksyn kaamos , joka saa ihmiset olemaan kärttyisiä ja haastamassa riitaa yhtenään. Taloyhtiössä nyt käydään sotaa pensasaitoja vastaan. Vaikka yhtiöjärjestykseen on tehty se muutos, että etu- ja takapihat ovat asukkaan hallinnassa, niin sen ovat jotkut unohtaneet tyystin. Ja nyt sitten uhkaillaan, että tullaan pistämään aitoja matalammiksi. No , minä ja naapurini olemme sitä mieltä, että istuttamamme aidat ovat omaisuuttamme. Ja koskapa me keskenämme pystymme kyllä sopimaan niiden korkeudesta, leikkaamme niitä tarvittaessa ihan itse. Joka pihalleni luvatta tulee ja omaisuuteeni koskee, saa kyllä kestää sitten seuraukset, sanon vaan. Pihallamme oleva omenapuu , jota olemme karsineet paljon, harmittaa vielä jotakuta joka ei edes tässä talossa asu, että vaatii sitä kaadettavaksi. Se kuulemma varjostaa. No naapurit eivät siitä valita, ja puu varjostaakin kyllä juuri sopivasti ihan omaa terassiamme. Että jos siihen joku koskee, niin silloin täällä kyllä on sota pystyssä. Minä en sitä jaksa ymmärtää ettei ihmisten anneta elää omaa elämäänsä. Että siihen puuttuu joku, jokakuvittelee, että paikka taloyhtiön hallituksessa antaa hänelle diktatuurin. Ans kattoo ny mitä tuleman pitää. Mutta jos tältä suunnalta kuuluu meteliä, tiedätte jonkun talloneen varpailleni pahemman kerran. Nih !!

Eipä sitä tällä kertaa muuta. Arki menee omalla painollaan. Remontointi on ollut nyt pikkuisen tauolla, mutta ajatukset muhii kyllä sitä ja tätä. Kunhan pääsen vauhtiin taas niin hmmm....voi isäntä parkaa.

Palaillaan Rapsutuksia rekuillenne. Puss och kram.

Joka päivä eläinten päivä

Muistin kyllä, että eilinen päivä oli eläinten päivä. Oltiin porukalla sienimetsässä. Isännälle tärkeä juttu, mutta myös koirilleja oli mukavaa keksiä jotain toimintaa heille. Ajattelen kuitenkin tästä eläinten päivästä itse, että en halua muistaa koiriamme erityisesti jonain päivänä, vaan joka päivä. Joka päivä sanon moneen kertaan, kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat ja osoitan sen myös. Ja toki, kun he pitävät minun kunnostani huolta joka päivä, voin tehdä saman palveluksen heille. Tiesittekö muuten, että jos pidennätte jokapäiväistä lenkkiä 10 minuuttia , se pudottaa painoanne 2-4 kiloa vuodessa. Ajatelkaa !!

Onnista on kuoriutunut oikea sienikoira. Vuosi sitten hänelle opetettiin suppilovahveron haju. Jo silloin Onni niitä löysi, mutta tänä vuonna kaverista on kuoriutunut täysverinen suppiksien etsijä. Ja löytää myös, joka kerta. Oma taistelunsa on siinä, että kaveri ei syö saalista vaan antaa poimia ne. Niin nopeita ei kumminkaan ole osattu olla, etteikö sinne massuun häviä ainakin muutama suppis. Viime viikonlopun saalis oli melkein kilo suppiksia, jos kummankin päivän saaliin laskee yhteen.
Valitettavasti Onni palaa emännälleen nyt tulevana viikonloppuna, joten tältä syksyltä on suppis-Onni tehtävänsä suorittanut. Että pitänee koittaa kouluttaa tuosta Essistä tuuraaja. Essi kyllä osaa sisällä leikkiä piilotusta ja löytää turhan nopeasti piilotetut namit. Täytyy koittaa samaa temppua suppiksien kanssa. Josko pelittäisi sitten myös maastossa.

Puutarha alkaa kääntyä syksyyn. Kesäkukat vetelevät viimeisiään. Keltaisia lehtiä on puutarhassa enemmän kuin tarpeeksi.
 Omenapuuhun ei tänä vuonna paljoa satoa tullut. Johtui varmaan kylmästä kaudesta juuri silloin kun kukkiminen oli parhaimmllaan. Pölyttäjät puuttuivat.

Kuten huomata saattaa. työhuoneeni seinällä on vain työtä koskevia oleellisia asioita . Missä tahansa olen ollutkin , olen aina sisustanut oman työtilani kuvilla, joka omin käsin tehdyillä ja/tai sellaisilla, jotka ovat muuten merkityksellisiäTuossa olevat taulut ovat tekemiäni.Nyt on muutaman päivän loma, mutta sitten tuonne pitäisi jälleen palata. Huomaan aina enenevässä määrin kaipaavani lisää omaa aikaa ja näitä omia tekemisiäni. Mutta vielä pitää jaksaa jonkun aikaa.

Meidän naisjoukkomme hajoaa ensi talvena, kun ensimmäinen meistä jää eläkkeelle. Se tulee olemaan iso muutos, hänestä on vuosikymmenien saatossa rakas ystävä ja tärkeä ihminen arjessa. en tiedä miten osaan ilman häntä olla. sen olemme päättäneet, että tiimi tapaa vähintään kerran kuussa kahvin merkeissä. Pidämme yhteyttä, sillä kuka hullu nyt vuosikymmenien kaverista luopuisi. En minä ainakaan.

Että sellaista täällä. Palaillaan taas ja muistakaa, joka päivä on eläinten päivä. Myös niiden jotka eivät kuulu siihen omaan poppooseen. kuljetaan silmät auki eikä jätetä puuttumatta, jos huomaamme jotain eläintä kohdeltavan huonossti. Sitä ei pidä sallia.

Puss och kram.

Massut kuntoon

Anicol Four Legs maitohappobakteeri on osoittautunut maineensa veroiseksi. Kyllästyin ruikkuiluun ja iänikuiseen antiloopin syöttämiseen (=antibiootti ). Kun hain Onnia varten Dorwestin puunkuorijauhetta, kyselin samalla mitä voisin Messiselle antaa. Myyjä sitten esitteli tämän tuotteen, koska oli sen hyväksi havainnut omille koirilleen. Otin kokeeksi  ja hyvin pelittää. Messisen massu ei enää ruikkuile eikä tarvitse yöllä ulos mennä, kun massu on vaivannut. Myös Onnille siitä tuntuu olevan hyötyä, sillä ulostemäärät on Onnilla pienentyneet. Ruoka siis imeytyy nyt paremmin. Tuota puunkuorijauhetta olemme käyttäneet keväästä asti tukemaan haiman toimintaa tavallaan eli ruuansulatusta. Kumpikin aine tepsii eikä Onni ole laihtunut yhtään kevään laihtumisen jälkeen. Poju on energinen ja ruokahalu on suorastaan valtaisa.
Onnille on muutenkin tämän vuoden aikana erityisesti tullut tapa huutaa ruokaansa. Tarpeeksi nopeasti sitä vissiin ei kukaan hänen mielestään tarjoile. Alahuuli väpättää, silmät pyöreinä katsoo Onni ja vinkuu; ruakaa ruakaa ruakaa...anna jo....miks kestää koko päivän. No, kyllä hän tottelee, kun komennetaan, mutta joka päivän show tämä on. Oscarin arvoinen suoritus joka kerta.


Kolmikko on koossa vielä pari viikkoa, sitten palaavat Onni ja Tiukumiina kotiin ja heidän emännälleen alkaa taas koira-arki. Joka Tiukun ja Onnin kanssa tarkoittaa sitä ettei omaa rauhaa niin kauheasti ole, koska he haluavat olla niin lähellä, niin lähellä. Rakastavat ihmisen seuraa. Ja Tiuku rakastaa loputonta leikkimistä. Typy täyttää 9v mutta leikkii kuin 1v vanha vintiö. Loputtomasti jaksaa hakea lelua. Ja loputtomasti myös jaksaa sinua tuijottaa ja pudotella lelua jaloillesi, jos et muuten ymmärrä sitä heittää.
Ihania ovat ja ikävä tulee.


Puutarhassa vielä kesäkukat kukkii ja omenapuukin on lehdessä vahvasti. Päivänliljatkaan eivät ole lehtiään kuivattaneet. Lämmin sää kukittaa pelakuita ja ahkerialiisoja kovasti. Siinä mielessä ihanaa kyllä. Viikonlopulla pitänee pestä takapihan laatat, kun tuppaa sammalta tulemaan. Ja samalla siivota ne kukat jotka jo ovat vähän kärsineen oloisia, pois penkistä. Ensi keväänä menee omenapuun alla oleva penkki uusiksi. Jotain japanilaistyylistä ehkä, selkeämpää ja hmmmm......enpäs kerro enempää. Katsotaan sitten.


Flunssakautta vietetään ja nyt huomaa miten työterveydessä on trendi jo muuttunut. siinä missä ennen pistettiin saikulle vähintään kolmeksi päiväksi, saa nyt yhden päivän. Niinpä meillä on töissä jatkuva kierre, kun ihmiset tulevat sairaina töihin ja levittävät ympärilleen sitten ns. yhteistä kivaa. Minä en ymmärrä mikä järki tässä on. ei se käsidesikään ihan joka asiaan auta. Tämäkö nyt sitten on se uusi todellisuus, joka on edessä tulossa. Voi voi, en muuta sano.


Mutta palaillaan ja sillä välin voikaa hyvin ja rakastakaa rekkujanne.


 Tässä on Ansku (Annabella), rescuekoira, joka etsii pysyvää kotia. Käykää tutustumassa Koirakamuille jeesiä- sivustolla, jos kiinnostuitte. Aivan ihana koira ja kaunis. Osaa jo kotiolot ja käytöstavat, iloinen ja rakastava. Jos minulla ei olisi tuota kolmikkoa , niin voisin kuvitella hyvin hänet itselleni. Mutta Ansku ei tarvitse pettymyksiä, joten on parempi minun pitää näppini poissa, vaikka kuinka haluttaisi. Pakko harrastaa realismia vaikka ei lainkaan haluaisi. Kaikkea paraasta tälle ihanalle tytölle toivon, on niin vienyt sydämeni.

Monta monessa

Jaaha, töihin palattu ja kaikenmoista hulinaa on ollut. Niin itsellä kuin koirilla.
Tiukua käytettiin lääkärissä, kun neiti alkoi korviaan kaivella ja ravistella. No korvatulehdushan siellä oli ja sitä nyt hoidellaan. Kuuri loppuu koht´sillään ja nähtäväksi jää tokeniko sairaus sillä vai joudutaanko käymään uudelleen Toivottavasti menee.
Myös essi on kantanut kortensa kekoon harrastamalla vatsan löysäilyä. että piti hakea Tylosin-kuuri jälleen. Ja Luoja suokoon, että se alkaisi vaikuttaa, sillä olen saanut jo tarpeeksi näitä "lahjoja" lattialle. Piristävää tulla kotiin ja ruveta ensi töikseen siivoamaan. Ah ja voi.

Nämä kaksi osaavat kerjäämisen taidon. siinä sitä möllötetään niin viattoman oloisina, eikä mitkään vatsanpurut tai löysäilyt näiden kahden ruokahalua (lue ahneutta) hillitse. 

Onnia käytettiin myös verikokeilla sen alkuvuoden haimaatulehduksen kontrollissa. tulokset varmaan tällä viikolla tulevat. Siinä missä Essi on hoitomyönteinen ja rauhallinen, on Onni totaalisen paniikissa ja valmis karkaamaan tilaisuuden tullen. Ja kun tilaisuutta ei tule, niin hän sitten kiljuu. että niskalenkkiotteeksi meni jälleen. Ja omaa sydäntä kouraisee toisen pelko. Yrittää rauhoittaa häntä kaikin keinoin ja antaa ymmärtää ettei hätää ole ja kaikki hyvin, mutta Onni ei tykkää elleistä muuta kuin etäisyydeltä. ei murise eikä pyrikään puremaan, mutta ilmoittaa muuten ettei tykkää koko touhusta.

Nyt sitten vaan kädet ja sormet ristiin, että arvot ovat korjaantuneet.

Sitten siihen remonttiin ja kuviin. Keittiön pöytä ja tuolit ovat nyt tällaiset.

Ja vielä tuli maalattua portaiden viereen piironki.

Jottei elo oisi liian yksitoikkoista ja hommat loppuisi niin remontti laajeni makuuhuoneeseen. Sinne ostin pari uutta yöpöytää (IKEA) ja ne ovat valkoiset. No koska sänky ei ole valkoinen, se on siis maalattava. Juu, sen jo ilmoitin miehelleni. Tapeteista en sen sijaan puhunut vielä mitään. Mutta suunnitelmani on laittaa sängyn takana olevaan seinään uusi tapeetti ja maalata muut seinät valkoisiksi tai vaaeiksi. Luonnonvaalea kuulostaa hyvältä, mutta värisävy varmaan määräytyy sitten tapeetin mallin mukaan. jotain graafista ja voimakasta , mutta hillityn kaunista kuviota haen. Yhden mallin jo näin ja se oli kyllä kaunis. Yhteen seinään riittää muutama rulla. Mutta askel kerrallaan. ettei mies saa stressiä. Mullahan sitä ei rempasta tule, se on vain kivaa.

Näillä näkymin koirakerho on koolla lokakuun puoleen väliin asti ja sitten palautetaan pari hyyryläistä omaan kotiin. Olen niin tottunut heihin ja tulen taas kaipaamaan heitä ihan karmeasti. Mutta laina on lainaa ja kaipaahan se heidän oma äippänsä heitä. Tilanne on hänen opintojensa sanelema juttu. Koirat ovat täällä tutussa hoivassa jotta hänellä on työrauhaa nyt opintojen teettäessä kovasti työtä, jonka tekemiseen on oltava oma aika ja rauha.

Olin viikonlopulla käymässä rakkaiden vieraiden Alexin ja mervin kanssa koirien hyväksi järjestetyllä kirppiksellä. Kaikenlaista kivaa oli tarjolla ja minun mukaani tarttui patsas. Ja sen lisäksi kana, joka kotiportilla yritti karata, mutta Mervi sai kiinni. ja niin sitten kanan oli nieltävä kohtalonsa ja hän päätyi tänne.

Ihailen todella noita aikaansaavia ja ahkeria naisia, jotka omien töittensä ja perheidensä lisäksi jaksavat järjestää näitä kirppiksiä avustaakseen koiria niin Romaniassa kuin täällä. Tämän kirppiksen kohteina oli Romaniassa oleva koirien turvakoti ja Sipoossa oleva espanjan koirien vanhainkoti. Siellä vanhuutensa päiviä turvassa ja rauhassa saa viettää vanhat koirat, joita ei ole adoptoitu. kaikkihan haluavat vain nuoria tai pentuja. Ymmärrän sen hyvin, mutta on todella hieno asia nämä koirien vanhainkodit. Vanhuuttaan hylätyt koirat saavat ikäänkuin uuden elämän ja arvoisensa eelämän. Minulta ei ymmärrystä eikä sympatiaa ihmiselle joka hylkää vanhan koiran kadulle, kun ei viitsi ssitä hoitaa. Sen ymmärrän, jos oma elämäntilanne pakottaa antamaan koiran joko eläinsuojaan tai jollekin toiselle joka siitä sitten huolehtii. Mutta se on anteeksiantamatonta, että dumpataan kadulle.
Itselläni on se kanta koiran hoitoon, että jos talous menee tiukalle, säästän itsestäni, mutta koira saa kaiken sen mikä sille kuuluu ja minkä hän on saanut aiemminkin. 

koirakamuille jeesiä yhdistyksen facebook sivuilla on adoptoitavia koiria ja sitä kautta voi myös ryhtyä jonkun koiran kummiksi. Kummimaksu on ihan se summa jonka itse haluaa antaa kuukausittain. Romanian oloissa jo 10 € on paljon ja silläkin saa jo ruokaa  koiralle. Yhdistyksellä on hyvät kanavat pitää huolta siitä, että lahjoitetut avustukset, niin tavarat kuin rahat menevät kohteeseen ja koirien hyväksi. He ovat myös käyneet paikan päällä ja yleensä silloin myös jotkut onnekkaat karvatassut ovat päässeet tänne uusiin koteihin ja uuteen elämään.

Haleja ja rapsutuksia rekuillenne ja muillekin karvanaperoille. Voikaa hyvin ja palataan taas.

Puss och kram <3

Töihin !!

Loma on lusittu ja arki alkaa. Kolnikko on koossa vielä elokuun ja syyskuun todennäköisesti. Tyttären koulu ja sen tehtävät vaativat aikaa, eikä sitä oikein kahden karvatassun seurassa pääse niin täysipainoisesti tekemään kuin pitäisi. Niinpä helpotetaan kaikkien olotilaa ja koirat ovat mummolassa pitempään. Mikäs mukavampaa. Meille, sillä tytär kyllä kärsii ikävää. Mutta joskus vain asiat vaativat mitä vaativat ja siihen on sopeutuminen. Meille rakkaat koiruudet ovat täällä kuin kotonaan ja lauma pysyy kasassa , kun sen pitää kasassa. hyvin sietävät toisiaan. Olenpa nähnyt Onnin pusuttelevan Essiä, joka kainosti sietää sen. Mutta jos poju ei malta lopettaa pusuttelua, Essi antaa merkin kävelemällä pois tilanteesta. Onni tulee hakemaan mummilta lohtua.

Onni makoilee suvereenisti suurinpiirtein missä haluaa. Ei voi kieltääkään, kun on niin söpis. selkeästi Onni myös yhä edelleen rakastaa pihaa ja tavan takaa oviaukosta kuuluu kiljaisu "Onni pois kukkapenkistä". 

Kesäloma oli osittain työleiri remontin takia ja osittain piipahdus ulkomailla. Keittiön tuolit ja ruokapöytä maalattiin. Pöytä on nyt valkoinen ja kolme tuolia myös. Loput kolme tuolia saivat mustan värin. Mustissa tuoleissa on vaalea pehmuste ja valkoisissa musta, lattialle tuli mustavalkoraitainen matto. Kuulostaa ehkä pahemmalta kuin miltä näyttää. Kunhan saan kuvat siirrettyä kamerasta niin näette. Pöysän pinnalle tuli lasilevy, joka suojaa maalipintaa. Vielä on tarkoitus laittaalasin alle jokaisen istujan kohdalle "tabletti" tyttäreni ottamista valokuvista mustavalkoisina.
Etupihalla korjasimme hiekka/sora-osiota, sillä sieltä puski ylös rikkaruohoa. laitoimme suojakankaan alle ja sorat takaisin päälle. Jätin sieltä pois siinä olleet laatat ja nyt on tarkoitus saada siihen pari isompaa kiveä koristeeksi. Joten ei siitäkään vielä kuvaa.

Nuo pienet laatat siis ovat poissa ja tuo ympyrä. Sora on samaa punaisen ja valkoisen sekoitusta kuin ennenkin.

Lomailemassa muutaman päivän ajan kävimme Gdanskissa  Puolassa. Hotellimme oli joen varrella vanhassa kaupungissa. Hotel Hansa on viihtyisä ja siisti hotelli sopivalla paikalla. Siitä käsin oli hyvä kiertää vanhaa kaupunkia kävellen. Ainoa mikä hiukan harmitti oli se, että mitään muita puoteja ei oikein ollut kuin meripihkakoruja, matkamuistoja tai muuta "krääsää" myyviä. Kadut olivat täynnä kojuja , samoin rantakatu ja samat tavarat siellä. Museot ja nähtävyydet myös hiukan huonosti merkitty sekä turistikartalle että kadulla. Ihmiset olivat palvelualttiita kaupoissa ja ravintoloissa. Hintataso ei myöskään ollut mikään hurja. Lentokentältä tulimme taksilla hotellille, matka kesti ehkä puolisen tuntia ja maksoi 15 euroa. täällä ei sillä hinnalla sellaista matkaa tuohon hintaan ajella. Euron kurssi slotiin nähden on edullinen meille. Puhdasta oli myös, kaduilla ei roskia näkynyt. Joki ei näyttänyt kovin puhtaalta vaan saviselta ehkä ja sitä pitkin olli turisteja kuskaavia veneitä aamusta iltaan. Lentohan sinne ei kauan kestä, vain tunti ja vartti. Kyllä kohdetta voin suositella pikavisiitteihin. Kaupungin tarjonta on katsottu aika pian. 

Löman päätteeksi oli tarkoitus uittaa koiria, mutta Ruissalon koiraranta oli täynnä. Vähän matkan päästä löysimme pienen pukaman johon päästimme koirat kahlaamaan, jotta saivat viilentää itseään. Essi ja Onni olivat niin mielellään uineet oikein, mutta emme päästäneet kuin kahlaamaan kun emme tienneet olisiko se ollut luvallista. Kotiin tullessa pesin koirat niin saivatpahan viilennystä suihkusta sitten.

Tämmöistä täällä. Palaillaan kuvien kera toisen kerran. Sillä aikaa, rakastakaa ja hellikää rekkujanne (kuten varmasti teettekin). Ja voikaa hyvin, kesää on vielä jäljellä.