Paluu arkeen

Kolmikko hajosi jälleen kahdeksi laumaksi, eli Tiuku ja Onni palasivat Hesaan maminsa luo. On kyllä taas hippasen orpo olo. Totuin siihen ettei minun hetkeäkään tarvinnut olla itsekseni, vessaseuraakin sain vaikken pyytänyt. minulla oli kaiken aikaa varjo nimeltä Onni.
Se heidän täällä ollessaan oli tietysti kivaa heille, että olin kotona melkein koko ajan sairaslomalla.

Totuin siihen, että aamuruuan jälkeen porukalla kipitettiin ottamaan vielä tirsat ennenkuin noustiin päivän askareihin ja lenkille. Kävelypolullakin pääsimme niin kunnolliselle lumettomalle lenkille, että jaloissa alkoi käydä jo täpinää. mutta juokseminen ei ollut vielä sallittua.

Huoh ! No juhannuksen tienoilla he palaavat jälleen ja viipyvät varmaan taas kuukauden verran. Emäntä reissaa taas muutaman viikon ja viettää sitten lomaansa täällä meidän kanssamme. josko me sitten isännän kanssa pääsisimme pienelle pidennetty viikonloppu tyyppiselle reissulle. Paljon lomaahan hänellä ei ole, koska vaihtoi syksyllä työpaikkaa. viime kesähän meni ihan pepulleen, kun hän teloi jalkansa. eli käytännössä minullakaan ei ollut lomaa lainkaan. silloin olivat karvanaperot myös meillä tyttären loman ja putkirempan vuoksi. Mutta se on elämää se. Jossa kaikki ei aina suju kuin Strömsössä.

huomenna olen menossa silmälääkärille hakemaan kirkkautta maailmankuvaani eli uudet lasit. Katsotaan nyt sitten mihin näkö asettuu. ja kestää kyllä vielä sitten muutamia viikkoja ennen kuin saan ne. Tämä väliaika tässä on kyllä raastavaa. Työtä on päätteellä tehtävä nyt ilman laseja, sillä päätelaseillakaan en enää näe mitään. Ja siitä johtuen työasento on kaikkea muuta kuin ergonominen. Eikä siitä silmätkään ihan tykkää, rasittuvat kyllä.
Niin ihmeellistä kuin se onkin, saan todennäköisesti vääntää työnatajan kanssa kättä noista päätelaseista. Meillä työnantaja on määritellyt vaihtoväliksi kolme vuotta. No, muutkin ovat saaneet niitä vaihdettua uusiksi, kun eivät ole entisillä nähneet. Minä syystä tai toisesta joudun nyt sitten tanssimaan joitain kuvioita ennenkuin suostuvat niitä antamaan. Vaikka kaikki perustellut syyt kyllä on. Mutta ei se mitään, ollaan sitten niska/hartiasäryn takia saikulla. Jos se kerran heille on parempi sitten. Mitä siinä luulevat säästävänsä, sitä en tosiaan ymmärrä.

Tässä oli vielä lunta ja nyt se on poissa !!  nii-in Esmukka, nyt päästään vihdoin hölkälle. nyt alkaa "kesäksi siivompaan kuntoon"-viikot. Josko sitten jossain mutkassa pystyn kipittämään purtsalla myös suurimman osan siitä. Nyt ensin pitää pystyä tämä kävelypolku juoksemaan päästä päähän. Ai että odotan sitä ihanaa fiilistä, joka juoksun jälkeen rysähtää koko kroppaan. Ja Essikin kiinteytyy. JEEEE !!!

Eli palaillaan
Puss och kram ja hellikää rekkujanne. Sillä se on todella arvokasta. Romaniassa tilanne on yhä edelleen katastrofi, vaikka se on parantunut entisestä. Koirakamuille jeesiä sai yhteistyökumppanin Pelastakaa koirat- järjestöstä ja nyt sieltä on saatu tuotua uusiin koteihin koiria sekä myös tarhoille pelastettua rekkuja odottamaan parempaa tulevaisuutta. Ja silti vuotaa sydän välillä verta, kun saa kuulla taas huonoja uutisia. Tuntuu välillä siltä, että Romania on koirien helvetti. Ja ne enkelit jotka siellä ovat auttamassa , ovat todella lujilla. Nyt tarvitaan sitä apua ja rukouksia, jotta sieltä edes jotkut selviävät sinne minne jokainen koira kuuluu; rakastavaan kotiin.

Kummikoirani Negruta, turvasa Adinan luona yhä. Ja taustalla oleva vanha Bobita on myös yhä voimissaan ja nauttii olostaan Adinan turvassa, pienessä tarhassa Vulcanan alueella.

<3<3 kaille.

Kitsinapattu !!

Meiät sit käytii taas nappaamas. Ei me arvattu, ku autoon tultiin et taas ollaa sit menos. No onneks mentiin mummolaa, et siin miäles iha hianoo. Ku on toi takapiha ja siält näkee kaikkee jännää.
Sängys nukutaa ja sit tosi lähel mummii eli iha seläs kii. Jottai se valittaa väli kuumuudest, en tiä, meil o tosi hyvä olla. Sapuska on kans tosi hyvää ja makupaloiki saaraa. Soon kato tassun ympäril toi mummi hihiiii.....


No nii Onni, annas nyt olla. Minä selitän tämän asian. Tytär reissaa taas muutaman viikonloppureissun joten koiruudet ovat meillä maaliskuun loppuun melkein. Ja mikäs ollessa, kun lauma on hyvin sitoutunut elelemään yhdessä ja sovussa.
Kovin kivasti ei viikko kumminkaan alkanut, sillä Messistä piti käyttää ellillä. Löysävatsaisuus ei hellittänyt vaan paheni, joten oli käytävä näytillä. Antibioottikuurihan sieltä tuli mahapöpöön ja hetken myös nesteytettiin, kun veriarvot osoittivat lievää kuivumista. Essi on kovin huono juomaan, ei siis ihme, että näin kävi. Lisäksi hänellä on myös korvatulehdus, johon sitten myös tuli antibioottitippoja. Nyt on sitten melkoinen lääkitsemisrumba menossa eikä tietnkään kovin miellytä häntä. Essillä oli myös lievä kuume, joka nyt on laskenut normaalilämmöksi. Lenkitys on siis myös pientä nyt muutaman päivän. Eikä sekään häntä miellytä. Varsinkaan, kun äippä menee kunnon lenkille Tiukun ja Onnin kanssa eikä hän pääse mukaan.

Maanantaina on sitten minun vuoroni. Nyt leikataan toinen silmä. edessä on siis taas kuukauden tauko ensinnä hölkkään ja muuten sitten kaikkeen kovempaan reuhomiseen. Saunaankaan ei pääse ainakaan pariin viikkoon. No tämähän on jo kerran koettu, joten eiköhän se mene nyt rutiinilla. We shall see ! Avatuko, kun putoushahmo sanoisi. Aivan. Todellakitodellaki.....

Lenkillä on käyty melkoisessa loskassa,johon rapsoni on hyvä maastoutumaan näköjään. Odotan niin kevättä ja kuivia kelejä. sulakoon pois mahdollisimman äkkiä tuo vähäkin lumi joka täällä enää on. Eilen oli melko kuivaa, mutta osittain kävelytie on jään peitössa, joten ei ilman icebugeja kolmen koiran kanssa ole lenkille asiaa. ettei ottais sitä likituntumaa polun pintaan.


Semmoista täällä tällä kertaa. Pieni tauko auttamatta tulee tuo silmän takia, kun en halua sitä rasittaa.
Haleja rekuillenne ja kevättä odotellessa puss och kram.

Palaillaan.

Kipposia,kupposia

Pitkän aikaa on jo tehnyt mieli ostaa Essille uudet kipot. Entisessä ei mitään vikaa ole paisi väri. Se on sininen.....siis pojan kuppi. Nyt oli saatava jotain tyttömäisempää, teemallisempaa ja samalla hauskaa. Sitten bongasin nämä.

Nämä ovat kylläkin ihan "ihmisten" kippoja. Sarjassa on myös hauskoja purkkeja, joiden kyljessä lukee mm. "suklaan himo", "meni pipariksi" jne.
Löytyy sarjasta myös ne vakio tekstit , kuten  kahvia esimerkiksi. Essin kokoiselle koiralle ihan sopivan kokoiset.
Näistä kun on vedetty sapuskaa ja tilkkanen vettä onkin sitten jo nokosten aika.

Tämmöistä tällä kertaa. Hölkkä on hetkittäistä herkkua. Pakkaset ovat tehneet mahdottomaksi kipittelyn, kun naama on jäätynyt jo viiden minuutin ulkonaolon jälkeen. Nyt se on lauhtunut joten täytyy makustella taas, että sujuuko se. Tässä pakollisessa tauossa on kyllä järjenlähtö ollut lähellä jo monta kertaa. Ja kohta on edessä taas kuukauden kielto juosta, kun toinenkin silmä operoidaan.

Mutta sitten ei minua kyllä pidättele mikään enää. Että jos maa tärisee, niin ei ole maanjäristys. Minä olen palannut lenkkipolulle hölkälle !!

Palaillaan ja isot halit rekuille ja muillekin kanssamatkustajille täällä linnunradan valtatiellä. Kevät tulee <3.

Pieni välisoitto !!

Elikkäs välipostaus tässä kaiken muun keskellä.
Silmäleikkuu on toisen silmän kohdalla tehty ja hyvin meni. Turhaan stressasin ja pelkäsin. Puolustukseksi voi vain sanoa, että silmän tökkiminen ei ihan tunnu herkkuhommalta ja mitä muuta tökkimistä kestäisin helpommin, varsinkin kun toimenpiteen aikana ollaakin hereillä. Nyt on sitten kohtapuoliin edessä toinen leikkuu, silmiä kun on kaksi . ihmeellistä eikö totta.

Uuusi vuosi tuli ja meni, paukkeella. Vaikka omat koiruudet ei ole paukkuarkoja ensinkään, kannatan silti lämpimästi paukuttelun kieltämistä yksityisiltä. Pois vaan myyntitiskeiltä mokomat murheiden aiheuttajat ja sillä selvä. Ei siittä paukkeesta kaikki pikkuisetkaan tykkää.

Uusi vuosi toi mukanaan myös huolestuttavan tiedon uudesta eläinsuojelulaki muutoksesta. Miten tämä muutos ikinä voidaan kirjata eläimiä suojelevaan lakiin, sitä en ymmärrä, koska sillä ei suojelun  kanssa ole mitään tekemistä. Muutos lakiin sallisi hakea eläinsuojista ne eläimet,jotka eivät omistajilleen ole syystä tai toisesta palautuneet koe-eläimiksi. Ajatelkaas tätä hetki. Kyllä minulla ainakin keitti yli noin sekunnin murto-osassa. Todella raakamaista , ajattelematonta ja suojelun vastaista ja ennenkaikkea hiljaisuudessa valmisteltua törkeyttä. Kuinka kehtaavat itseään peilistä katsoa. Seuraavaksi pitääkin selvittää, että mikä ja mitkä puolueet ovat moista esitttäneet, kuka on se edustaja , joka tuon on alulle laittanut. Hänelle sanoisin  , You got mail !! Ja tulikivenkatkuista sellaista. Nyt pitää kaikkien eläinsuojelujärjestöjen herätä tätä vastustamaan. On sillä tavoin saatu jo kerran ennenkin kaatumaan.  Muurgghhh !!!

Valokuvaamiseen tutustutaan. Siitähän on jo pitempi aika , kun innoissani ostin Nikonin järkkärin . Totesin saaneeni lentosimulaattorin ja jäi sitten parempi tutustuminen. No nyt olen saanut asian syrjästä kiinni. Tytär on opastanut alkuun ja Scott Kelby jatkaa. Ostin nimittäin tämän suositellun kirjan ja helppolukuiselta tuntuu. Latasin koneelleni myös Picasan kuvankäsittely-ohjelman. Että josko tästä pääsisi alkuun kunnolla. Harmi kun tuo työpäivä aina häiritsee näitä monia projektejani. Ei tahdo aikaa riittää kaikkeen. Ja hermoillekäypää, kun joutuu kiiruhtamaan hitaasti. Mutta eiköhän se tästä taas.

                    Lue vaa kirjaas nii, ei pal kiinnosta tommoset kelpyt !!



Palaillaan. Ja sillä välin rakastakaa rekkujanne ja halirapsutukset kaikille lemmikeille.
Puss och kram !!

HYVÄÄ JOULUA

Tämä vuosi on ollut ihmeellinen kaikkinensa. On ollut sairautta, joista ollaan selvitty . On muutoksia elämässä, sellaisiakin joista olisin sanonut aiemmin höpö höpö. Vaan yhtä kaikki, tässä ollaan ja vuosi on kohta loppumassa.

Kesä oli aika raskas miehen sairastaessa, kun koko taloudenpito oli minun harteillani. Reisiluun murtuma ei ole pikku juttu. Kolmen koiran hoitaminen huushollin lisäksi oli aika haasteellista, mutta siitäkin selvittiin. 
syyskuu toi mukanaan herätyksen tähän liikuntaan ja se on eittämättä ollut vuoden positiivisin asia. Ja ikäänkuin lopuksi tuli nyt tämä silmäleikkaus. ja nyt sitten ollaan parin viikon pakollisella tauolla kuntoilusta, vaikka kelit olisivat nyt mitä parhaimmat siihen.

 Juu näyttäis olevan ihan lumetonta ja jäätöntä, On se kumma kun et sää juakse.


Kolmikko oli tänä vuonna yhdessä pitempään kuin koskaan. ja nyt jouluksi saamme heidät emäntänsä kanssa tänne pariksi viikoksi. Ja ensi vuodeksikin on mummila buukattu useammaksi viikoksi. Mummi kyllä ottaa mieluusti nämä omat mussukkansa tänne.kolmikon kanssa on juostu ennenkin, kyllä se sujuu vastakin.

Joulu täällä on tämän näköinen.

lumi tuli ja meni. Polut ovat tosi hyvässä ulkoilukunnossa. Teimme Essin kanssa lenkin auringonpaisteessa. niin oisi tehnyt mieli mennä lujempaa, mutta doctors orders, parempi totella.

posti toi tämän ihan lahjan. Zen garden eli Buddha pienen kynttilän vieressä hiekan päällä mietiskellen istuu suolakivilampun vieressä. merville kiitos tästä ihanasta yllätyksestä. se on todella mieluinen ja niin kovin kaunis.nyt minulla alkaakin olla Buddha huoneessa kuin huoneessa.


Oikein hyvää Joulua teille kaikille ja onnellista, mukavan iloista tulevaa vuotta. Rakkautta rekuillenne ja kaikille koirille maailmassa. Ja kaikille eläimille olkoon ensi vuosi parempi kuin kulunut vuosi.

Terveiset Essilästä jouluhalein <3

Kaipausta !!

Kaipaus iskee niin, että meinaa järki lähteä. Kolmikko hajoqaa viikonlopulla. Onni ja Tiuku palaavat pitkältä mummolareissultaan kotiin. Näinhän se tietysti kuuluukin mennä, sillä heitä kaipaava tytär odottelee jo kovasti omiansa kotiin.
Putkiremppa, venynyt sellainen ja suoraan sieltä syvältä kaikkine juttuineen, on nyt ohi ja pieni matka myös. Joten melkein puolen vuoden mittainen olo päättyy meillä.
Kolmikko on todella hyvin hitsautunut yhteen. Se on ollut hyvä ja hieno asia. Uskon, että Tiuku ja Onni ovat myös nauttineet pihasta. Paluu kerrostalon arkeen voi olla hiukan haastavaa. Minä jään kaipaamaan Onnin tassutusta aamuisin perässäni, kun poju on pitänyt minulle seuraa. Istunut sylissäni lukemassa sanomalehteä ja välillä antanut jonkun kommentin. Joko urahtanut puheeseeni jotain, lipaissut poskeani tai suhauttanut pikku ..... no arvaatte minkä. Essihän ei aamuisin piittaa missä äitee on, ellei äitee ole jääkaapilla. Välistä tuntuu ettei Essi juuri muutenkaan piittaa missä äitee on. Essi ei ole juurikaan kyljessä roikkuja, ellei sitten hänen majesteettinsa kaipaa rapsutuksia.

Hölkkääminen on jatkunut ja toivottavasti saa jatkua vielä pitkään. Helpottunee myös, kun vyössä on kiinni vain Essi. Jos neiti diipadaapa jaksaa olla kiinnostunut köpöttämisestä enemmän kuin radalla liikkuvien ihmisten moikkaamisesta. Viime sunnuntaina lenkki pururadalla oli kyllä suoraan helkutista. Rata oli jäinen, joten Essi halusi kotiin koska kiiltävän päällä ei voi kävellä (juoksustahan ei tullut mitään). Tiuku taas veti sinne tänne koska missään ei voinut kävellä, oli märkää. Ja Onni veti sitten ihan omaan suuntaansa, koska jätkä kolusi pientareilta pupunkakkaa. Selkä oli kyllä moisesta repimisestä ihan kipeänä koko illan. Ja minä kuin persuksiin ammuttu karhu, kun tuo fiilis jäi tulematta joka yleensä juoksun jälkeen on. Ensi pyhänä siis jääörkit eli icebugit jalkaan ja menoksi.

Tulossa on 16 päivä lähtien pieni tauko aktiivisemmassa liikunnassa, kun joudun pieneen operaatioon. Ei mitään vakavaa, tän ikäsellä eukolla vaan on kaikenmoista krämppää tai vikaa. Nyt korjataan vika, kun krämpät olenkin jo itse liikunnalla hoitanut.
Yhtään en moisesta tykkää, joten mitä lähemmäs tuo päivä tulee, sen hankalammin puhuteltava taidan olla. Murrrgghhh!!!!

Sellaista täällä. Palaillaan taas jonkun ajan kuluttua. Halit rekuillenne ja pitäkää huolta itsestänne.

Puss och kram

Happy Birthday 7v.

24.11.2006, siitä on kulunut seitsemän vuotta. Ihan uskomatonta !! Pikkuisen on typyjen kasvoissa karva vaalentunut (en sano harmaantunut kun en kehtaa). Muuten likat ovat tosi hyvässä kunnossa. Essi paremmassa varmaan kuin aikoihin.

Essi kotiutui silloin tammikuussa 2007 kotiin meille ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme, joka on pitänyt sisällään kaikenlaista. Suurin asioista on kuitenkin rakkaus. Rakastan tuota omaa pörrökaniani ihan pakahduksiin asti. Toki Tiuku ja Onni ovat rakkaita ja tärkeitä minulle, mutta Essi on elämäni suuri koirarakkaus.
Sieluni kumppani, joka pienistä asioista tajuaa millä fiiliksellä mami on just nyt. Essi on niin hoitomyönteinen, että allergioiden kanssa painiessa häntä on ollut helppo ellun luokse viedä ja hoitaa milloin mitäkin vaivaa. Ellun luona Essi on aina saanut rapsutukset ja suukon nenälleen, neiti osaa olla niin hurmaava.

Juoksu on tuonut uutta elämäämme, Essin kunto on noussut ihanasta ja neiti on kiinteytynyt mukavasti. Juokseminen saattaa olla myös helpompaa sitten, kun Onni ja Tiuku pitkän vierailunsa päätteeksi palaavat kotiin ja saamme mennä  kahdestaan. Toivon mukaan ainakin. Ettei neiti sitten aloita sitä huuhailua  kuten ennen. Joka tapauksessa on kivaa, että meillä on E¤ssin kanssa yhteinen harrastus.
Kolme koiraa vyössä kiinni on hölkkää aika haipakalla. Välillä saa toppuutella tosissaan etten ole pöpelikössä.
Mutta aika hyvin kolmikko osaa lukea liikkeitäni.

Toivottavasti saan pitää nämä ihanuudet seuranani kauan ja terveinä. Kaikkeni teen sen eteen, tämä kolmikko on sen arvoinen. Kaikki koirat ovat sen arvoisia. Kaikki koirat ansaitsevat rakkautta, ruokaa ja suojaa. Ja leikkiä sekä mukavia harrastuksia perheensä kanssa. Ennen kaikkea ne ansaitsevat olla täyspainoisesti perheidensä jäseniä.

Palaillaan. Rakkautta ja rapsutuksia rekuillenne.
Puss och kram.